Talvi ja pihan ensimmäiset lumityöt | Tuntemuksia

Vuonna 2013 syksy jatkui pitkään. Itseasiassa valkoinen maa saatiin vasta lähempänä tammikuun puoltaväliä tänne Poriin. Näillä uunituoeella talonomistajilla ei siis ollut arjessaan mitään uusia kokemuksia ennen tammikuuta - muun muassa siitä syystä myös pitkä väli bloggaamisessa.

Lumiaura ja -lapio oli ostoslistallamme siis turhankin aikaisin - vaivasimme sillä ystävällistä asiakaspalvelijaa jo lokakuussa, koska kuvittelimme talven tulevan pian. Ja uusina talon omistajina meiltä ei lumikolaa löytynyt! Emmepä siis olisi edes halunneet kohdata ensimmäistä lumentäytteistä päivää ilman lumikolaa. Onneksemme saimme kuitenkin odotella ensimmäistä lumenaurausurakointia tänne tammikuulle saakka!

Ruohonleikkuun lisäksi, toiseksi pelotelluin aihe potentiaalisille talonostajille on yleensä lumen auraaminen omalta pihalta ja pihatieltä. Itse kuitenkin hieman jopa odotin tätä, haluaisin suhtautua lumen luontiin positiivisesti:hyötyliikuntana. Ja sitähän se onkin: oli seuraavana päivänä hieman kädet ja yläselkä maitohapoilla, mutta ei onneksi pahasti. Mutta loppujen lopuksi ei se niin paha nakki ollut kuin pelkäsin: uutuuden vieätystä kenties? Hulluutta? En tiedä, kysykää uudestaan 5 vuoden päästä.

Kuitenkin mielummin minä valitsen lumityöt hyötyliikuntana, varsinkin näissä olosuhteissa kun omistaa autokatoksen ja auton lämmityspaikan. Kun on elänyt keskustassa useita vuosia, ilman autopaikka, ilman auton lämmityspaikkaa ja ilman autokatosta, niin pidän lämmintä, suojassa sijaitsevaa autoa suurempana plussana kuin sitä, että ei tarvitsisi tehdä lumitöitä. Koska lumitöiden tekemisestä löydän  kuitenkin hyötyäkin. Mutta yritäppä löytää positiivisia puolia siitä, että säilytät autoasi keskustassa ilmaisella parkilla tienvarressa -vuosia - kylmässä, lumessa, lumiaurauksen hautaamana, likaisena, suojelemattomana ilkivallalta. Ja aina kun lähestyt autoasi mietit onko se vielä paikallaan? Missä kunnossa? Kuinka saat sen irti lumesta ja jäästä, joihin se on peittynyt aura-auton jäljiltä? Lähteekö se vielä käyntiin? Ja ei, tällainen auton säilyttäminen ei ole valinnasta kiinni vaan siitä, että kerrostaloissa ei vain riitä autopaikkoja kaikille, varsinkaan vuokralaisille.

Siispä valitsen lumityöt ja päästän automme viettämään mukavia eläkepäiviä. Ja aina kun harmittaa lumitöiden tekeminen, muistutan itseäni siitä toisesta vaihtoehdosta.

Kerrostalosta omakotitaloon, suuri elämän muutos?

Nyt on muutama viikko jo kulunut ja arki asettunut paikoilleen uudessa kodissa. Muutto on ohi ja tavarat paikoillaan.Elämän rytmi on löytynyt jälleen.

Aikaisemmin useat ihmiset varoittelivat meitä siitä, että omakotitalossa asuminen ja sen omistaminen on elämänpituinen jatkuva projekti. Työmaa ei lopu koskaan -mentaliteetilla. Ensimmäisten viikkojen aikana en kuitenkaan ole tällaista ilmiötä huomannut. Omasta mielestäni kerrostalossa vuokralla asuminen on aivan yhtä työlästä kuin omakotitalossakin.

Se, että olet vuokralla, ei tarkoita, etteikö tarvitsisi tehdä asioita, korjata asuntoa ja hoitaa ongelmia. Tai jos tarkoittaa jollekkin, niin ole onnellinen, se on erityisoikeus! Me olemme asuneet useassa eri asunnossa vuokralla, ja yhtälailla kuin omakotitalossa, niin lähes aina jokin on rikki tai puhki. Lähes aina on lista asioista mitä täytyy tehdä. Ja niinkuin omakotitalossa niin ei kerrostalossakaan kukaan kutsu sähkömiestä tai putkimiestä hoitamaan ongelmiasi kuin sinä itse.

Vuokralla ollessa vain harmittaa enemmän jos siitä täytyy maksaa itse, koska asunto ei ole oma. Jos pakastin hajoaa vuokra-asunnossa, niin voit soittaa vuokranantajalle ja vaatia uutta. Todellisuus on, että vuokranantaja saa itse päättää hankkiiko hän asuntoon uuden pakastimen vai ei, ja aikataulun siihen. Elämä olisi itseasiassa helpompaa, jos vuokralainen hankkisi sen itse, mutta kuka haluaa toisen vuokra-asuntoon sijoittaa rahaa. Samoin remontin kanssa: Vaikka asunto olisi vuokra-asunto, niin on se vuokralaiselle koti. Jos hän haluaa tehdä siihen muutoksia, parannuksia tai muuttaa sen ulkonäköä, tarvitsee hän siihen vuokranantajan luvan. Tässä tilanteessa jälleen vuokralainen todennäköisesti joutuisi sijoittamaan omaa rahaansa toisen omistamaan asuntoon, jos vuokranantaja ei suostu maksamaan uudistuksia. Pahimmassa tapauksessa vuokranantaja saattaisi nostaa vuokraa tästä hyvästä, koska asunnon arvo nousee remontin kautta.

 Olenkin aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ovat sitä mieltä, että kerrotalo-asuminen on helpompaa?  Omassa kodissa, omakotitalossa, jos jokin menee rikki niin saat sen omistajana korjata omalla aikataululla ja jopa tehdä tässä prosessissa valintoja. Jos edessä on putkiremontti, niin et joudu taivasalle yllättäen ainakaan. Muutenkin vuokralla asumisen ikuinen ongelma on kodin pysyvyys. Jos haluat tehdä pintaremonttia voit sitä tehdä kysymättä keneltäkään lupaa. Kaikista mahtavin herätys oli itselleni se, että saan pestä pyykkiä, pitää astianpesukonetta päällä ja olla suihkussa vaikka koko yön. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ei tarvitse tarkistaa kellosta, onko liian myöhäistä laittaa pesukone päälle tai hiljentää televisiota. Ja tämän mahdollisuuden ymmärtäminen on aivan ihanaa!

Kyllä omakotitalossa on vastuita, joita ei ole jos omistaa kerrostaloasunnon. Kuten pihan hoitaminen ja ruohonleikkuu. Mutta tuskimpa kukaan, joka inhoaa ylitse kaiken ruohon leikkaamista, ostaa omakotitaloa ison pihan kera? Itse ainakin näen pihan ja nurmikon hoidon mukavana asiani, voisin minä sen pari tuntia viikossa huomattavasti huonomminkin käyttää. Talvella pihan hoitaminen vaihtuu lumitöihin, joka tosin ei ole läheskään niin hauskaa puuhaa, sen myönnän. Näin kesäaikaan en kuitenkaan ole vielä löytänyt muita uusia töitä omakotitaloasumisessa verrattuna kerrostaloasumiseen.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan: milloin se kaikkien pelottelema työmaa ja elinikäinen projekti nimeltä omakotitalon hoito manifestoituu eteemme?

Muutto kerrostalokaksiosta omakotitaloon

Se tunne, kun neliöt kolminkertaistuvat. Se tunne, kun kerrankin tilaa on.

Muutimme 47 neliöisestä kerrostalokaksiosta 143 neliöiseen omakotitaloon. Muutos oli suuri. Joku voisi kuvitella, että tilaa jää valtvasti tyhjäksi. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkansa. Yllättävän paljon sitä saa kerättyä elämää ja tavaraa 47 neliöön. Vaikka edellisessä asunnossamme oli vain baarikeittiö/tupakeittiö olohuoneen yhteydessä niin todellisuudessa edes omakotitalomme erillinen iso keittiö kaappeineen ei meinaa riittää minulle. Tarvitsisin enemmän kaappi ja työskentelytilaa: ruokabloggaajan elinikäinen ongelma nääs.

Makuuhuone vaatehuoneineen täyttyi myös muuton yhteydessä alta aikayksikön. Mutta tämä ei lieni ihme? Kolme muuta makuuhuonetta (KYLLÄ, KOLME MUUTA, JA MEITÄ ON VAIN KAKSI.)saivat uuden tarkoituksen. Yksi pääsi vierashuoneeksi, toinen työhuoneeksi. Nämäkin huoneet täyttyivät ilman mitään ongelmaa. Ainoaksi ihmetyksen aiheeksi jäi neljäs makuuhuone. Sillä ei ole oikein mitään virkaa, koska kirjastoksi se ei muodoltaan ja sijainniltaan sovi. Kai siitäkin toistaiseksi tulee yksi vierashuone, huonekalut vain uupuvat.

Olohuoneen saimme sisustaa kokonaan uusiksi ja hyvä näin, ei minun lähes 10 vuotta vanha opiskelijaasuntoon ostettu 2,5 hengen vuodesohva enää ole elämänsä voimissa. Mutta se toimii edelleen erinomaisen hyvin vierashuoneessa sänkynä. Ruokailuhuone, tai meillä tuttavallisemmin aurinkohuone sai uuden sisustuksen myös: olen aina unelmoinut ruokapöydästä, jossa saa illallistaa jopa 8 hengen voimin. Ja nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen toteuttamaan tämän haaveen, koska meillä on siihen tilaa.


Eli todellisuudessa talomme täyttyi hyvinkin pian ja pienillä sijoituksilla. Yksi makuuhuone on tyhjillään kunnes löydämme sinne tarpeeksi edullisesti vierasvuoteen. Aurinkohuone sai unelmieni ruokapöydän tuolineen. Olohuoneeseen ostimme kauan kaipaammamme ison ja viihtyisän sohvan. 


Ja näin neliöt täytettiin tässä talossa, jota voin jo kutsua kodiksi.

Ostaako oma koti vai eikö?

Olemme asuneet vuokralla kerrostalossa jo seitsemän vuotta. Niistä yhdessä viisi vuotta, erillään kaksi. Rahaa vuokra-asumiseen on mennyt pienimmillään 320 euroa ja suurimmillaan 490 euroa kuussa per nenä. Asumiskulut ovat olleet suurin menoerä elämässämme tähän saakka. Eikä näitä rahoja saa koskaan enää takaisin.

Päätimme perustaa yhteisein ASP-tilin heti kun molemmat meistä sai työpaikan. Hieman ehkä harmitti, että emme tehneet sitä aiemmin. Jopa pienituloisina saimme säästettyä 1000 euroa kuussa ASP-tilille tulevaa kotiamme varten. Luonnollisestikin tämä veti taloutemme tiukoille, koska sen lisäksi olemme maksaneet noin 700 euron asumiskuluja vuokra-asunnosta. Hieman yli vuoden säästettyämme päätimme laskea elinkustannuksemme tässä, vuokralla asuvan ja asuntoa varten säästävän, elämäntilanteen keskellä. Kannattaisiko meidän säätää ASP-tilimme loppuun vai ostaa asunto samantien?

Saimme iloksemme tietää, että ASP-säästäjä pystyy ostamaan asunnon jo siinä vaiheessa, kun ASP-tilille on kertynyt neljänä kalenterivuosineljänneksenä tarvittavat säästöt. Teemme toisen blogauksen, joka käsittelee tarkemmin ASP-lainan etuja ja ehtoja.

Niinpä päätimme vain alkaa katselemaan asuntoja ja taloja, jos sieltä vaikka jotain kivaa ja meille sopivaa löytyisi vaikka ASP-säästämisemme on vielä kesken. Koska mielummin maksamme talolainaa pois kuin heitämme vuokrarahoja taivaan tuuliin, tai toisin päin ajatellen maksamme toisten asuntolainaa pois maksamalla vuokraa.