Kompostista multaa, kyllä! Kompostoikaa pihalliset, se palkitsee.

Aiemmat päivittelyni kompostin toimivuudesta olivat selvästikkin aivan liian hätäisiä: luonto hoitaa tehtävänsä ja viime viikolla saimme kompostista ulos ensimmäinen erä, kyllä, valmista multaa. Saimme siis tilaa taas talven biojätteitä varten.

Muutama huomio kuitenkin kompostista:

1) biojätepussit, ne eivät maadu samaa tahtia kuin biojäte ja pihajäte. Niitä sai noukkia pois muuten valmiista mullasta.
2) kananmunankuoret todellakin kannatta musertaa pieniksi. Sekaan oli joutunut muutama lähes puolikas kanamunankuori ja ne eivät olleet maatuneet.
3) Kompostiheräte on pop.
4) Jos säilöt biojätteitä nesteitä valuttavassa astiassa, kuten me, niin kompostiin täytyy lisätä aina toisinaa vettä.

Ja lopuksi, kyllä itse kompostoitu multa on komeaa! Ylpeys vetää vertoja ensimmäisen itsekasvatetun perunan löytymisestä kasvimaalta. Mutta ei kuitenkaan ihan. Kyllä luonto vain on ihana ja ihmeellinen asia.

Ihmiset, lajitelkaa jätteitänne! Biojäte menee hukkaan sekajätteen seassa. Pihalliset, kompostoikaa! Multapussit on kalliita.

Ja kun ei tällä kertaa ollut teemaan sopivaa kuvaa niin tässä jotain vähän erilaista:

Tunnelmia kesältä <3

Aitaprojekti on valmis! | Aidan rakentamisen budjetti ja aikataulu

Aloitimme aitaprojektin jo toukokuussa. Ja se lopulta valmistui elokuussa. Ainakin lopullisesti. Yhteensä aikaa ei olisi mennyt tunneissa varmaankaan kovin paljoa: mutta kun sitä tekee aina silloin tällöin niin se, että viimeiset maalaisut saatiin pintaan niin meidän kuin naapurinkin puolelta niin kyllähän siihen tovi vierähti. Heinäkuussa aidan suhteen ei tapahtunut oikeastaan mitään: helteet pitivät siitä huolen.

Yhteensä yhden pihaa sivuavan reunan aidan rakentaminen maksoi kaikkineen noin  1400 euroa. Olihan siinä metrejäkin yli 40 m. Mutta yllättävän kalliiksi aidan rakentaminen omatoimisesti tulee. Tämä summa siis sisältää niin puutavarat, ruuvit, maalit kuin kuorikatteetkin. Ei bensoja, ei työtunteja, peräkärryä eikä koneita ( jotka onneksi olivat omasta takaa!) Aidan korkeus on noin 120 cm.

Toukokuu: vanhan aidan irrottaminen ja hävittäminen roskalavalle. Puutavaran, ruuvien ja maalien ostaminen.

Terassiremontti kuvasta näkee, että vanha aita on poistettu tässä vaiheessa.

Aita edistyy!

Kesäkuu: Puutavaran sahaaminen valmiiseen muotoon ja tukipylväiden asentaminen. Aidan varsinainen rakentaminen.

Elokuu: Ei suurempia toimintoja.

Helteiden alkaessa aita oli saatu jo paikalleen ja sitä oltiin jopa hieman maalailtu!

Elokuu: aidan viimeistely, maalaaminen ja kuorikatteet. Ja kyllä siitä tuli komea! Samana iltana kun kaverimme kanssa viimeistelimme aidan maalauksen korjasimme yhtäkkii myös varastomme oven. Kyllä olemme eteviä ja tehokkaita. Molempiin saimme kaverilta apua kaljapalkalla! Kiitos vielä Markus.

Ovi sai uuden kasvojen kohotuksen!

Siinä se nyt on: valmis aita.

Punainen tupa ja oma perunamaa | Oodi pihalle

Olemme nyt asustaneet omakotitalossamme vuoden ympäri. Olemme kokeneet kaikkien vuoden aikojen haasteet ja parhaimmat puolet - ja emme ole koskaan olleet näin onnellisia. Omakotitaloelämä on meitä varten, emmekä enää osaisi kuvitellakaan muunlaista asumismuotoa.

Kasvimaa, Jussi ja kuokka?

 Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan piha-ihmisiä, kuten me olemme. Myös meillä oli epäilyksemme pihan hoitomäärän suhteen, mutta onneksi se on palkinnut huomattavasti enemmän kuin ottanut. Nurmikon leikkuu ja lumen luonti on näitä negativiisempia puolia: mutta onneksi osaamme niihinkin suhtautua hullun huumorin kautta, koska ovathan molemmat erinomaista hyötyliikuntaa. Tosin toivomme jatkossakin mahdollisimman lumettomia talvia. Nurmikon leikkuulta emme taas säästy: tonttimme on entisellä peltomaalla ja kas kummaa kaikki kasvaa tavallista paremmin: myös nurmikko. Ei ollut edes tänä kesänä kuivuudesta ongelmia.

Parasta omakotitalossa asumisessa on kuitenkin loppujen lopuksi tuo ihana taloa ympäröivä tontti, piha, joka kutsuu kaikenlaisiin tehtäviin. Silloin kun se ei kutsu, niin luonteenomaisesti keksimme uusia projekteja ihan vain silkasta tekemisen ilosta. Tämä vuoden parhaimmat kokemukset saimme kohopenkistä ja omasta kasvimaasta, ensi vuonna laajennamme pihallemme vielä suuremman kasvimaan. Lisäksi ostimme luumupuumme kaveriksi tohtorin päärynäpuun!

Retiisisadon ensimmäinen erä. Niin kauniin värisiä!

 Huomasimme, että kesä-syyskuun aikana kauppaostoksiemme loppusumma pieneni kolmanneksella, koska lähes kaikki tuoretuotteet löytyivät omasta pihasta: salaatit, pinaatit, retiisit, perunat, punajuuret, persiljat, basilikat, tillit, ruohosipilut jne. Niitä olis lähestulkoon riesaksi asti: salaattia emme saaneet kaikkea edes syötyä. Pinaatit, ruohosipulit, persiljat, karviaiset, mustaherukat ja punajuuret täyttivät myös pakkasen. Niistä saa siis nauttia myös tulevina kuukausina. Kolmen itäneen perunan uhraus kompostin sijaan mullalle tuotti meille uusia perunoita useita kiloja. Peruna olikin kesän positiivisin yllättäjä!

Syyskuun viimeinen perunasato. Komeita!

Vaikka vietimme tunteja ja tunteja niin pihamme kuin kasvimaamme parissa niin ei se meitä haitannut, puutarhan hoito kun on meille mieluinen harrastus. Ruokabloggaajakin löytää itsestää täysin uusia puolia kun pääsee kasvattamaan omaa ruokaansa aivan alusta saakka. Saimme osasta sadosta, jopa ensi vuoden siemenet kerättyä talteen.

Enpä ollut ennen kesää 2014 nähnyt salaatin kukkivan!

Kasvimaan hoito oli terapeuttista ja ravitsevaa. Ja siltikin meillä jäi paljon paljon aikaa myös muille projekteille: kuten aidan rakentamiselle, väliaikaisen terassin rakentamiseen, saunaremontille, vanhojen verantojen maalaamiseen jne. Ja kyllä olimme molemmat kokopäivätyössä ja vietimme ihan oikeaakin vapaa-aikaa! Kuten kuvasta näkyy kruunutilliäkin tuli enemmän kuin tarpeeksi mm. rapujuhliin!

Rapujuhlat kruunasi tämä valtava kruunutilli!

Nyt kun syyskuu on täällä ja laitamme pihaa talvikuntoon voimme vain haikailla kesän hauskoja hetkiä pihan parissa. Edessä on pitkä, kylmä ja pimeä talvi, joten emmeköhän ole taas jo huhtikuun alussa valmiina uusiin kokeiluihin ja projekteihin niin pihan kuin talommekin kanssa.

Aidan rakentaminen nollasta valmiiksi | Ensimmäinen aitaprojekti

Kun muutimme taloomme lähes vuosi sitten meillä oli se valkoinen aita ympäröimässä pihapiiriämme. Tuulikylän alueelle valkoinen aita näyttäisi olevan ominainen näky: lähes joka pihaa ympäröi valkoinen aita tai kuusiaita. Pian kuitenkin saimme huomata, että meidän aitamme ei ollut aivan täysissä voimissaan: se oli laho ja paikoittain valmiiksi murtunut. Naapurimme informoivat meitä, että olivat edellisenä talvena puoliksi toivoneet ja puoliksi pelänneet, että aita pettää lumen alta ja kaatuu. Toinen naapurimme otti ohjat omiin käsiinsä, poisti toiselta puolelta aidan ja korvasi sen kuusi-istutuksilla.

Niinpä aita-projekti oli itsestään selvyys tänä kesänä. Meidän onneksemme rajanaapurimme ovat mukavia ja ottavat yhtälailla osaa aita-projektiin: yhteistyönä poistimme vanhan aidan ja tulemme rakentamaan ja kustantamaan uuden aidan. Vanha aita lähti moottorisahalla alle tunnissa irti ja sen hävitystä varten tilasimme viikonlopuksi siihen tarkoitetun roskalavan. Hintaa roskalavalle tuli alle 100 euroa ja samalla pääsimme eroon myös muista painekyllästetyistä puujätteistä. Kätevä kevätsiivous siis!

Seuraavaksi oli vuorossa materiaalin ostaminen ja aitaalueen siistiminen. Miehet shoppailivat tukipuut, jotka maksoivat noin 160 euroa. Säästimme vanhat aitatolpat, joihin sijoitamme tukipuut ja painamme maahan. Puutavara, jota ostimme hiottiin ja kastettiin muutamaan kertaan maalissa, jotta puu kestää paremmin olosuhteita ja säätä, eikä homehdu.

Tällä välin me naiset ajoimme niin-raivostuttavan-ylikasvaneen-ruohon entisen aidan alta: sitä ei oltu saatu siistittyä koska ruohonleikkuri ei matalan aidan alle ennen ollut mahtunut.  Note to self: jos joskus rakennat aidan, joka on nurmikon päällä niin nosta aidan alaosa niin korkealle, että voit ajaa nurmen sen alta kätevästi ja siististi. Lisäksi korkeammalle nostettu aita ei mätäne samalla lailla kuin matalalle asennettu. Jos on lemmikkejä tämän ongelman voi ratkaista laittamalla verkkoa aidan alaosaan.

Suunnitelmana on alustaa aita kuorikatteella: näin ei tarvitse ajaa nurmea aidan alta ja työ helpottuu. Lopputulos on myös paljon siistimmän näköinen. Kuorikatteen alle laitamme maisemointi- tai suodatinkangasta estääksemme vielä enemmän juurien ja kasvien läpipääsyn. Näin ollen tehtävänä on myös kaivaa nurmikko ja osa maasta aidan kohdalta niin, että siihen saa laitettua nämä väliaineet. Lapio rohkeasti käteen ja kaivamaan.

Omakotitalo ja ongelmana sokerimuurahaiset | Käytettyjen kahvipurujen ihme

Viime kesänä ongelmia ei ollut. Ei ollut muurahaisen muurahaista vaikka naapurimme niistä valittivatkin. Tänä keväänä ongelman ensioireet näyttäytyivät: lähes välittömästi kun naapurimme myrkytti talonsa sokerimuurahaisia vastaan alkoi niitä ilmestyä hiljalleen meille. Pieniä muurahaisia, ei edes jonoksi asti, mutta lähes koko ajan huomioimme niitä tallustelevan sisällä. Pian huomasimme, että pihallamme oli niitä myös paljon: siellä ne vilistivät jo jonoissa asti. Halusimme tehdä jotain asialle, ennen kuin ongelma kasvaisi liian suureksi.

Luumupuu täydessä komeudessaan!

Sokerimuurahaisten myrkytys oli meille vihoviimeinen vahtoehto. Meillä kun asustelee näitä kääpiökoiria ja kissa. Ja kaikki nuolevat ja imuroivat nurkkia sekä lattioita. Pahimmassa tapauksessa myrkytyksen kohteeksi joutuisi joku lemmikeistämme. Niinpä ensiavuksi päätimme ottaa kotikonstit käyttöön. Merisuola, kaneli ja maissijauhe ovat kaikille varmaan tutuimpia kotikonsteja. Näissä ongelmana on kuitenkin se, että jos näillä aineilla aikoo hankkiutua muurahaisista eroon näin isossa talossa niin aineksiin saa investoida jo jokusen verran euroja!

Löysimpiä sitten internetin ihmeellisestä maailmasta maailman ihmeellisimmän ratkaisun. Kahvinpurut. Kertaalleen keitetyn kahvin purut. Ja mitä ihmeellisintä: ne toimivat. Ripottelin kahvinpuruja hyvin väljästi ulkorakennuksemme ja talomme ympärille: tuloksena muurahaiset katosivat parissa päivässä eikä niitä ole sen jälkeen näkynyt. Ei siis tarvinnut liata edes sisätiloja. Ja kaikista parasta kahvinpurut menisivät joka tapauksessa käytön jälkeen kompostiin, joten periaatteessa tästä muurahaisten hävittämiskeinosta ei tullut ollenkaan edes kuluja.

Suosittelen siis kaikille, kun muurahaisia alkaa näkymään sisällä edes yksittäisiä niin reagoi nopeasti. Kerää joka päiväiset kahvinpurut ja levitä talosi ympärille. Koko talon ympärille ei siis tarvitse sirotella kahvinpuruja edes kerralla, vaan voi aivan hyvin aloittaa niistä kohdista, joissa muurahaisia näkyy. Aivan mahtava keksintö.

En tiedä toimiiko tämä muilla lajikkeilla kuin pienillä sokerimuurahaisilla, tai siinä tapauksessa, että muurahaisia on jo oikeasti jonoksi asti. Mutta kannattaa kokeilla!

Ja sitten silmän iloksi muutama ihana kuva meidän juuri kukkineesta luumupuustamme: Tässä todiste siitä, että kirsikkapuu ei ole se puutarhan kaunein!

Luumupuu

Luumupuu

Taistelu voikukkia vastaan | Miten voikukista pääsee eroon?

Jokaisella pihanomistajalla on oma mielipiteensä siitä onko voikukka luonnonkasvi vai rikkaruoho. Meille se on rikkaruoho. Voikukka menisi vielä ehkä nurmikolla, mutta koska ajotiemme on sorakiveä ja voikukat tunkeutuvat siitä jatkuvalla syötöllä läpi niin olemme päättäneet aloittaa mahdollisesti loputtoman taiston voikukkia vastaan.

Hulluahan tämä taistelu sikäli on, koska jos jollakin naapurilla voikukat kasvavat niin siemenet leviävät varmasti ja on miltei mahdottomuus päästä voikukista kokonaan eroon. Yritys on kuitenkin kova!

Ensimmäinen askel on katkaista kaikki voikukkien kukat pihalta aina kun niitä tulee - ja voi kuulkaas niitä riittää! Minulta meni juuri lähes tunti siihen, että tein tätä 1200 neliöisellä pihalla. Aina kun huokaisin helpotuksesta, että nyt (!) niin näkökiikarissa siinsi lisää keltaisia pörröpäitä ja aukeamattomia kukkasia. Huoh. Täytyy parin päivän päästä katsoa piha uudelleen läpi.

Sipulikasvien vieressä kasvavat voikukat saivat armahduksen.

 Voikukan hyötykäyttö ruoanlaitossa

 Olen kuullut myös villiä huhua voikukan hyötykäytöstä: periaatteessa kukista voisi tehdä simaa, viiniä tai olutta. Voikukan lehtiä taas voi käyttää salaatissa (keväällä ja alkukesästä), padoissa, keitoissa yms ja myös juuria voi hyödyntää. Jos siis lähtee taistelemaan voikukkia vastaa myrkyttämättä niitä ja näkee vaivaa niiden poimimiseen niin suosittelen ehdottomasti niiden hyötykäyttöä ruoanlaitossa. Täältä löytyy voikukka resepti moneen makuun!

Jos kaikki yritykset menevät mönkään, niin ehkä alistumme kohtaloomme ja ryhdymme laittamaan todenteolla ruokaa voikukista. Voikukka-ruokablogihan voisi olla mitä mielenkiintoisin idea?

Voikukan nyppiminen juurineen

Voikukkia on mahdollista irrottaa pienellä puutarhalapiolla tai jopa käsin vetämällä - tämä on kuitenkin vaivalloista, aikaa vievää ja mahdollisesti myös hyöty väliaikaista jos juuri ei katkea tarpeeksi syvältä. Myynnissä on myös tähän nimenomaiseen touhuun tarkoitettu voikukkarauta, jonka avulla voikukat pitäisi saada irrotettua kokonaan. Emme ole itse tällaista hankkineet, mutta se on harkinnassa jos sattuu silmiin kauppareissulla osumaan.

Kukkien kesäistä loistoa.

Voikukan myrkyttäminen

Voikukan myrkyttäminen on puuha mihin emme haluaisi ryhtyä. Siinä on pelkona niin nurmikon ja muiden pihakasvien kärsiminen tai kentie tuhoutuminen että lemmikit. Koska on kääpiökoiria ja kissa taloudessa niin ei haluaisi myrkkyjen kanssa alkaa pihalla leikkimään: seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Tietysti voikukille tarkotettuihin myrkkyihin voi aina tutustua. Keskustelupalstoilla olen törmännyt sellaisiin suosituksiin kuin torjuntatiiviste Toxan ja Starane.

Jatkan tilanne päivitystä kunhan pääsemme Voikukka projektissa eteenpäin: saa nähdä joudummeko tyytymään vihollisemme syömiseen!? ^^

Keväiset pihaprojektit | Uudet ja vanhat istutukset

Pääsiäinen meni enimmäkseen pihaprojektien parissa, sää suosi meitä ja se oli mitä erinomaisin tekosyy tarttua lapioon ja ryhtyä pihatöihin! Huomasimme viime kesänä ruohonleikkuun yhteydessä kuinka tätä viikottaista rutiinia vaikeuttaa aivan liian paljon yksi asia: nimittäin se, että istutusten, pensaiden ja puiden vierustaa ei ole alustettu millään tavalla vaan nurmikko kasvaa niissä kiinni.

Nurmikko on samaan aikaan ihana ja kamala asia. Kesän lempituoksuja on vasta leikattu nurmi, kesän ihanin tunne on lämmin nurmi paljaiden jalkojen alla ja vihreän pihan hohto. Nurmikon huono puoli on siinä, että se leviää alueille, joille se ei kuuluisi ja se on todella sinnikäs kasvi: nurmikon irottaminen ja leikkuu hankalista kohdista tuottaa turhia tuskaisia hetkiä.

Pihatöiden ohella voi myös nauttia lounas taivasalla ja korjata pyörän kumea.

Niinpä annan kaikille pihaa suunnitteleville ohjeen: jos teillä on puita, pensaita ja / tai kukkia, niin laittakaan jotain muuta kuin nurmikkoa kasvamaan niiden yhteyteen. Tuloksena on siistimpi ulkonäkö, vähemmän rikkaruohoja ja vähemmän tuskaisia hetkiä nurmikon leikkuun parissa.

Me alustimme vanhoja pensaita ja puita kivillä ja kuorikatteella. Ilme piristyi ja tämä helpottaa suuresti arkea. Yhden tavallista hankalemman puun alle laitoimme mehikasvipenkin, jonka päällystimme kuorikatteella ja ympäröimme tiilillä. Mikä ero! Muutos tuli halvaksi, koska rahaa meni ainoastaan kuorikatteeseen ja mehikasveihin. Tiilet ja kivet löytyivä jälleen pihan kätköistä ja sopivat erinomaisesti uusiokäyttöön.

Pihapaviljonki oli myös yksi ongelmaalue: se on alustettu laatoilla ja reunuksillä, joita ei voi ruohonleikkurilla siistiä, rehottivat todella pitkät ja epäsiistit nurmimättäät ja voikukat. Nurmimättäät olivat uhmanneet jälleen tilaa ja kasvaneet jopa paviljongin jalkojen ympärille ja laatoituksen päälle. Oli oma projektinsa repiä ja leikata nurmea tältä alueelta. Reuna-alueiden päälle laitoimme jälleen kiviä ja toivomme, että niillä on hillitsevä vaikutus nurmikon leviämiseen.

Omakotitalon pihaprojektit jatkuvat | Väliaikainen terassi pihalaatoista

Päätimme jo viime kesänä, että meillä ei ole varaa rakentaa terassia pihallemme. Ei vaikka se kuinka parantaisi pihan viihtyvyyttä. Tämä siksi, että haluamme tehdä terassin kunnolla ja suureksi. Eikä meillä yksinkertaisesti ole ollut mahdollisuutta säästää näin isoa projektia varten vuoden aikana. Muitakin menoja on ollut, kuten pienet pintaviilaukset talossa, jotka ovat yksittäisinä edullisia projekteja, mutta kun niitä kertyy enemmän niin yhtäkkiä puhutaankin isommista menoeristä. Ja emme halunneet luopua kaikista näistä pienistä parannuksista (kuten astiapesukoneen hankkimisesta, etupihan parantelusta, kasvimaan perustamisesta) terassin takia.  Niin ja tekihän uusi koiranpentummekin pienen loven vuosibudjettiin!

Kuitenkin jokainen aurinkoinen päivä painostaa meitä tekemään asialle jotain.

Mustaherukkapensaat vihertävät jo!

 Olemme päättäneet jo suurin piirtein millaisen terassin teemme, tai oikeastaan millaiset koska suunnitteilla on kaksi terassia. Ja olemme tähän suunnitelmaan saaneet sopimaan väliaikaisen ratkaisun. Sisäpihallamme on katettu pihalaatoilla terassin alku: Pihalaatat riittävät katetulle alueelle. Niinpä päätimme jatkaa tätä pihalaattaratkaisua hieman pidemmälle. Rakennamme kehikon pihalaatoille ja jatkamme pihalaatoilla terassia niin, että sisäpihalle mahtuu ruokailuryhmä ja grilli.
Terassista tulee noin 7m x 4m kokoinen.

Terassin alkumetrit.

 Arviomme kustannuksista:
pihalaatat 100 € (puolet on valmiiksi)
kehikko 20 €
Alustustlaatat, kivet ja suodatinkangas meillä on valmiina.
puuöljy 30 €

Kesällä 2015 rakennamme näillä näkymin kunnollisen terassin talon päähän, jolloin meillä on periaatteessa nämä kaksi haluamaamme terassia. Kesällä 2016 uusimme tämän tänä vuonna rakennetun väliaikaisen ratkaisun.

Tällä hetkellä terassin rakennus on alkumetreillään. Katsotaan mitä saadaan siitä aikaiseksi! Laitan kuvia sitten taas!

Kevät herättää pihan eloon | Projektina etupiha

Pitkästä aikaa on taas tapahtunut jotain erityistä talon omistajan rintamalla. Onneksi tämä on mieluista tekemistä. Nimittäin viime kesänä emme ehtineet vielä mitenkään pureutua pihan uudistamiseen, koska muutimme taloomme vasta heinäkuun lopulla ja talon sisäpinnat olivat ensisijaisempia projekteja. No nyt aikainen kevät on herättänyt aikaiset puutarhatontut ja olemme tarttuneet piha projektiin oikein kunnolla käsiksi! Ja pihan kunnostaminen on ollut yllättävän mukavaa puuhaa!

Alkuperöinen etupiha: nurmikkoa ja ylirehevöityneitä puita, pensaita sekä kasveja.

Ensimmäisenä projektina meillä on etupiha, koska se oli kaikista surkeimmassa kunnossa. Lisäksi etupiha oli tehty vaikeahoitoiseksi: alkuperäisessä kokoonpanossa etupiha oli kokonaan nurmikon ja ennen kaikkea erilaisten haittakavien valtaama. Löysimme voikukkia, joilla oli suuren porkkanan kokoisia juuria - ja niitä oli todella, todella paljon! Etupihan nurmikon ajelu ei ole myöskään mielekästä: välissä on aita, ilman porttia ja kivimurskepäällystetty ajopiha. Näin ollen ruohonleikkuri täytyi aina sammuttaa kesken leikkauksen kun siirtyi etupihalle. Etupiha oli myös kahdessa tasossa, maa oli epätasaista ja tiellä oli paljon istutuksia: kanervaa, kukkia, kukkapuskia ja syreeni. Nämä  myös olivat levinneet liitoksistaan, joka teki pihan hoidosta vielä suuremman urakan.

Koska alkuperäinen etupiha oli näin työläs ja vaikea hoitaa niin päätimme heti, että teemme etupihasta helppohoitoisen. Meillä on myös tarkka budjetti, koska muitakin pihaprojekteja riittää. Eli helppohoitoinen ja halpa etupiha, se oli tavoitteena.

Poistimme istutusalueelta kokonaan nurmikon, se ei ollut visuaalisesti hyvännäköinen ja oli suurin ongelma etupihassa. Tähän maan kääntämiseen meillä meni pitkä viikonloppu. Samalla poistimme turhia ja vaikeita istutuksia: etupihalle jäi vain kanervat, pari pensasta ja syreeni. Pienensimme myös tätä istutusaluetta ja samalla levensimme kivimurskapäällystettyä etuoven kulkutietä. Istutusalue päällystettiin kuorikatteella. Tulos oli mitä toivoimme siisti, helppohoitoinen ja halpa. Plussana tuli kuorikatteen mukana tuleva metsäinen tuoksu! Loppusummaksi etpihalle tuli hieman alle 80 euroa. Uusiokäytimme tiilit, laatat ja kivet mitä pihalta löytyi. Näin ollen jouduimme ostamaan ainoastaan kuorikatteen ja maisemointikankaan.

Uusittu etupiha: kuorikae valloittaa ulkonäöllään ja tuoksullaan.

Vanhan nurmikon yritimme hyötykäyttää: poistimme pihastamme tarpeettoman ja villiintyneen hiekkalaatikon, johon kasasimme paloina irrotettua nurmikkoa. Toiveena on, että nurmi kasvaisi vanhan hiekkalaatikon päälle. Jos ei kasva, tulee paikasta kasvimaa juureksille. Loput nurmet kuljetimme vanhalle tunkiolle, jossa oli puutarhajätteitä. Tällä tunkiolla on samat toiveet ja varasuunnitelmat kuin hiekkalaatikolla sillä poikkeuksella, että se saa asukikseen kurpitsoja.

Etupiha ja kuorikate.

Talvi ja pihan ensimmäiset lumityöt | Tuntemuksia

Vuonna 2013 syksy jatkui pitkään. Itseasiassa valkoinen maa saatiin vasta lähempänä tammikuun puoltaväliä tänne Poriin. Näillä uunituoeella talonomistajilla ei siis ollut arjessaan mitään uusia kokemuksia ennen tammikuuta - muun muassa siitä syystä myös pitkä väli bloggaamisessa.

Lumiaura ja -lapio oli ostoslistallamme siis turhankin aikaisin - vaivasimme sillä ystävällistä asiakaspalvelijaa jo lokakuussa, koska kuvittelimme talven tulevan pian. Ja uusina talon omistajina meiltä ei lumikolaa löytynyt! Emmepä siis olisi edes halunneet kohdata ensimmäistä lumentäytteistä päivää ilman lumikolaa. Onneksemme saimme kuitenkin odotella ensimmäistä lumenaurausurakointia tänne tammikuulle saakka!

Ruohonleikkuun lisäksi, toiseksi pelotelluin aihe potentiaalisille talonostajille on yleensä lumen auraaminen omalta pihalta ja pihatieltä. Itse kuitenkin hieman jopa odotin tätä, haluaisin suhtautua lumen luontiin positiivisesti:hyötyliikuntana. Ja sitähän se onkin: oli seuraavana päivänä hieman kädet ja yläselkä maitohapoilla, mutta ei onneksi pahasti. Mutta loppujen lopuksi ei se niin paha nakki ollut kuin pelkäsin: uutuuden vieätystä kenties? Hulluutta? En tiedä, kysykää uudestaan 5 vuoden päästä.

Kuitenkin mielummin minä valitsen lumityöt hyötyliikuntana, varsinkin näissä olosuhteissa kun omistaa autokatoksen ja auton lämmityspaikan. Kun on elänyt keskustassa useita vuosia, ilman autopaikka, ilman auton lämmityspaikkaa ja ilman autokatosta, niin pidän lämmintä, suojassa sijaitsevaa autoa suurempana plussana kuin sitä, että ei tarvitsisi tehdä lumitöitä. Koska lumitöiden tekemisestä löydän  kuitenkin hyötyäkin. Mutta yritäppä löytää positiivisia puolia siitä, että säilytät autoasi keskustassa ilmaisella parkilla tienvarressa -vuosia - kylmässä, lumessa, lumiaurauksen hautaamana, likaisena, suojelemattomana ilkivallalta. Ja aina kun lähestyt autoasi mietit onko se vielä paikallaan? Missä kunnossa? Kuinka saat sen irti lumesta ja jäästä, joihin se on peittynyt aura-auton jäljiltä? Lähteekö se vielä käyntiin? Ja ei, tällainen auton säilyttäminen ei ole valinnasta kiinni vaan siitä, että kerrostaloissa ei vain riitä autopaikkoja kaikille, varsinkaan vuokralaisille.

Siispä valitsen lumityöt ja päästän automme viettämään mukavia eläkepäiviä. Ja aina kun harmittaa lumitöiden tekeminen, muistutan itseäni siitä toisesta vaihtoehdosta.

Syksyn satoa | Luumuja, mustaherukoita, pihlajanmarjoja ja karviaisia

Pihlajanmarjat keittymässä.

Aina kun muuttaa uuteen kotiin tulee eteen erinäisiä ongelmia ja yllätyksiä. Toisinaan kuitenkin tulee eteen positiivisiakin yllätyksiä, jotka muistuttavat siitä, kuinka mahtava päätös se muutto oli. Onneksi tässä kodissa ei ole tullut muuta päänvaivaa vastaan kuin rikkinäisiä kodinkoneita ja pintaviilauksen tarpeita.

Elokuun lopussa muistin taas miksi olen aina halunnut muuttaa omakotitaloon. Ei ainoastaan oman rauhan, ulko-oven ja vapauden takia, vaan myös pihan tuoman ilon vuoksi! Meidän uusi ja ihana pihamme on tuottanut vaikka mitä ihania yllätyksiä: tatteja, mustaherukoita, karviaisia, luumuja..Ja kun ruokabloggaaja kerran myös olen niin tämähän tarkoittaa ilmaista ja tuoretta torivalikoimaa minulle!

Kotipihan luumuja <3

Olen aivan innoissani kerännyt herkullisia marjoja ja hedelmiä. Olen valmistanut niistä mehua, ligööriä, hilloja, hyytelöitä ja chutneya. On aivan uskomattoman mahtavaa päästä hyötymään oman pihan tuotoksista. Suurin yllättäjä on ollut luumupuumme: se tuottaa ihan uskomattoman määrän luumuja. Ja ennen kaikkea nämä luumut ovat todella mehukkaita ja herkullisia. Minä kun pelkäsin, että luumu ei menestyisi näin pohjoisessa.

Herkullista pihlajanmarjahilloa.

Ensi vuonna aiomme istuttaa lisää hyötykasveja. Toiveissa on tyrnipensaat ja ehkä karhunvatukat!

Syksy tuo muutamin mukanaan kuin ainoastaan marja- ja hedelmäsatoa: nimittäin tunnelmaisia syysiltoja. Olemme täysin hurahtaneet ulko- ja takkatuleen! Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

Tatit.

Biojätteen kompostointi | Tuleeko siitä mitään?

Prinsessoista biojätteeseen. Puolitoista kuukautta on vierähtänyt siitä kun hankimme kompostin. Biojätettä meillä tulee 1-5 pss (5 l pussi) viikossa. Eniten biojätteissämme on kahvinpuruja, kanamunien, vihannesten, kasvisten ja hedelmien kuoria. Lisäämme myös hieman talouspaperin silppua biojätteen sekaa, jotta se ei tulisi liian märäksi. Lihaa ja luita kompostiin ei saa laittaa, joten jos niitä jää menevät ne sekajätteisiin. Alustimme kompostimme puutarhajätteillä: risuilla ja ajetulla ruoholla. Parin viikon jälkeen saimme myös ostettu kompostiherätettä, jota lisäsimme aluksi kompostin pohjalle ja nykyään jokaiseen biojätepussiin.

Aluksi kompostissa ei tuntunut tapahtuvan mitään. Ei siis yhtään mitään. Lämpötila oli 15 astetta, komposti ei haissut miltään. Siellä ei tuntunut elävän tai haisevan mikään: ei edes niin tuttu biojäteroskiksen haju. Kun aloimme lisäämään kompostiherätettä lämpötila nousi hieman: 19 asteeseen. Pikkukärpäset ilmestyivät yhden appelsiinikuorilastin jälkeen. Myös hajua alkoi muodostumaan, mutta niin kai ilmeisesti kuuluukin? Mädän kanamunan hajuinen se ei kuitenkaan ole. Lopulta kärpäset katosivat. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Odotamme siis suurella mielenkiinnolla milloin todellinen elämä kompostissamme alkaa ja siitä on ilmeisesti merkkinä nopea lämpötilan nousu. Jännittää kuitenkin vähän se, ehtiikö tämä tapahtua ennen kuin talvi tulee. Nyt on jo syyskuu ja yöt kylmiä. Jos kompostimme ei lähde elämään talvipakkasiin mennessä täytynee kai harkita biojätteiden heittämistä sekajätteisiin talven ajaksi ja yrittää ensi keväänä uudestaan.

Projektina puutarha

Kun päätimme ostaa omakotitalon, tiesimme, että suurin muutos elämässämme tulisi olemaan pihanhoidossa. Kerrostalossa kun omaa pihaa ei ole. Yllättäen. Tämä ei ollut ollenkaan paha asia, ainakaan itselleni. Myös komeampi puoliskoni on antanut viboja innostuksestaan pihaa kohtaan.

Kun muutimme uuteen kotiimme, ensimmäisten joukossa ostoslistalla oli ruohonleikkuri. Ruohonleikkaamista lukuunottamatta päätimme, että emme tänä kesänä vielä koske pihaan muuten. Kesän aika ja energia on suunnattava itse talon remontointiin, sisustamiseen ja askareisiin.

No pari viikkoa myöhemmin, jouduimme jo käskemään itseämme: älkää laittako pihaa kuntoon vielä! On parempi odottaa ensi kesään. Ja sitä hoemme yhä. Suunnittelua ja haaveilua emme voi lopettaa: haaveilemme ensi kesänä terassin rakentamisesta ja jossain vaiheessa pihatien laatoittamisesta. Suunnittelemme muutaman puun kaatoa, etupihalle ja takapihalle uusia istutuksia sekä verantojen maalamiista. Itsekuria täytyy löytyä, koska yleensä olemme ihmisiä, jotka haluavat tehdä nyt kaiken juuri nyt heti. No onneksi se nurmikko täytyy edelleen ajaa, rikkaruohoja kitkeä ja marjoja poimia, joten emme säntää vielä kaupoille.

Yhden asian tosin teimme: laitoimme pihallemme suihkulähteen. Se annettakoon meille anteeksi?

Kerrostalosta omakotitaloon, suuri elämän muutos?

Nyt on muutama viikko jo kulunut ja arki asettunut paikoilleen uudessa kodissa. Muutto on ohi ja tavarat paikoillaan.Elämän rytmi on löytynyt jälleen.

Aikaisemmin useat ihmiset varoittelivat meitä siitä, että omakotitalossa asuminen ja sen omistaminen on elämänpituinen jatkuva projekti. Työmaa ei lopu koskaan -mentaliteetilla. Ensimmäisten viikkojen aikana en kuitenkaan ole tällaista ilmiötä huomannut. Omasta mielestäni kerrostalossa vuokralla asuminen on aivan yhtä työlästä kuin omakotitalossakin.

Se, että olet vuokralla, ei tarkoita, etteikö tarvitsisi tehdä asioita, korjata asuntoa ja hoitaa ongelmia. Tai jos tarkoittaa jollekkin, niin ole onnellinen, se on erityisoikeus! Me olemme asuneet useassa eri asunnossa vuokralla, ja yhtälailla kuin omakotitalossa, niin lähes aina jokin on rikki tai puhki. Lähes aina on lista asioista mitä täytyy tehdä. Ja niinkuin omakotitalossa niin ei kerrostalossakaan kukaan kutsu sähkömiestä tai putkimiestä hoitamaan ongelmiasi kuin sinä itse.

Vuokralla ollessa vain harmittaa enemmän jos siitä täytyy maksaa itse, koska asunto ei ole oma. Jos pakastin hajoaa vuokra-asunnossa, niin voit soittaa vuokranantajalle ja vaatia uutta. Todellisuus on, että vuokranantaja saa itse päättää hankkiiko hän asuntoon uuden pakastimen vai ei, ja aikataulun siihen. Elämä olisi itseasiassa helpompaa, jos vuokralainen hankkisi sen itse, mutta kuka haluaa toisen vuokra-asuntoon sijoittaa rahaa. Samoin remontin kanssa: Vaikka asunto olisi vuokra-asunto, niin on se vuokralaiselle koti. Jos hän haluaa tehdä siihen muutoksia, parannuksia tai muuttaa sen ulkonäköä, tarvitsee hän siihen vuokranantajan luvan. Tässä tilanteessa jälleen vuokralainen todennäköisesti joutuisi sijoittamaan omaa rahaansa toisen omistamaan asuntoon, jos vuokranantaja ei suostu maksamaan uudistuksia. Pahimmassa tapauksessa vuokranantaja saattaisi nostaa vuokraa tästä hyvästä, koska asunnon arvo nousee remontin kautta.

 Olenkin aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ovat sitä mieltä, että kerrotalo-asuminen on helpompaa?  Omassa kodissa, omakotitalossa, jos jokin menee rikki niin saat sen omistajana korjata omalla aikataululla ja jopa tehdä tässä prosessissa valintoja. Jos edessä on putkiremontti, niin et joudu taivasalle yllättäen ainakaan. Muutenkin vuokralla asumisen ikuinen ongelma on kodin pysyvyys. Jos haluat tehdä pintaremonttia voit sitä tehdä kysymättä keneltäkään lupaa. Kaikista mahtavin herätys oli itselleni se, että saan pestä pyykkiä, pitää astianpesukonetta päällä ja olla suihkussa vaikka koko yön. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ei tarvitse tarkistaa kellosta, onko liian myöhäistä laittaa pesukone päälle tai hiljentää televisiota. Ja tämän mahdollisuuden ymmärtäminen on aivan ihanaa!

Kyllä omakotitalossa on vastuita, joita ei ole jos omistaa kerrostaloasunnon. Kuten pihan hoitaminen ja ruohonleikkuu. Mutta tuskimpa kukaan, joka inhoaa ylitse kaiken ruohon leikkaamista, ostaa omakotitaloa ison pihan kera? Itse ainakin näen pihan ja nurmikon hoidon mukavana asiani, voisin minä sen pari tuntia viikossa huomattavasti huonomminkin käyttää. Talvella pihan hoitaminen vaihtuu lumitöihin, joka tosin ei ole läheskään niin hauskaa puuhaa, sen myönnän. Näin kesäaikaan en kuitenkaan ole vielä löytänyt muita uusia töitä omakotitaloasumisessa verrattuna kerrostaloasumiseen.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan: milloin se kaikkien pelottelema työmaa ja elinikäinen projekti nimeltä omakotitalon hoito manifestoituu eteemme?

Omakotitalon tuomia uusia tuulia: kierrätys ja jätelajittelu

Suurin muutos kun muuttaa kerrostalosta omakotitaloon on se, että tarvitset kaikkea mitä et ole ennen tarvinnut. Esimerkiksi jos kierrätät, kuten me, niin omakotitalossa kierrätykseen täytyy nähdä jopa vähän vaivaa. Meillä on kerrostalosta tottuneena 6 roskista ollut käytössä. Hullua vai mitä?

Kaikki vieraamme saavat niistä aina päänvaivaa, vaikka meille se on aivan itsestäänselvä asia. Roskat lajitellaan energiajätteisiin, biojätteisiin, paperijätteisiin, metalli- ja lasijätteisiin. Loput laitetaan sekajätteisiin.

Olen huomannut, että normaalissa omakotitalo-kodissa lähes kaikki lentää sekajätteisiin, koska ei jakseta nähdä vaivaa, aikaa tai rahaa jätteiden kuljetukseen muualle. Meidän taloudessamme sekajätettä on aina syntynyt kaikista vähiten. Nyt siis kaksi maailmaa kohtaa: jaksammeko enää nähdä vaivaa jätteiden lajitteluun vai ei?

Yritys on ainakin kova: hankimme sekajätteastian lisäksi pihaamme energiajäteastian, vaikka se maksaakin hieman extraa. Kun syksy ja talvi tulee, yritämme polttaa takassa lähes kaikki paperi- ja pahvijätteet. Kesäisin ne pitäisi viedä kodin ulkopuolelle kierrätykseen, samoin kuin lasi- ja metallijätteet.

Biojäte on ehkä suurin ongelma, koska se on jäte, jonka todellakin haluaisimme kierrättää. Onhan siitä melkeinpä eniten haittaa ympäristöllekin. Biojätettä ei ilmeisesti noudeta Porin alueella omakotitalopihasta. Ostoslistalle nousi siis niin hassu ja uusi ilmiö kuin komposti. Kompostissakin on oma ongelmansa kun sen aloittaa tyhjästä: sen käynnistämiseen tarvitsisi valmista kompostissa käynyttä ainesta. No mistäs sellaista saat, kun asut kaupungissa, jossa ei ole sukulaisia ja kaverit eivät vielä ole siirtyneet elämänvaiheeseen, jossa tarvitse kompostia. Lisäksi kompostin käyminen kestää todella kauan. Pohdituttaakin miten uusi kompostimme (jonka pitäisi olla neljän hengen taloudelle) riittää meille kahdelle. Ei, että heittäisimme paljon ruokaa roskiin. Mutta kahvinpurut, puutarhajäte ja week-day-kasvissyöjien kasvistenkuoret ja -perkausjätteet kyllä kuormittavat ihan mukavasti kompostia. Lihaa ja luitahan kompostiin ei saa edes laittaa.

Saapa siis nähdä miten meidän kierrätys- ja lajittelubuumillemme käy. Onko se omakotitalossa tuhoon tuomittua?

Kosteustarkistus | Ehto talon ostolle

Ostotarjouksen yhteydesssä sovimme myös kiinteistövälittäjän kanssa, että talolle tehtäisiin kosteustarkistus, jonka kustannukset puolitettaisiin myyjän kanssa. Tämä järjestely oli täydellinen. Laitoimme kosteustarkistuksen mahdolliset huonot tulokset myös ehdoksi kaupan toteutukselle. Tämän ansiosta saimme mielenrauhan ja kivi vierähti sydämeltämme.

Kosteustarkastukseen osallistui ammattilainen kosteustarkistaja, me ostajat, myyjä ja kiinteistövälittäjä. Kävimme läpi koko talon ja opimme talostamme myös paljon. Kosteustarkistaja selitti kaiken helpottavan ihmisläheisellä kielellä: ymmärsimme siis kaiken, koska hän vältti ammattikielellä puhumista. Lopuksi saimme vielä kirjallisen raportin kosteustarkastuksesta ja mahdollisista tulevaisuuden ongelmista ja korjausehdotuksista. Hieman alle 300 euron lasku tästä ei tuntunut ollenkaan pahalta!

Kosteustarkistuksessa mitattiin kaikkien märkätilojen kosteus: niin seinät, lattiat, lattiakaivot, wc-pöntöt kuin hanatkin. Lisäksi tutustuimme talon lämminvesivaraajiin ja vesikytkimiin. Tarkistimme myös talon katon, rännit, salaojat ja muut ulkona sijaitsevat vesitoiminnot. Lopuksi kosteustarkistaja vielä selvitti miten talo oltiin rakennettu ja pohjustettu ja että talon pohjassa ei ollut kosteutta.

Lähes kaikki oli hyvin: pieniä vikoja löytyi, jotka kyetään korjaamaan omatoimisesti. Suurin menoerä on todennäköisesti yhden wc-istuimen vaihtaminen. Eikun talon kaupantekoa kohti siis!

Meidän talo | Sen oikean löytäminen

Kävipä kerran niin kuin sadussa, että menetimme sydämemme ensimmäiselle.

Olimme tehneet hyvin paljon pohjatyötä ja tutkiskelua ja olimme suhteellisen nihkeitä lähtemään katsomaan näytölle taloja, jos niissä oli jotain vikaa. Päätimme kuitenkin valkata muutaman yksilön, jotka näyttivät paperilla aivan erinomaisilta. Ja siitä se sitten lähtikin.

Välittömästi kun astuimme ensimmäisen talon näytöltä ulos, oli molemmilla olo, että se oli nyt tämä tässä. Tämä on meidän kotimme. Ja tämä on saatava. Hullua vai mitä?

Talo oli todellisuudessa parempi kuin paperilla, tai tässä tapauksessa Oikotie.fi- esittelysivulla. On totta, että siinä oli puutteita, mutta ne olivat helppoja puutteita. Talo täytti lähes kaikki toiveemme.

Sen pohjapiirrustus oli juuri meidän toiveidemme mukainen, persoonallinen. Huonekorkeus oli ihanan korkea paikoitellen, jopa noin 3,5 m.
Talossa oli iso olohuone, keittiö ja ruokahuone, joita ei oltu eritelty erillisiksi huoneiksi. 
Talossa oli isot ikkunat, ja niitä oli sopivan paljon: luonnon valoa siis riittää.
Makuuhuoneita oli 4, mahdollisuus vierashuoneeseen ja työhuoneeseen.
Päämakuuhuoneessa oli vaatehuone.
Lattiat olivat kauniit, hyväkuntoiset ja hyvää materiaalia: laminaattia ja laattaa.
Talossa oli kaksi wc:tä, erikseen suihkutiloista. Myös kodinhoitohuone löytyy.
Talo sijaitsi toivealueellani, Tuulikylässä. Alue on uutta asuinaluetta, sopivan lähellä, mutta myös sopivan kaukana keskustasta. Rauhallinen asuinalue, kaunis maisema, paljon uusia taloja. Vuoden päästä parin kilometrin päähän valmistuu Satakunnan isoin ostoskeskus, joten palvelut ovat  paranemaan päin.
Talossa oli tarpeeksi neliöitä, 143 m2. Pihaakin oli riittävästi, hyvillä valmiilla istutuksilla ja aidalla: 1208 m2.
Pihalla oli autokatos ja ulkovarasto.
Talo oli rakennettu 2002 ja laajennettu 2006, sopivan ikäinen meidän toiveisiimme siis.
Talo oli hinnaltaan mahdollisen rajoissa, kun hintaa vertasi talon neliöihin ja ikään.

Lattioiden tärkeys.

Näiltä osin talo siis täytti toiveemme vallan mainiosti. Olihan siinä muutamia ongelmiakin:

Talossa oli sähkölämmitys, mutta kuten olemme jo aiemmin maininneet niin Porissa ei harrasteta maalämpöä vielä yhtä paljon kuin muualla. Onneksi tämä on kuitenkin korjattavissa. Plussana kuitenkin, talossa oli vesikierteinen lattialämmitys, eikä patterillinen.
Talo oli vuokratontilla. Vuokra ei ole päätä huimaava (600 euroa/vuosi), mutta haluaisimme omistustontin. 
Talossa oli paljon viimeistelemättömiä kohteita: toisesta wc-pöntöstä puuttui vedenhuuhtelun painike, yhdestä hanasta puuttui sulkija, listat olivat hyvin kuluneet, talo oli tyhjillään, mutta sinne oli jätetty epämääräisiä tavaroita ja seinähyllyjä.
Talossa oli kamalat tapetit. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta tapetit eivät olleet ainoastaan vanhahtavat vaan myös kuluneet puhki, niihin oli piirretty ja ne olivat paikoittain likaiset. Tapetit olivat talon identiteetin tiellä. 
Kodinhoitohuoneessa lattian ja seinän välissä oli rako, jolle ei saanut selitystä.
Kodinhoitohuone oli myös liian pieni omaan makuuni.
Suikuhuoneen ovikarmi oli tummunut ja pahan näköinen.
Pihan kasvit huusivat sitä, että niistä ei oltu pidetty huolta.

Talossa oli myös muutama yllättävä plussa, joita emme olleet edes harkinneet:

Talossa oli toinen iso kylpyhuone, jossa oli paljon säilytystilaa ja viihtyisä, ilta-auringollinen poreamme! Kylpyhuone oli hyvin tyylikäs ja se huokui spa-henkisyyttä.
Talossa oli jopa NELJÄ ulko-ovea. Yksi ulko-ovista oli kahden oven aukko, joten jopa isot huonekalut mahhtuisivat ovesta sisälle.
Talo oli ulkomuodoltaan viehättävä, yksikerroksinen talo. Se oli valmistettu sekä puusta että tiilestä.
Talossa oli myös varaava takka.

Aivan erinomaisen paljon hyviä puolia ja myös muutamia, korjattavia huonoja puolia. Silti tämä talo tuntui heti kolahtavan meihin. Se tuntui kodilta. Seuraavaksi siis pankkiin esittelemään uutta toivetta.

Unelmat vs. todellisuus talotarjonnassa

Olemme jo puolen vuotta selailleen Porin alueen asunto- ja talotarjontaa Oikotie.fi-sivustolla. Hyvinkin nopeaan käy niin, että pieni vilkaisu kohdesivustoon kertoo kaiken. Tarjolla on paljon ei missään nimessä, muutamia voisi harkita ja sitäkin vähemmän vau-efektin aikaansaavia kohteita.

Ensimmäiseksi ongelmaksi huomasimme sen, että Porissa ei paljon harrasteta maalämpöä: suurimmassa osassa taloista on sähkölämmitys ja muutamissa öljylämmitys. Maalämpö on ainoastaan taloissa, joihin meillä ei olisi mitenkään varaa. Öljylämmitteistä taloa emme edes harkitse: se siis jättää vaihtoehdoksi lähes ainoastaan sähkölämmitteiset talot. Tämä ehkä vähän hirvittää, koska vuokrattavissa asunnoissa olen tottunut välttelemään sähkölämmitteisiä asuntoja, niiden suurten lämpökustannusten takia.

Toinen mitä porilaiset talonomistajat eivät selvästikkään harrasta, ovat omistustontit! Surullista, mutta totta. Ymmärrän tämän ratkaisun toisaalta uusien talojen kanssa. Mutta, että tarjolla on 60-70-luvulla rakennettuja taloja, joissa tonttia ei olla lunastettu omaan omistukseen, sitä en vain ymmärrä. Kunnalta ostetut tontit eivät nimittäin Porissa edes paljoa maksa. Esimerkiksi tänä vuonna tontit ovat maksaneet Pohjois-Porin alueella, josta siis itse haluaisimme talomme ostaa, noin 8-15 tonttua riippuen tontin suuruudesta ja sijainnista. Eihän niiden vuokrakaan paljoa ole, mutta jos aikoo omakotitalossakin asua yli 10 vuotta, niin mielestämme tontin ostaminen on kaikin puolin järkevämpää. Lisäksi jos talon aikoo tulevaisuudessa myydä, niin onhan se houkuttelevampi ja nostaa talonkin arvoa, jos talo on omistustontilla.

Kolmas seikka, mikä vaivaa porilaisia asuntomarkkinoita on se, että myynnissä olevissa taloissa on hyvin harvoin tehty oman makumme mukaisia pintaremonttiratkaisuja. Täytyy siis oppia katsomaan tapettien, kaappien ja kaakeleiden läpi suurempaa kokonaisuutta. Onneksi kuitenkin nykyään on paljon kuvia ja aika hyvin pohjapiirroksia tarjolla taloista. Se helpottaa huomattavasti asuntonäyttökohteiden valkkaamista. Ja kaikkien näiden kohteiden joukosta valitsimmekin pari kohdetta, joita päätimme ihan mielenkiinnosta lähteä katsomaan.