Kompostista multaa, kyllä! Kompostoikaa pihalliset, se palkitsee.

Aiemmat päivittelyni kompostin toimivuudesta olivat selvästikkin aivan liian hätäisiä: luonto hoitaa tehtävänsä ja viime viikolla saimme kompostista ulos ensimmäinen erä, kyllä, valmista multaa. Saimme siis tilaa taas talven biojätteitä varten.

Muutama huomio kuitenkin kompostista:

1) biojätepussit, ne eivät maadu samaa tahtia kuin biojäte ja pihajäte. Niitä sai noukkia pois muuten valmiista mullasta.
2) kananmunankuoret todellakin kannatta musertaa pieniksi. Sekaan oli joutunut muutama lähes puolikas kanamunankuori ja ne eivät olleet maatuneet.
3) Kompostiheräte on pop.
4) Jos säilöt biojätteitä nesteitä valuttavassa astiassa, kuten me, niin kompostiin täytyy lisätä aina toisinaa vettä.

Ja lopuksi, kyllä itse kompostoitu multa on komeaa! Ylpeys vetää vertoja ensimmäisen itsekasvatetun perunan löytymisestä kasvimaalta. Mutta ei kuitenkaan ihan. Kyllä luonto vain on ihana ja ihmeellinen asia.

Ihmiset, lajitelkaa jätteitänne! Biojäte menee hukkaan sekajätteen seassa. Pihalliset, kompostoikaa! Multapussit on kalliita.

Ja kun ei tällä kertaa ollut teemaan sopivaa kuvaa niin tässä jotain vähän erilaista:

Tunnelmia kesältä <3

Aitaprojekti on valmis! | Aidan rakentamisen budjetti ja aikataulu

Aloitimme aitaprojektin jo toukokuussa. Ja se lopulta valmistui elokuussa. Ainakin lopullisesti. Yhteensä aikaa ei olisi mennyt tunneissa varmaankaan kovin paljoa: mutta kun sitä tekee aina silloin tällöin niin se, että viimeiset maalaisut saatiin pintaan niin meidän kuin naapurinkin puolelta niin kyllähän siihen tovi vierähti. Heinäkuussa aidan suhteen ei tapahtunut oikeastaan mitään: helteet pitivät siitä huolen.

Yhteensä yhden pihaa sivuavan reunan aidan rakentaminen maksoi kaikkineen noin  1400 euroa. Olihan siinä metrejäkin yli 40 m. Mutta yllättävän kalliiksi aidan rakentaminen omatoimisesti tulee. Tämä summa siis sisältää niin puutavarat, ruuvit, maalit kuin kuorikatteetkin. Ei bensoja, ei työtunteja, peräkärryä eikä koneita ( jotka onneksi olivat omasta takaa!) Aidan korkeus on noin 120 cm.

Toukokuu: vanhan aidan irrottaminen ja hävittäminen roskalavalle. Puutavaran, ruuvien ja maalien ostaminen.

Terassiremontti kuvasta näkee, että vanha aita on poistettu tässä vaiheessa.

Aita edistyy!

Kesäkuu: Puutavaran sahaaminen valmiiseen muotoon ja tukipylväiden asentaminen. Aidan varsinainen rakentaminen.

Elokuu: Ei suurempia toimintoja.

Helteiden alkaessa aita oli saatu jo paikalleen ja sitä oltiin jopa hieman maalailtu!

Elokuu: aidan viimeistely, maalaaminen ja kuorikatteet. Ja kyllä siitä tuli komea! Samana iltana kun kaverimme kanssa viimeistelimme aidan maalauksen korjasimme yhtäkkii myös varastomme oven. Kyllä olemme eteviä ja tehokkaita. Molempiin saimme kaverilta apua kaljapalkalla! Kiitos vielä Markus.

Ovi sai uuden kasvojen kohotuksen!

Siinä se nyt on: valmis aita.

Punainen tupa ja oma perunamaa | Oodi pihalle

Olemme nyt asustaneet omakotitalossamme vuoden ympäri. Olemme kokeneet kaikkien vuoden aikojen haasteet ja parhaimmat puolet - ja emme ole koskaan olleet näin onnellisia. Omakotitaloelämä on meitä varten, emmekä enää osaisi kuvitellakaan muunlaista asumismuotoa.

Kasvimaa, Jussi ja kuokka?

 Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan piha-ihmisiä, kuten me olemme. Myös meillä oli epäilyksemme pihan hoitomäärän suhteen, mutta onneksi se on palkinnut huomattavasti enemmän kuin ottanut. Nurmikon leikkuu ja lumen luonti on näitä negativiisempia puolia: mutta onneksi osaamme niihinkin suhtautua hullun huumorin kautta, koska ovathan molemmat erinomaista hyötyliikuntaa. Tosin toivomme jatkossakin mahdollisimman lumettomia talvia. Nurmikon leikkuulta emme taas säästy: tonttimme on entisellä peltomaalla ja kas kummaa kaikki kasvaa tavallista paremmin: myös nurmikko. Ei ollut edes tänä kesänä kuivuudesta ongelmia.

Parasta omakotitalossa asumisessa on kuitenkin loppujen lopuksi tuo ihana taloa ympäröivä tontti, piha, joka kutsuu kaikenlaisiin tehtäviin. Silloin kun se ei kutsu, niin luonteenomaisesti keksimme uusia projekteja ihan vain silkasta tekemisen ilosta. Tämä vuoden parhaimmat kokemukset saimme kohopenkistä ja omasta kasvimaasta, ensi vuonna laajennamme pihallemme vielä suuremman kasvimaan. Lisäksi ostimme luumupuumme kaveriksi tohtorin päärynäpuun!

Retiisisadon ensimmäinen erä. Niin kauniin värisiä!

 Huomasimme, että kesä-syyskuun aikana kauppaostoksiemme loppusumma pieneni kolmanneksella, koska lähes kaikki tuoretuotteet löytyivät omasta pihasta: salaatit, pinaatit, retiisit, perunat, punajuuret, persiljat, basilikat, tillit, ruohosipilut jne. Niitä olis lähestulkoon riesaksi asti: salaattia emme saaneet kaikkea edes syötyä. Pinaatit, ruohosipulit, persiljat, karviaiset, mustaherukat ja punajuuret täyttivät myös pakkasen. Niistä saa siis nauttia myös tulevina kuukausina. Kolmen itäneen perunan uhraus kompostin sijaan mullalle tuotti meille uusia perunoita useita kiloja. Peruna olikin kesän positiivisin yllättäjä!

Syyskuun viimeinen perunasato. Komeita!

Vaikka vietimme tunteja ja tunteja niin pihamme kuin kasvimaamme parissa niin ei se meitä haitannut, puutarhan hoito kun on meille mieluinen harrastus. Ruokabloggaajakin löytää itsestää täysin uusia puolia kun pääsee kasvattamaan omaa ruokaansa aivan alusta saakka. Saimme osasta sadosta, jopa ensi vuoden siemenet kerättyä talteen.

Enpä ollut ennen kesää 2014 nähnyt salaatin kukkivan!

Kasvimaan hoito oli terapeuttista ja ravitsevaa. Ja siltikin meillä jäi paljon paljon aikaa myös muille projekteille: kuten aidan rakentamiselle, väliaikaisen terassin rakentamiseen, saunaremontille, vanhojen verantojen maalaamiseen jne. Ja kyllä olimme molemmat kokopäivätyössä ja vietimme ihan oikeaakin vapaa-aikaa! Kuten kuvasta näkyy kruunutilliäkin tuli enemmän kuin tarpeeksi mm. rapujuhliin!

Rapujuhlat kruunasi tämä valtava kruunutilli!

Nyt kun syyskuu on täällä ja laitamme pihaa talvikuntoon voimme vain haikailla kesän hauskoja hetkiä pihan parissa. Edessä on pitkä, kylmä ja pimeä talvi, joten emmeköhän ole taas jo huhtikuun alussa valmiina uusiin kokeiluihin ja projekteihin niin pihan kuin talommekin kanssa.

Omakotitalon sähkölämmitys | Sähkölasku talvella

Lupasin palata aiheeseen omakotitalon sähkölämmitys talvella. No nyt vihdoin sain oli aikaa paneutua asiaan. Vuoden 2013-2014 talvi tosin oli tavallista lämpöisempi: keskilämpötila ulkona taisi olla jossain (-5)-(-10) välillä ja vain muutamia yli -20 pakkaspäiviä. Sikäli voisin kirjoittaa vielä erillisien bloggauksen kovista pakkasista ja niiden vaikutuksista sähkölaskuun.

Vuoden alusta kahdelta talvikuukaudelta sähkölaskumme oli yht. 488,70 €. Eli siis noin kaksinkertainen kesän laskuun.  Kuukausittainen sähkölasku olisi siis 244 €. Tähän sisältyy lämmitys ja kaikki muu sähkön käyttö. Päiväsähköä on kulunut noin tarkalleen 870 kWh ja yösähköä 3560 kWh. Onpa siis ihanaa kun kesä tulee ja sähkölaskut taas pienenevät!

Pidimme talvella yölämmitystä samoin kuin kesällä muutamalla erotuksella. Ensinnäkin yötremostaatin lämpöasetus nousi asetuksesta 2 -> asetukseen 4. Toinen muutos oli, että emme pitäneet mitään huoneita ilman lämmitystä: siispä kaikissa huoneissa oli lämmitys päällä öisin. Päivisin taas märkätilojen, eli suihkun, saunan ja kylpyläosaston lattialämmitys oli 24/7 päällä ja asetuksella 3-4. Jouluvalot saattoivat tuoda oman lisäyksensä laskuun, samoin auton lämmitys, lisätarve valoille ja se, ettäö talvella sitä viettää enemmän aikaa sisällä ja kotona. Sähkölämmityksen lisäksi lämmitimme takkaa kun pakkanen meni -10 kylmemmälle puolelle.

Jos haluat käydä lukemassa tarkemman kuvauksen siitä millainen sähkölämmitys meillä, minkä kokoinen talo jne. on löydät bloggauksen täältä.

Omakotitalo ja sähkölämmitys | Kesän sähkölasku

Omakotitalon sähkölämmitys. Tämä on aihe, josta olisin halunnut tietoa silloin kun olimme taloshoppailemassa. Suurpiirteiset vuosikulutukset, keskustelupalstojen kauhutarinat. Ne olivat ainoita lähteitä, joita löysin tästä omakotitalon sähkölämmityksen kuluista. Eli toisin sanoen ei mitään varmaa. Tämän vuoksi halusinkin kirjoittaa bloggauksen tästä aiheesta muille tietoa etsiville. Talon sähkölämmitys ja sen kustannuksethan eivät kerro mitään, jos ei samalla jaa tietoja talon koosta, muodosta, lisävarusteista jne.

Talon mitat

Talomme on 143 neliön kokoinen asuinneliöiltä. Talomme on on suurinpiirtein T-mallinen. Tämä vaikuttaa lämmitykseen siten, että lämmitys jakautuu hieman. T:n hattu on lämpimin alue talossa, kun taas T:n jalka on kylmempi. Huoneet, joissa on ovia ja isoja ikkunoita ovat kylmimpiä. Kylmin huone on ruokahuoneemme, jossa on tuplaovi ja lattiasta kattoon ikkunat. Talomme on rakennettu sekä tiilestä että puusta. Tiiliverhoilu on alhaalla ja ylhäällä puu. Talo eristää hyvin: kesäisin talo pysyy viileänä ja talvisin lämpöisenä.

Sähkölaitteet

Lämmityksen ja vesivaraajan lisäksi käytämme kannettavaa tietokonetta noin 12 h/pvä, pöytäkonetta noin 1-2 h/päivä, astianpesukonetta noin 1,5h/päivä, radiota ja tv:tä noin 4h/päivä, uunia ja hellaa noin 1h/päivä, kahvinkeitintä 1-2h/pvä ja pyykinpesukonetta noin 2 h/vko. Saunaa käytämme todella harvoin  1krt/3 kk. Poreammetta 1-3 krt/vkossa, suihkua päivittäin. Lisäksi meillä on 185 cm korkeat jääkaappi ja pakastin päällä luonnollisesti jatkuvasti.

Mikään sähkölaitteistamme ei ole erityisen energiatehokas.

Valoja käytämme korkeintaan kahdessa huoneessa kerrallaan ja ainoastaan todella tarvittaessa.

Lattialämmitys

Meidän talomme on siis sähkölämmitteinen, lattiassa on vesikiertoinen sähkölämmitys, jota säädellään jokaisessa huoneessa olevalla säätimellä: säätöjä voi muutella 0-6 asetusten välillä. Lattialämmitys toimii omasta mielestäni paremmin sähkölämmitteisessä talossa kuin patteri. Patteri lämmittää ensisijaisesti yhtä kohtaa ja tilat, jotka ovat kaukaisimpana patterista ovat kylmiä ja koleita.

Lattialämmitys taas lämmittää tasaisesti ympäri huonetta ja taloa, näin talon lähes joka kolkka pysyy tasalämpöisenä. Lisäksi matot auttavat lämmitystä: lämpö imeytyy mattoihin, joiden kohdalla lattia pitää vielä paremmin lämpöä, vaikka lattialämmityksen sulkisikin.

Päivä- ja yösähkö

Meillä on sähkösopimus, jossa maksamme eri hintaa päivä- ja yösähköstä, yösähkö on hieman halvempaa. Sähkökaapissamme on myös asetukset, että voimme valita manuaalisen koko päiväisen lämmityksen tai pelkän yölämmityksen. Olemme valinneet pelkän yölämmityksen, ainoastaan siis märkätiloissa lattia lämpenee myös päivisin. Myös vesivaraajamme lämmittää vettä ainoastaan yöaikaan.

Yölämmitys lyö itsensä päälle joka päivä tasan kello 22.22. Se myös sammuu itsestään kello 7.20 aamulla.

Tämä on toimiva tapa säästää sähkölaskuissa. Iltasella seiskan jälkeen saattaa olla hieman viileää, mutta ei liian kylmä. Tällöinkin pärjää hyvin kun lämmittää takkaa tai lisää villasukat ja pitkähihaisen päälle. Kun meillä on vieraita kumpaakaan näistä ei tarvitse tehdä: kun ihmisiä on talossa 3 tai enemmän lämpötila nousee lähes välittömästi +20.

Kesän sähkölämmitys ja sähkölasku

Kesäisin ja kun ulkolämpötila on yli +10 astetta pidämme lattialämmitystä suurimmassa osassa huoneista 2-asetuksella. Olemme tottuneet hieman viileämpään ja erityisesti kuumina kesäpäivinä on ihanaa kun lämpötila on sisällä noin 18-19 astetta. Lämpötila kuitenkin nousee heti jos talossa on 3 tai enemmän ihmistä.

Huoneissa, joita emme käytä paljon (vierashuone ja työhuone) laitamme lattialämmityksen kokonaan pois päältä. Tällöin näiden huoneiden lämpötila on noin 16-17 ovien ollessa kiinni. Märkätiloissa, eli kylpyhuoneessa, suihkuhuoneessa ja saunassa säätelemme manuaalisesti sähkölämmitystä.

Heinäkuu-lokakuu sähkölaskumme oli yhteensä 440 €/4 kk. Eli toisin sanoen noin 110 €/kk.
Päiväsähköä oli kulunut 518 kWh ja yösähköä 2281 kWh.


Kun saamme talven sähkölaskun niin teen bloggauksen myös talven sähkölämmityksestä ja sähkölaskusta.

Kerrostalosta omakotitaloon, suuri elämän muutos?

Nyt on muutama viikko jo kulunut ja arki asettunut paikoilleen uudessa kodissa. Muutto on ohi ja tavarat paikoillaan.Elämän rytmi on löytynyt jälleen.

Aikaisemmin useat ihmiset varoittelivat meitä siitä, että omakotitalossa asuminen ja sen omistaminen on elämänpituinen jatkuva projekti. Työmaa ei lopu koskaan -mentaliteetilla. Ensimmäisten viikkojen aikana en kuitenkaan ole tällaista ilmiötä huomannut. Omasta mielestäni kerrostalossa vuokralla asuminen on aivan yhtä työlästä kuin omakotitalossakin.

Se, että olet vuokralla, ei tarkoita, etteikö tarvitsisi tehdä asioita, korjata asuntoa ja hoitaa ongelmia. Tai jos tarkoittaa jollekkin, niin ole onnellinen, se on erityisoikeus! Me olemme asuneet useassa eri asunnossa vuokralla, ja yhtälailla kuin omakotitalossa, niin lähes aina jokin on rikki tai puhki. Lähes aina on lista asioista mitä täytyy tehdä. Ja niinkuin omakotitalossa niin ei kerrostalossakaan kukaan kutsu sähkömiestä tai putkimiestä hoitamaan ongelmiasi kuin sinä itse.

Vuokralla ollessa vain harmittaa enemmän jos siitä täytyy maksaa itse, koska asunto ei ole oma. Jos pakastin hajoaa vuokra-asunnossa, niin voit soittaa vuokranantajalle ja vaatia uutta. Todellisuus on, että vuokranantaja saa itse päättää hankkiiko hän asuntoon uuden pakastimen vai ei, ja aikataulun siihen. Elämä olisi itseasiassa helpompaa, jos vuokralainen hankkisi sen itse, mutta kuka haluaa toisen vuokra-asuntoon sijoittaa rahaa. Samoin remontin kanssa: Vaikka asunto olisi vuokra-asunto, niin on se vuokralaiselle koti. Jos hän haluaa tehdä siihen muutoksia, parannuksia tai muuttaa sen ulkonäköä, tarvitsee hän siihen vuokranantajan luvan. Tässä tilanteessa jälleen vuokralainen todennäköisesti joutuisi sijoittamaan omaa rahaansa toisen omistamaan asuntoon, jos vuokranantaja ei suostu maksamaan uudistuksia. Pahimmassa tapauksessa vuokranantaja saattaisi nostaa vuokraa tästä hyvästä, koska asunnon arvo nousee remontin kautta.

 Olenkin aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ovat sitä mieltä, että kerrotalo-asuminen on helpompaa?  Omassa kodissa, omakotitalossa, jos jokin menee rikki niin saat sen omistajana korjata omalla aikataululla ja jopa tehdä tässä prosessissa valintoja. Jos edessä on putkiremontti, niin et joudu taivasalle yllättäen ainakaan. Muutenkin vuokralla asumisen ikuinen ongelma on kodin pysyvyys. Jos haluat tehdä pintaremonttia voit sitä tehdä kysymättä keneltäkään lupaa. Kaikista mahtavin herätys oli itselleni se, että saan pestä pyykkiä, pitää astianpesukonetta päällä ja olla suihkussa vaikka koko yön. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ei tarvitse tarkistaa kellosta, onko liian myöhäistä laittaa pesukone päälle tai hiljentää televisiota. Ja tämän mahdollisuuden ymmärtäminen on aivan ihanaa!

Kyllä omakotitalossa on vastuita, joita ei ole jos omistaa kerrostaloasunnon. Kuten pihan hoitaminen ja ruohonleikkuu. Mutta tuskimpa kukaan, joka inhoaa ylitse kaiken ruohon leikkaamista, ostaa omakotitaloa ison pihan kera? Itse ainakin näen pihan ja nurmikon hoidon mukavana asiani, voisin minä sen pari tuntia viikossa huomattavasti huonomminkin käyttää. Talvella pihan hoitaminen vaihtuu lumitöihin, joka tosin ei ole läheskään niin hauskaa puuhaa, sen myönnän. Näin kesäaikaan en kuitenkaan ole vielä löytänyt muita uusia töitä omakotitaloasumisessa verrattuna kerrostaloasumiseen.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan: milloin se kaikkien pelottelema työmaa ja elinikäinen projekti nimeltä omakotitalon hoito manifestoituu eteemme?

Omakotitalon tuomia uusia tuulia: kierrätys ja jätelajittelu

Suurin muutos kun muuttaa kerrostalosta omakotitaloon on se, että tarvitset kaikkea mitä et ole ennen tarvinnut. Esimerkiksi jos kierrätät, kuten me, niin omakotitalossa kierrätykseen täytyy nähdä jopa vähän vaivaa. Meillä on kerrostalosta tottuneena 6 roskista ollut käytössä. Hullua vai mitä?

Kaikki vieraamme saavat niistä aina päänvaivaa, vaikka meille se on aivan itsestäänselvä asia. Roskat lajitellaan energiajätteisiin, biojätteisiin, paperijätteisiin, metalli- ja lasijätteisiin. Loput laitetaan sekajätteisiin.

Olen huomannut, että normaalissa omakotitalo-kodissa lähes kaikki lentää sekajätteisiin, koska ei jakseta nähdä vaivaa, aikaa tai rahaa jätteiden kuljetukseen muualle. Meidän taloudessamme sekajätettä on aina syntynyt kaikista vähiten. Nyt siis kaksi maailmaa kohtaa: jaksammeko enää nähdä vaivaa jätteiden lajitteluun vai ei?

Yritys on ainakin kova: hankimme sekajätteastian lisäksi pihaamme energiajäteastian, vaikka se maksaakin hieman extraa. Kun syksy ja talvi tulee, yritämme polttaa takassa lähes kaikki paperi- ja pahvijätteet. Kesäisin ne pitäisi viedä kodin ulkopuolelle kierrätykseen, samoin kuin lasi- ja metallijätteet.

Biojäte on ehkä suurin ongelma, koska se on jäte, jonka todellakin haluaisimme kierrättää. Onhan siitä melkeinpä eniten haittaa ympäristöllekin. Biojätettä ei ilmeisesti noudeta Porin alueella omakotitalopihasta. Ostoslistalle nousi siis niin hassu ja uusi ilmiö kuin komposti. Kompostissakin on oma ongelmansa kun sen aloittaa tyhjästä: sen käynnistämiseen tarvitsisi valmista kompostissa käynyttä ainesta. No mistäs sellaista saat, kun asut kaupungissa, jossa ei ole sukulaisia ja kaverit eivät vielä ole siirtyneet elämänvaiheeseen, jossa tarvitse kompostia. Lisäksi kompostin käyminen kestää todella kauan. Pohdituttaakin miten uusi kompostimme (jonka pitäisi olla neljän hengen taloudelle) riittää meille kahdelle. Ei, että heittäisimme paljon ruokaa roskiin. Mutta kahvinpurut, puutarhajäte ja week-day-kasvissyöjien kasvistenkuoret ja -perkausjätteet kyllä kuormittavat ihan mukavasti kompostia. Lihaa ja luitahan kompostiin ei saa edes laittaa.

Saapa siis nähdä miten meidän kierrätys- ja lajittelubuumillemme käy. Onko se omakotitalossa tuhoon tuomittua?

Unelmat vs. todellisuus talotarjonnassa

Olemme jo puolen vuotta selailleen Porin alueen asunto- ja talotarjontaa Oikotie.fi-sivustolla. Hyvinkin nopeaan käy niin, että pieni vilkaisu kohdesivustoon kertoo kaiken. Tarjolla on paljon ei missään nimessä, muutamia voisi harkita ja sitäkin vähemmän vau-efektin aikaansaavia kohteita.

Ensimmäiseksi ongelmaksi huomasimme sen, että Porissa ei paljon harrasteta maalämpöä: suurimmassa osassa taloista on sähkölämmitys ja muutamissa öljylämmitys. Maalämpö on ainoastaan taloissa, joihin meillä ei olisi mitenkään varaa. Öljylämmitteistä taloa emme edes harkitse: se siis jättää vaihtoehdoksi lähes ainoastaan sähkölämmitteiset talot. Tämä ehkä vähän hirvittää, koska vuokrattavissa asunnoissa olen tottunut välttelemään sähkölämmitteisiä asuntoja, niiden suurten lämpökustannusten takia.

Toinen mitä porilaiset talonomistajat eivät selvästikkään harrasta, ovat omistustontit! Surullista, mutta totta. Ymmärrän tämän ratkaisun toisaalta uusien talojen kanssa. Mutta, että tarjolla on 60-70-luvulla rakennettuja taloja, joissa tonttia ei olla lunastettu omaan omistukseen, sitä en vain ymmärrä. Kunnalta ostetut tontit eivät nimittäin Porissa edes paljoa maksa. Esimerkiksi tänä vuonna tontit ovat maksaneet Pohjois-Porin alueella, josta siis itse haluaisimme talomme ostaa, noin 8-15 tonttua riippuen tontin suuruudesta ja sijainnista. Eihän niiden vuokrakaan paljoa ole, mutta jos aikoo omakotitalossakin asua yli 10 vuotta, niin mielestämme tontin ostaminen on kaikin puolin järkevämpää. Lisäksi jos talon aikoo tulevaisuudessa myydä, niin onhan se houkuttelevampi ja nostaa talonkin arvoa, jos talo on omistustontilla.

Kolmas seikka, mikä vaivaa porilaisia asuntomarkkinoita on se, että myynnissä olevissa taloissa on hyvin harvoin tehty oman makumme mukaisia pintaremonttiratkaisuja. Täytyy siis oppia katsomaan tapettien, kaappien ja kaakeleiden läpi suurempaa kokonaisuutta. Onneksi kuitenkin nykyään on paljon kuvia ja aika hyvin pohjapiirroksia tarjolla taloista. Se helpottaa huomattavasti asuntonäyttökohteiden valkkaamista. Ja kaikkien näiden kohteiden joukosta valitsimmekin pari kohdetta, joita päätimme ihan mielenkiinnosta lähteä katsomaan.

Lainaneuvottelut pankkien kanssa

Olemme kuulleet monesta lähteestä erilaisia mielipiteitä siitä, missä vaiheessa kannattaa käydä neuvottelemassa pankkien kanssa asuntolainasta ja lainalupauksesta. Toisten mielestä se on järkevää vasta kun ensimmäinen oikea kohde löytyy, toisten mielestä taas se on järkevää jopa ennen kuin tiedossa on mielekäs asunto tai talo. Emme vieläkään ole varmoja kumpi on se järkevämpi tapa. Toisaalta jos tiedät mitä haluaisit ostaa on lainahakemuksia helpompi täyttää, kun tietää varmuudella kohteen tiedot, ostokohde materialiasoituu mielessä. Kuitenkin jos kohde on tiedossa voi neuvotteluille tulla helposti kiire. Jos kuitenkin hakee ennen kohteen löytymistä lainalupausta niin voi olla vaikea budjetoida, mitä arvelee kohteen tulevan maksamaan. Numeroita täytyy pyöritellä vertailun avulla päässä. Mutta, kumminkin pankin antama lainalupaus on taas budjettia määräävä.

Itse olimme näiden kahden välimaastossa kun päätimme tehdä lainahakemuksen. Olimme löytäneet kohteen, joka täytti toiveemme, mutta emme olleet vielä käyneet näytöllä talossa. Halusimme kuitenkin kokeilla, josko pankki olisi valmis antamaan meille tätä kohdetta vastaavan lainan. Teimme lainahakemukset aluksi netissä: halusimme helposti vertailla tällä tavoin potenttiaalisia pankkeja. Pankkien lainahakemuslomakkeiden erilaisuus hämmästytti meitä suuresti. Kaikilla pankeilla ne olivat erilaiset, eivätkä kaikki olleet hyviä pohjia. Huomasimme hyvin pian, että hakemuksia ei kannata netin kautta välttämättä tehdä ja vaikka tekeekin niin niistä ei saa suoria vastauksia. Jos on tosissaan pankkilainan suhteen on siihen varattava aika pankkiin ja mentävä paikanpäälle neuvottelemaan.

Netissä täytettävistä hakemuksista meille tuli sellainen maku, että niiden tarkoituksena on vain kalastaa potentiaalisilta asiakkailta tietoja. Toki hakemus helpotti sinänsä, että pankkivirkailijoilla oli sitten pohjatietoa meistä lainanhakijoina neuvotteluille.


Kävimme useammassa pankissa parin päivän aikana. Yhtälailla kuin hakemukset niin neuvottelut olivat hyvin erilaisia ja meihin suhtauduttiin hakijoina hyvin erillä lailla. Osasta pankeista tuli välittömästi kieltävä vastaus, osasta tuli lainalupaus. Ei siis kannata masentua vain yhden pankin tarjoamaan vastaukseen: muissa pankeissa voidaan suhtautua aivan päinvastaisesti erilaisiin hakijoihin. Pankit arvottavat asiakkaita eri kriteerien avuilla. Toisille pankeille on tärkeää kuukausitulot, jolloin työttömänä voi olla vaikea saada lainaa, vaikka pariskunnan yhteistulot riittäisivät lainanlyhennykseen. Toiset pankit eivät taas suhtaudu toisen lainanhakijan työttömyyteen aivan yhtä kieltävästi. Oma tilanteemme todistaa sen. Toinen meistä on vakituisessa työsuhteessa ja toinen työtön: silti saimme lainalupauksen. Tärkeämpää on pystyä osoittamaan säästöillä, koulutuksella ja työkokemuksella sekä elinkustannusarvioilla kyky hoitaa asuntolainaa. Kannattaa siis ehdottomasti käyttää aikaa omien elinkustannusten laskemiseen nyt ja tulevaisuudessa asuntolainan kanssa ja esitellä se pankkineuvotteluissa. Myös takaajia on hyvä miettiä ja pyytää jo ennen pankkineuvotteluita.

Pankeista saa myös hyvin erilaisia tarjouksia: Todelliset vuosikorot vaihtelivat yllättävän paljon, samoin muut edut. Myös tästä syystä suosittelemme ehdottomasti käymään useammassa pankissa, koska kilpailuttamalla pankkien tarjouksia voi saada todellakin rahanarvoisia säästöjä ja etuja.

Lainalupaus taskussamme lähdimme kohti uutta seikkailua: nimittäin talojen näyttöihin. Tämä osoittautui huomattavasti mukavammaksi touhuksi kuin lainaneuvotteluissa hyppiminen!

Ostaako oma koti vai eikö?

Olemme asuneet vuokralla kerrostalossa jo seitsemän vuotta. Niistä yhdessä viisi vuotta, erillään kaksi. Rahaa vuokra-asumiseen on mennyt pienimmillään 320 euroa ja suurimmillaan 490 euroa kuussa per nenä. Asumiskulut ovat olleet suurin menoerä elämässämme tähän saakka. Eikä näitä rahoja saa koskaan enää takaisin.

Päätimme perustaa yhteisein ASP-tilin heti kun molemmat meistä sai työpaikan. Hieman ehkä harmitti, että emme tehneet sitä aiemmin. Jopa pienituloisina saimme säästettyä 1000 euroa kuussa ASP-tilille tulevaa kotiamme varten. Luonnollisestikin tämä veti taloutemme tiukoille, koska sen lisäksi olemme maksaneet noin 700 euron asumiskuluja vuokra-asunnosta. Hieman yli vuoden säästettyämme päätimme laskea elinkustannuksemme tässä, vuokralla asuvan ja asuntoa varten säästävän, elämäntilanteen keskellä. Kannattaisiko meidän säätää ASP-tilimme loppuun vai ostaa asunto samantien?

Saimme iloksemme tietää, että ASP-säästäjä pystyy ostamaan asunnon jo siinä vaiheessa, kun ASP-tilille on kertynyt neljänä kalenterivuosineljänneksenä tarvittavat säästöt. Teemme toisen blogauksen, joka käsittelee tarkemmin ASP-lainan etuja ja ehtoja.

Niinpä päätimme vain alkaa katselemaan asuntoja ja taloja, jos sieltä vaikka jotain kivaa ja meille sopivaa löytyisi vaikka ASP-säästämisemme on vielä kesken. Koska mielummin maksamme talolainaa pois kuin heitämme vuokrarahoja taivaan tuuliin, tai toisin päin ajatellen maksamme toisten asuntolainaa pois maksamalla vuokraa.