Kompostista multaa, kyllä! Kompostoikaa pihalliset, se palkitsee.

Aiemmat päivittelyni kompostin toimivuudesta olivat selvästikkin aivan liian hätäisiä: luonto hoitaa tehtävänsä ja viime viikolla saimme kompostista ulos ensimmäinen erä, kyllä, valmista multaa. Saimme siis tilaa taas talven biojätteitä varten.

Muutama huomio kuitenkin kompostista:

1) biojätepussit, ne eivät maadu samaa tahtia kuin biojäte ja pihajäte. Niitä sai noukkia pois muuten valmiista mullasta.
2) kananmunankuoret todellakin kannatta musertaa pieniksi. Sekaan oli joutunut muutama lähes puolikas kanamunankuori ja ne eivät olleet maatuneet.
3) Kompostiheräte on pop.
4) Jos säilöt biojätteitä nesteitä valuttavassa astiassa, kuten me, niin kompostiin täytyy lisätä aina toisinaa vettä.

Ja lopuksi, kyllä itse kompostoitu multa on komeaa! Ylpeys vetää vertoja ensimmäisen itsekasvatetun perunan löytymisestä kasvimaalta. Mutta ei kuitenkaan ihan. Kyllä luonto vain on ihana ja ihmeellinen asia.

Ihmiset, lajitelkaa jätteitänne! Biojäte menee hukkaan sekajätteen seassa. Pihalliset, kompostoikaa! Multapussit on kalliita.

Ja kun ei tällä kertaa ollut teemaan sopivaa kuvaa niin tässä jotain vähän erilaista:

Tunnelmia kesältä <3

Punainen tupa ja oma perunamaa | Oodi pihalle

Olemme nyt asustaneet omakotitalossamme vuoden ympäri. Olemme kokeneet kaikkien vuoden aikojen haasteet ja parhaimmat puolet - ja emme ole koskaan olleet näin onnellisia. Omakotitaloelämä on meitä varten, emmekä enää osaisi kuvitellakaan muunlaista asumismuotoa.

Kasvimaa, Jussi ja kuokka?

 Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan piha-ihmisiä, kuten me olemme. Myös meillä oli epäilyksemme pihan hoitomäärän suhteen, mutta onneksi se on palkinnut huomattavasti enemmän kuin ottanut. Nurmikon leikkuu ja lumen luonti on näitä negativiisempia puolia: mutta onneksi osaamme niihinkin suhtautua hullun huumorin kautta, koska ovathan molemmat erinomaista hyötyliikuntaa. Tosin toivomme jatkossakin mahdollisimman lumettomia talvia. Nurmikon leikkuulta emme taas säästy: tonttimme on entisellä peltomaalla ja kas kummaa kaikki kasvaa tavallista paremmin: myös nurmikko. Ei ollut edes tänä kesänä kuivuudesta ongelmia.

Parasta omakotitalossa asumisessa on kuitenkin loppujen lopuksi tuo ihana taloa ympäröivä tontti, piha, joka kutsuu kaikenlaisiin tehtäviin. Silloin kun se ei kutsu, niin luonteenomaisesti keksimme uusia projekteja ihan vain silkasta tekemisen ilosta. Tämä vuoden parhaimmat kokemukset saimme kohopenkistä ja omasta kasvimaasta, ensi vuonna laajennamme pihallemme vielä suuremman kasvimaan. Lisäksi ostimme luumupuumme kaveriksi tohtorin päärynäpuun!

Retiisisadon ensimmäinen erä. Niin kauniin värisiä!

 Huomasimme, että kesä-syyskuun aikana kauppaostoksiemme loppusumma pieneni kolmanneksella, koska lähes kaikki tuoretuotteet löytyivät omasta pihasta: salaatit, pinaatit, retiisit, perunat, punajuuret, persiljat, basilikat, tillit, ruohosipilut jne. Niitä olis lähestulkoon riesaksi asti: salaattia emme saaneet kaikkea edes syötyä. Pinaatit, ruohosipulit, persiljat, karviaiset, mustaherukat ja punajuuret täyttivät myös pakkasen. Niistä saa siis nauttia myös tulevina kuukausina. Kolmen itäneen perunan uhraus kompostin sijaan mullalle tuotti meille uusia perunoita useita kiloja. Peruna olikin kesän positiivisin yllättäjä!

Syyskuun viimeinen perunasato. Komeita!

Vaikka vietimme tunteja ja tunteja niin pihamme kuin kasvimaamme parissa niin ei se meitä haitannut, puutarhan hoito kun on meille mieluinen harrastus. Ruokabloggaajakin löytää itsestää täysin uusia puolia kun pääsee kasvattamaan omaa ruokaansa aivan alusta saakka. Saimme osasta sadosta, jopa ensi vuoden siemenet kerättyä talteen.

Enpä ollut ennen kesää 2014 nähnyt salaatin kukkivan!

Kasvimaan hoito oli terapeuttista ja ravitsevaa. Ja siltikin meillä jäi paljon paljon aikaa myös muille projekteille: kuten aidan rakentamiselle, väliaikaisen terassin rakentamiseen, saunaremontille, vanhojen verantojen maalaamiseen jne. Ja kyllä olimme molemmat kokopäivätyössä ja vietimme ihan oikeaakin vapaa-aikaa! Kuten kuvasta näkyy kruunutilliäkin tuli enemmän kuin tarpeeksi mm. rapujuhliin!

Rapujuhlat kruunasi tämä valtava kruunutilli!

Nyt kun syyskuu on täällä ja laitamme pihaa talvikuntoon voimme vain haikailla kesän hauskoja hetkiä pihan parissa. Edessä on pitkä, kylmä ja pimeä talvi, joten emmeköhän ole taas jo huhtikuun alussa valmiina uusiin kokeiluihin ja projekteihin niin pihan kuin talommekin kanssa.

Aidan rakentaminen nollasta valmiiksi | Ensimmäinen aitaprojekti

Kun muutimme taloomme lähes vuosi sitten meillä oli se valkoinen aita ympäröimässä pihapiiriämme. Tuulikylän alueelle valkoinen aita näyttäisi olevan ominainen näky: lähes joka pihaa ympäröi valkoinen aita tai kuusiaita. Pian kuitenkin saimme huomata, että meidän aitamme ei ollut aivan täysissä voimissaan: se oli laho ja paikoittain valmiiksi murtunut. Naapurimme informoivat meitä, että olivat edellisenä talvena puoliksi toivoneet ja puoliksi pelänneet, että aita pettää lumen alta ja kaatuu. Toinen naapurimme otti ohjat omiin käsiinsä, poisti toiselta puolelta aidan ja korvasi sen kuusi-istutuksilla.

Niinpä aita-projekti oli itsestään selvyys tänä kesänä. Meidän onneksemme rajanaapurimme ovat mukavia ja ottavat yhtälailla osaa aita-projektiin: yhteistyönä poistimme vanhan aidan ja tulemme rakentamaan ja kustantamaan uuden aidan. Vanha aita lähti moottorisahalla alle tunnissa irti ja sen hävitystä varten tilasimme viikonlopuksi siihen tarkoitetun roskalavan. Hintaa roskalavalle tuli alle 100 euroa ja samalla pääsimme eroon myös muista painekyllästetyistä puujätteistä. Kätevä kevätsiivous siis!

Seuraavaksi oli vuorossa materiaalin ostaminen ja aitaalueen siistiminen. Miehet shoppailivat tukipuut, jotka maksoivat noin 160 euroa. Säästimme vanhat aitatolpat, joihin sijoitamme tukipuut ja painamme maahan. Puutavara, jota ostimme hiottiin ja kastettiin muutamaan kertaan maalissa, jotta puu kestää paremmin olosuhteita ja säätä, eikä homehdu.

Tällä välin me naiset ajoimme niin-raivostuttavan-ylikasvaneen-ruohon entisen aidan alta: sitä ei oltu saatu siistittyä koska ruohonleikkuri ei matalan aidan alle ennen ollut mahtunut.  Note to self: jos joskus rakennat aidan, joka on nurmikon päällä niin nosta aidan alaosa niin korkealle, että voit ajaa nurmen sen alta kätevästi ja siististi. Lisäksi korkeammalle nostettu aita ei mätäne samalla lailla kuin matalalle asennettu. Jos on lemmikkejä tämän ongelman voi ratkaista laittamalla verkkoa aidan alaosaan.

Suunnitelmana on alustaa aita kuorikatteella: näin ei tarvitse ajaa nurmea aidan alta ja työ helpottuu. Lopputulos on myös paljon siistimmän näköinen. Kuorikatteen alle laitamme maisemointi- tai suodatinkangasta estääksemme vielä enemmän juurien ja kasvien läpipääsyn. Näin ollen tehtävänä on myös kaivaa nurmikko ja osa maasta aidan kohdalta niin, että siihen saa laitettua nämä väliaineet. Lapio rohkeasti käteen ja kaivamaan.

Omakotitalossa asumisen etuja

Toisinaan ei tarvita kuin yksi Taloussanomien artikkeli muistuttamaan, kuin hyvä valinta on asua omakotitalossa. Eipä tarvitse riidellä turhuuksista, kun saa itse tehdä päätökset omasta kodistaan, sen remontoimisesta ja jopa siitä mihin autonsa parkkeeraa.

Käykääs lukasemassa! TALOUSSANOMAT: Autot ja remontit: näin taloyhtiössä riidellään. http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2014/04/03/autot-ja-remontit-nain-taloyhtioissa-riidellaan/20144792/310

Talvi ja pihan ensimmäiset lumityöt | Tuntemuksia

Vuonna 2013 syksy jatkui pitkään. Itseasiassa valkoinen maa saatiin vasta lähempänä tammikuun puoltaväliä tänne Poriin. Näillä uunituoeella talonomistajilla ei siis ollut arjessaan mitään uusia kokemuksia ennen tammikuuta - muun muassa siitä syystä myös pitkä väli bloggaamisessa.

Lumiaura ja -lapio oli ostoslistallamme siis turhankin aikaisin - vaivasimme sillä ystävällistä asiakaspalvelijaa jo lokakuussa, koska kuvittelimme talven tulevan pian. Ja uusina talon omistajina meiltä ei lumikolaa löytynyt! Emmepä siis olisi edes halunneet kohdata ensimmäistä lumentäytteistä päivää ilman lumikolaa. Onneksemme saimme kuitenkin odotella ensimmäistä lumenaurausurakointia tänne tammikuulle saakka!

Ruohonleikkuun lisäksi, toiseksi pelotelluin aihe potentiaalisille talonostajille on yleensä lumen auraaminen omalta pihalta ja pihatieltä. Itse kuitenkin hieman jopa odotin tätä, haluaisin suhtautua lumen luontiin positiivisesti:hyötyliikuntana. Ja sitähän se onkin: oli seuraavana päivänä hieman kädet ja yläselkä maitohapoilla, mutta ei onneksi pahasti. Mutta loppujen lopuksi ei se niin paha nakki ollut kuin pelkäsin: uutuuden vieätystä kenties? Hulluutta? En tiedä, kysykää uudestaan 5 vuoden päästä.

Kuitenkin mielummin minä valitsen lumityöt hyötyliikuntana, varsinkin näissä olosuhteissa kun omistaa autokatoksen ja auton lämmityspaikan. Kun on elänyt keskustassa useita vuosia, ilman autopaikka, ilman auton lämmityspaikkaa ja ilman autokatosta, niin pidän lämmintä, suojassa sijaitsevaa autoa suurempana plussana kuin sitä, että ei tarvitsisi tehdä lumitöitä. Koska lumitöiden tekemisestä löydän  kuitenkin hyötyäkin. Mutta yritäppä löytää positiivisia puolia siitä, että säilytät autoasi keskustassa ilmaisella parkilla tienvarressa -vuosia - kylmässä, lumessa, lumiaurauksen hautaamana, likaisena, suojelemattomana ilkivallalta. Ja aina kun lähestyt autoasi mietit onko se vielä paikallaan? Missä kunnossa? Kuinka saat sen irti lumesta ja jäästä, joihin se on peittynyt aura-auton jäljiltä? Lähteekö se vielä käyntiin? Ja ei, tällainen auton säilyttäminen ei ole valinnasta kiinni vaan siitä, että kerrostaloissa ei vain riitä autopaikkoja kaikille, varsinkaan vuokralaisille.

Siispä valitsen lumityöt ja päästän automme viettämään mukavia eläkepäiviä. Ja aina kun harmittaa lumitöiden tekeminen, muistutan itseäni siitä toisesta vaihtoehdosta.

Syksyn satoa | Luumuja, mustaherukoita, pihlajanmarjoja ja karviaisia

Pihlajanmarjat keittymässä.

Aina kun muuttaa uuteen kotiin tulee eteen erinäisiä ongelmia ja yllätyksiä. Toisinaan kuitenkin tulee eteen positiivisiakin yllätyksiä, jotka muistuttavat siitä, kuinka mahtava päätös se muutto oli. Onneksi tässä kodissa ei ole tullut muuta päänvaivaa vastaan kuin rikkinäisiä kodinkoneita ja pintaviilauksen tarpeita.

Elokuun lopussa muistin taas miksi olen aina halunnut muuttaa omakotitaloon. Ei ainoastaan oman rauhan, ulko-oven ja vapauden takia, vaan myös pihan tuoman ilon vuoksi! Meidän uusi ja ihana pihamme on tuottanut vaikka mitä ihania yllätyksiä: tatteja, mustaherukoita, karviaisia, luumuja..Ja kun ruokabloggaaja kerran myös olen niin tämähän tarkoittaa ilmaista ja tuoretta torivalikoimaa minulle!

Kotipihan luumuja <3

Olen aivan innoissani kerännyt herkullisia marjoja ja hedelmiä. Olen valmistanut niistä mehua, ligööriä, hilloja, hyytelöitä ja chutneya. On aivan uskomattoman mahtavaa päästä hyötymään oman pihan tuotoksista. Suurin yllättäjä on ollut luumupuumme: se tuottaa ihan uskomattoman määrän luumuja. Ja ennen kaikkea nämä luumut ovat todella mehukkaita ja herkullisia. Minä kun pelkäsin, että luumu ei menestyisi näin pohjoisessa.

Herkullista pihlajanmarjahilloa.

Ensi vuonna aiomme istuttaa lisää hyötykasveja. Toiveissa on tyrnipensaat ja ehkä karhunvatukat!

Syksy tuo muutamin mukanaan kuin ainoastaan marja- ja hedelmäsatoa: nimittäin tunnelmaisia syysiltoja. Olemme täysin hurahtaneet ulko- ja takkatuleen! Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

Tatit.

Projektina puutarha

Kun päätimme ostaa omakotitalon, tiesimme, että suurin muutos elämässämme tulisi olemaan pihanhoidossa. Kerrostalossa kun omaa pihaa ei ole. Yllättäen. Tämä ei ollut ollenkaan paha asia, ainakaan itselleni. Myös komeampi puoliskoni on antanut viboja innostuksestaan pihaa kohtaan.

Kun muutimme uuteen kotiimme, ensimmäisten joukossa ostoslistalla oli ruohonleikkuri. Ruohonleikkaamista lukuunottamatta päätimme, että emme tänä kesänä vielä koske pihaan muuten. Kesän aika ja energia on suunnattava itse talon remontointiin, sisustamiseen ja askareisiin.

No pari viikkoa myöhemmin, jouduimme jo käskemään itseämme: älkää laittako pihaa kuntoon vielä! On parempi odottaa ensi kesään. Ja sitä hoemme yhä. Suunnittelua ja haaveilua emme voi lopettaa: haaveilemme ensi kesänä terassin rakentamisesta ja jossain vaiheessa pihatien laatoittamisesta. Suunnittelemme muutaman puun kaatoa, etupihalle ja takapihalle uusia istutuksia sekä verantojen maalamiista. Itsekuria täytyy löytyä, koska yleensä olemme ihmisiä, jotka haluavat tehdä nyt kaiken juuri nyt heti. No onneksi se nurmikko täytyy edelleen ajaa, rikkaruohoja kitkeä ja marjoja poimia, joten emme säntää vielä kaupoille.

Yhden asian tosin teimme: laitoimme pihallemme suihkulähteen. Se annettakoon meille anteeksi?

Kerrostalosta omakotitaloon, suuri elämän muutos?

Nyt on muutama viikko jo kulunut ja arki asettunut paikoilleen uudessa kodissa. Muutto on ohi ja tavarat paikoillaan.Elämän rytmi on löytynyt jälleen.

Aikaisemmin useat ihmiset varoittelivat meitä siitä, että omakotitalossa asuminen ja sen omistaminen on elämänpituinen jatkuva projekti. Työmaa ei lopu koskaan -mentaliteetilla. Ensimmäisten viikkojen aikana en kuitenkaan ole tällaista ilmiötä huomannut. Omasta mielestäni kerrostalossa vuokralla asuminen on aivan yhtä työlästä kuin omakotitalossakin.

Se, että olet vuokralla, ei tarkoita, etteikö tarvitsisi tehdä asioita, korjata asuntoa ja hoitaa ongelmia. Tai jos tarkoittaa jollekkin, niin ole onnellinen, se on erityisoikeus! Me olemme asuneet useassa eri asunnossa vuokralla, ja yhtälailla kuin omakotitalossa, niin lähes aina jokin on rikki tai puhki. Lähes aina on lista asioista mitä täytyy tehdä. Ja niinkuin omakotitalossa niin ei kerrostalossakaan kukaan kutsu sähkömiestä tai putkimiestä hoitamaan ongelmiasi kuin sinä itse.

Vuokralla ollessa vain harmittaa enemmän jos siitä täytyy maksaa itse, koska asunto ei ole oma. Jos pakastin hajoaa vuokra-asunnossa, niin voit soittaa vuokranantajalle ja vaatia uutta. Todellisuus on, että vuokranantaja saa itse päättää hankkiiko hän asuntoon uuden pakastimen vai ei, ja aikataulun siihen. Elämä olisi itseasiassa helpompaa, jos vuokralainen hankkisi sen itse, mutta kuka haluaa toisen vuokra-asuntoon sijoittaa rahaa. Samoin remontin kanssa: Vaikka asunto olisi vuokra-asunto, niin on se vuokralaiselle koti. Jos hän haluaa tehdä siihen muutoksia, parannuksia tai muuttaa sen ulkonäköä, tarvitsee hän siihen vuokranantajan luvan. Tässä tilanteessa jälleen vuokralainen todennäköisesti joutuisi sijoittamaan omaa rahaansa toisen omistamaan asuntoon, jos vuokranantaja ei suostu maksamaan uudistuksia. Pahimmassa tapauksessa vuokranantaja saattaisi nostaa vuokraa tästä hyvästä, koska asunnon arvo nousee remontin kautta.

 Olenkin aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ovat sitä mieltä, että kerrotalo-asuminen on helpompaa?  Omassa kodissa, omakotitalossa, jos jokin menee rikki niin saat sen omistajana korjata omalla aikataululla ja jopa tehdä tässä prosessissa valintoja. Jos edessä on putkiremontti, niin et joudu taivasalle yllättäen ainakaan. Muutenkin vuokralla asumisen ikuinen ongelma on kodin pysyvyys. Jos haluat tehdä pintaremonttia voit sitä tehdä kysymättä keneltäkään lupaa. Kaikista mahtavin herätys oli itselleni se, että saan pestä pyykkiä, pitää astianpesukonetta päällä ja olla suihkussa vaikka koko yön. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ei tarvitse tarkistaa kellosta, onko liian myöhäistä laittaa pesukone päälle tai hiljentää televisiota. Ja tämän mahdollisuuden ymmärtäminen on aivan ihanaa!

Kyllä omakotitalossa on vastuita, joita ei ole jos omistaa kerrostaloasunnon. Kuten pihan hoitaminen ja ruohonleikkuu. Mutta tuskimpa kukaan, joka inhoaa ylitse kaiken ruohon leikkaamista, ostaa omakotitaloa ison pihan kera? Itse ainakin näen pihan ja nurmikon hoidon mukavana asiani, voisin minä sen pari tuntia viikossa huomattavasti huonomminkin käyttää. Talvella pihan hoitaminen vaihtuu lumitöihin, joka tosin ei ole läheskään niin hauskaa puuhaa, sen myönnän. Näin kesäaikaan en kuitenkaan ole vielä löytänyt muita uusia töitä omakotitaloasumisessa verrattuna kerrostaloasumiseen.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan: milloin se kaikkien pelottelema työmaa ja elinikäinen projekti nimeltä omakotitalon hoito manifestoituu eteemme?

Omakotitalon tuomia uusia tuulia: kierrätys ja jätelajittelu

Suurin muutos kun muuttaa kerrostalosta omakotitaloon on se, että tarvitset kaikkea mitä et ole ennen tarvinnut. Esimerkiksi jos kierrätät, kuten me, niin omakotitalossa kierrätykseen täytyy nähdä jopa vähän vaivaa. Meillä on kerrostalosta tottuneena 6 roskista ollut käytössä. Hullua vai mitä?

Kaikki vieraamme saavat niistä aina päänvaivaa, vaikka meille se on aivan itsestäänselvä asia. Roskat lajitellaan energiajätteisiin, biojätteisiin, paperijätteisiin, metalli- ja lasijätteisiin. Loput laitetaan sekajätteisiin.

Olen huomannut, että normaalissa omakotitalo-kodissa lähes kaikki lentää sekajätteisiin, koska ei jakseta nähdä vaivaa, aikaa tai rahaa jätteiden kuljetukseen muualle. Meidän taloudessamme sekajätettä on aina syntynyt kaikista vähiten. Nyt siis kaksi maailmaa kohtaa: jaksammeko enää nähdä vaivaa jätteiden lajitteluun vai ei?

Yritys on ainakin kova: hankimme sekajätteastian lisäksi pihaamme energiajäteastian, vaikka se maksaakin hieman extraa. Kun syksy ja talvi tulee, yritämme polttaa takassa lähes kaikki paperi- ja pahvijätteet. Kesäisin ne pitäisi viedä kodin ulkopuolelle kierrätykseen, samoin kuin lasi- ja metallijätteet.

Biojäte on ehkä suurin ongelma, koska se on jäte, jonka todellakin haluaisimme kierrättää. Onhan siitä melkeinpä eniten haittaa ympäristöllekin. Biojätettä ei ilmeisesti noudeta Porin alueella omakotitalopihasta. Ostoslistalle nousi siis niin hassu ja uusi ilmiö kuin komposti. Kompostissakin on oma ongelmansa kun sen aloittaa tyhjästä: sen käynnistämiseen tarvitsisi valmista kompostissa käynyttä ainesta. No mistäs sellaista saat, kun asut kaupungissa, jossa ei ole sukulaisia ja kaverit eivät vielä ole siirtyneet elämänvaiheeseen, jossa tarvitse kompostia. Lisäksi kompostin käyminen kestää todella kauan. Pohdituttaakin miten uusi kompostimme (jonka pitäisi olla neljän hengen taloudelle) riittää meille kahdelle. Ei, että heittäisimme paljon ruokaa roskiin. Mutta kahvinpurut, puutarhajäte ja week-day-kasvissyöjien kasvistenkuoret ja -perkausjätteet kyllä kuormittavat ihan mukavasti kompostia. Lihaa ja luitahan kompostiin ei saa edes laittaa.

Saapa siis nähdä miten meidän kierrätys- ja lajittelubuumillemme käy. Onko se omakotitalossa tuhoon tuomittua?

Muutto kerrostalokaksiosta omakotitaloon

Se tunne, kun neliöt kolminkertaistuvat. Se tunne, kun kerrankin tilaa on.

Muutimme 47 neliöisestä kerrostalokaksiosta 143 neliöiseen omakotitaloon. Muutos oli suuri. Joku voisi kuvitella, että tilaa jää valtvasti tyhjäksi. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkansa. Yllättävän paljon sitä saa kerättyä elämää ja tavaraa 47 neliöön. Vaikka edellisessä asunnossamme oli vain baarikeittiö/tupakeittiö olohuoneen yhteydessä niin todellisuudessa edes omakotitalomme erillinen iso keittiö kaappeineen ei meinaa riittää minulle. Tarvitsisin enemmän kaappi ja työskentelytilaa: ruokabloggaajan elinikäinen ongelma nääs.

Makuuhuone vaatehuoneineen täyttyi myös muuton yhteydessä alta aikayksikön. Mutta tämä ei lieni ihme? Kolme muuta makuuhuonetta (KYLLÄ, KOLME MUUTA, JA MEITÄ ON VAIN KAKSI.)saivat uuden tarkoituksen. Yksi pääsi vierashuoneeksi, toinen työhuoneeksi. Nämäkin huoneet täyttyivät ilman mitään ongelmaa. Ainoaksi ihmetyksen aiheeksi jäi neljäs makuuhuone. Sillä ei ole oikein mitään virkaa, koska kirjastoksi se ei muodoltaan ja sijainniltaan sovi. Kai siitäkin toistaiseksi tulee yksi vierashuone, huonekalut vain uupuvat.

Olohuoneen saimme sisustaa kokonaan uusiksi ja hyvä näin, ei minun lähes 10 vuotta vanha opiskelijaasuntoon ostettu 2,5 hengen vuodesohva enää ole elämänsä voimissa. Mutta se toimii edelleen erinomaisen hyvin vierashuoneessa sänkynä. Ruokailuhuone, tai meillä tuttavallisemmin aurinkohuone sai uuden sisustuksen myös: olen aina unelmoinut ruokapöydästä, jossa saa illallistaa jopa 8 hengen voimin. Ja nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen toteuttamaan tämän haaveen, koska meillä on siihen tilaa.


Eli todellisuudessa talomme täyttyi hyvinkin pian ja pienillä sijoituksilla. Yksi makuuhuone on tyhjillään kunnes löydämme sinne tarpeeksi edullisesti vierasvuoteen. Aurinkohuone sai unelmieni ruokapöydän tuolineen. Olohuoneeseen ostimme kauan kaipaammamme ison ja viihtyisän sohvan. 


Ja näin neliöt täytettiin tässä talossa, jota voin jo kutsua kodiksi.

Kesän 2013 talotarjonta

Huomasimme varsin nopeaan, että kesä 2013 on hyvin otollinen aika seurailla talomyyntiä, ainakin Porissa. Asuntokauppa käy aika hiljaisesti ja tarjontaa on paljon: tuloksena on aika pitkälti ostajan markkinat. Uutisissa huhutaan myös nyt paljon siitä, että ihmiset ovat varovaisempia ostopäätöksissään ja pankit antavat viime vuotta vähemmän asuntolainoja. Täytyykin siis lähteä kokeilemaan onneaan pankkien kanssa varmaan seuraavaksi.

Nyt on paljon myynnissä 1960-70 luvulla rakennettuja omakoti- ja rivitaloja. Niissä on etuna hieman alhaisempi hinta, mutta miinuksena isompi remonttitarve. Koska olemme täysin keltanokkia omakotitalon omistajina niin vanhemmissa taloissa hirvittää remonttitarve. Vanhan talon ostaminen tuntuu kuin ostaisi kinder-munan: ikinä ei tiedä mitä yllätyksiä sisällä piilee! Jos taloomme tulee lähiaikoina isompi remontti, joudumme sen ulkoisena palveluna ostamaan, koska meillä ei ole minkäänlaista käsitystä omakotitalon korjaamisesta. Pieneen pintäremonttiin meillä taidot onneksi sentään riittää!

Toiveenamme ei ole ostaa taloa, jota täytyy remontoida viikkoja tai jopa kuukausia.

Vanhemmissa taloissa on myös mielestämme sellainen ongelma, että niissä on paljon seiniä ja useita huoneita. Niistä ei löydy sitä avaruutta ja valoisuutta, jota toivoisimme taloltamme. Lisäksi vanhemmat talot ovat usein aika synkkiä: niissä on vähän pieniä ikkunoita.

Myös uusia taloja on markkinoilla tänä kesänä suhteellisen paljon. Uusilla taloilla tarkoitan 2000-luvulla rakennettuja. Niiden huonona puolena on iso hintalappu. Hinnat usein lähtevät noin 200 000 eurost ylöspäin. Tässä hieman lisää toiveita, mitä meillä on tulevasta talostamme:

Koko: 120-160 neliötä asuintilaa
Mielellään hieman korkeammat huoneet, ne antavat suuremman tilan tuntua
Korkeintaan pintaremonttia kaipaava talo: tapettien ja listojen vaihto onnistuu

Pari- ja rivitaloja on myös suhteellisen paljon tarjolla. Niissä on suurimpana ongelmana koko. Ne ovat enimmäkseen 80-100 neliön kokoisia ja tiedämme jo nyt, että sellainen jäisi parissa vuodessa liian pieneksi. Haluamme ostaa kerralla tulevaisuuden tarpeiden mukaisen talon, emmekä vaihtaa kotia jatkuvasti. Mikään ei olisi kamalampi kohtalo kuin kahden asunnon loukku.

Nyt kun suurinpiirtein tiedämme mitä haluamme on aika alkaa käydä asuntonäytöillä ja pankeissa kilpailuttamassa asuntolainaa. Tai pahimmassa tapauksessa neuvottelemaan pankkien kanssa saammeko asuntolainaa ollenkaan?

Unelmia omasta kodista

Lähes kaikki tuntemani ihmiset unelmoivat omasta kodista. Toisinaan se koti on omistuskoti niin kuin meidän tapauksessamme. Olemme jo yli puoli vuotta haaveilleet siitä, minkälainen olisi meille täydellinen koti. Onneksi haaveemme olivat melko yhteneväiset, koska muuten näin ison sijoituksen kohdalla olisi surullista joutua tekemään liian isoja kompromissejä.

Luin jostain jutun, että kun alkaa metsästämään omaa kotia, niin kannattaa tehdä Top10 piirteet, joita talolta toivoo. Jos löytää yksilön, joka täyttää edes 7/10 toiveista niin kannattaa taloa käydä katsastamassa näytöllä.

Tähän liitänkin meidän toiveet omalta kodilta:
Avara pohjapiirrustus - iso keittiö ja olohuone/olokeittiö (muunneltavuus)
3-4 makuuhuonetta (työhuone ja kirjasto mahdollisuus)
Tilava ja toimiva kodinhoitohuone
Hyvät lattiat (laminaatti, laatoitus)
1 kerroksinen
Hyvä ja kehittyvä alue
Uusi talo (2000-luvulla rakennettu)
Valmis piha
2 wc:tä
Hyvin säilytystilaa

Ja näillä kriteereillä lähdimme etsimään unelmiemme taloa ja kotia Porista. Nähtäväksi jäi olivatko toiveemme mahdottomat vai mahdolliset ja kuinka paljon joudumme tekemään kompromissejä.

Minä olen aina tiennyt, että haluan omistuskodissani on oma ulko-ovi. Tämähän määrittää asumismuotoa jo paljon: en ole koskaan halunnut ostaa kerrostaloasuntoa. Ehkä joskus vanhempana tulevaisuudessa, mutta niin kauan kun minussa riittää puhtia niin haluan oman pihan. Pohdimmekin jonkin verran omistuskotimme asumismuotoa komeamman puoliskoni kanssa.

Kerrostalo on toistaiseksi poissa laskelmissa, joten jäljelle jää rivi- ja paritalo sekä omakotitalo. Kerrostaloasumisen suurimpia harmeja on naapurin jatkuva, ainainen ja loputon läsnäolo sekä huomioiminen. Seinänaapureita saattaa pahimmillaan olla kahdeksankin kappaletta, joten se tuuri, että kaikkien naapureiden kanssa elämä on seesteistä on jopa ihme. Seinänaapureiden kanssa miettii lähes aina sekä omaa että naapureiden elämää ja käyttäytymistä. Joka kerta kun sulkee ulko-oven takaraivossa leijailee ajatus siitä, että entä jos koira haukkuu ja naapuri ärsyyntyy. Tästä taakasta itse halusin eroon.

Pari- ja rivitalossa seinänaapureita on vähemmän, mutta naapurit vaikuttavat elämään edelleen enemmän kuin omakotitalossa. Haluammeko tehdä näin ison taloudellisen sijoutuksen ja elämämme tärkeimmän sijoituksen kotiin, jossa meidän ja seinänaapurimme elämät ja tahdot eivät kohtaa toisiaan? Onneksi Porissa on tilanne, jossa pari-, rivi- ja omakotitalot ovat lähes samaa hintaluokkaa. Niinpä teimme aika pikaisesti päätöksen, että haluamme omakotitalon.

Pähkäilu asumismuodosta ei kuitenkaan mitenkään ole näin helppoa ja yksinkertaista. Seuraavaksi lähdimme pohtimaan haluammeko ostaa vanhan tai uuden omakotitalon tai kenties rakennuttaa valmistalon. Tilaillimme useita valmistaloesitteitä ja selailimme niitä luoden suuria suunnitelmia.

Harkitsimme vakavasti valmistalon rakennuttamista: silloin saisi juuri sellaisen pohjapiirroksen kuin haluaisi, talo olisi meitä varten rakennettu ja uusi. Miinuspuolina valmistalossa on se, että et näe ja koe lopputulosta vasta kun taloprojekti on valmis ja olet jo maksanut talosta. Entä jos talo ei mielytäkkään? Entä jos talon rakentaminen viivästyy? Entä jos talon rakentamisessa tehdään isoja virheitä, joiden kanssa joudumme elämään (ja maksamaan) koko loppuelämämme? Entä ne kaikki lisäkulut ja työt, joita valmistalon rakennuttamisesta tulee meille? Emme ymmärrä mitään talon rakentamisesta, joten olisiko valmistalo suuri riski meille rakennuttaa?

Valmistalojen pohjapiirrosten loputon valikoima ja selailu tosin antoi jotain myös muunlaisista taloista haaveileville: nimittäin ideaa siitä, minkälaisen talon haluaa. Me opimme hyvin nopeaan sen, mitä haluamme talon pohjapiirrokselta ja muutenkin mitä toivomme talolta. Eli suosittelen valmistalojen pohjapiirrosten tutustumiseen vaikka et välttämättä valmistaloa rakentaisi. Kun on nähnyt useita erilaisia ratkaisuja talon pohjalle, on helpompi hahmottaa mitä haluaa omalta taloltaan.