Keittiön pintaremontti | Pieni budjetti ja nopea aikataulu

Talvi on aina tämän blogin kannalta hiljaista aikaa: sitä tulee syvennyttyä työtehtäviin ja pimeän sekä kylmän keskellä ei oikein jaksa innostua talon tuomista projekteista. Joulussakin on tarpeeksi projektia!

No tammikuun mukana nousee uusi into ja toivo, kun päivät pitenevät ja valaistuvat. Alkaa haaveilla keväästä, pian kesästä. Ja tajuaa, että kesällä haluaa taas viettää mahdollisimman paljon aikaa pihan parissa, ei niinkään sisäprojekteissa. Näillä tunnelmilla me innostuimme - viimeinkin - tekemään keittiöömme pintaremontin. Olemme haaveilleet tästä... no siitä päivästä saakka kun ostimme talon. Keittiö on ollut ainoa todellinen jälki edellisistä asukkaista ja se on ollut ainoa huone, joka ei ole ollut yhtään oman makumme mukainen. Vaikka keittiö onkin omasta mielestäni kodin sydän - olenhan kotikokki ihminen ennen kaikkea - niin silti tämä projekti on saanut vain väistyä muiden projektien tieltä.

Tässä hieman tunnelmia ennen remonttia: kyllä näin keltainen ja persikkainen se on ollut.

 Sitten eräänä päivänä vain päätimme, että nyt! Ja hieman yli viikkoa myöhemmin keittiömme on aivan satumaisen ihana! Heihei keltaiset seinät, teidän dominoivaa tunnelmaa ei tule ikävä. Tervetuloa yhtenäisyys ja valko-harmaa sävymaailma.

Vertailumateriaalia: keittiö ennen.

 Budjettimme oli todella, todella pieni. Ostimme tässä samalla uuden auton, niin sinne menivät kaikki säästöt. Keittiölle tuli hintaa noin 100 euroa. Ja täytyy sanoa, että ihmeitä sai tällä sadalla eurolla aikaiseksi. Toisaalta hinnaksi voisi määritellä myös 200 euroa, koska meillä meni noin 100 euroa syksyllä kun vaihdoimme keittiökaapin oviin uudet, modernimmat ja hienommat vetimet. Kuitenkin ilme on aivan uusi ja harva varmaan uskoo, että tämä tehtiin näin pienellä budjetilla.

Uudelleen saumattu lattia. Aivan uskomaton muutos. Tämä vaati eniten aikaan ja työtäkin. Uskokaa tai älkää! En pidä saumaamisesta :(

Mitä siis tällä 100 eurolla sai aikaiseksi? Poistimme vanhat tapetit, maalasimme seinät valkoisiksi ja käytimme parin vuoden takaa olohuoneen jämätapetit yhteen seinään. Lisäksi saumasimme lattian uudestaan ja uudella värillä: harmaalla. Tämä vei lattiasta persikkamaisen sävyn lähes kokonaan. Vielä kun valkoiset seinät alkoivat heijastamaan valoa, niin lattia ei muistutakkaan enää persikkaa. Kaapit vähän, mutta ne ovat ihan kivan sävyiset jopa nyt valkoista seinää vasten. Voi onni ja ilo! Väsynyt olohan siitä tuli kun käytti kaksi viikonloppua ja viikon verran arki-iltoja  tähän projektiin, mutta kyllä se oli sen arvoista. Varsinkin kun miettii kuinka paljon iloa uusi look tuo meille! <3

Remontti kesken: Lattia valmis, listat maalattu ja ensimmäinen kerros maalia seinässäkin

Sitten vielä kuvia lähes valmiista keittiöstä: vain verhot ja matto puuttuu. Lisäksi meiltä loppui tapetti hieman kesken. Noin 85*85 alue jäi tapetoimatta ja samaa tapettia ei löydy enää mistään. Tähän tarvitaan jokin taiteellinen ratkaisu! ;)

Keittiö pieniä yksityiskohtia vaille valmis!

Pintaremontin jälkeen keittiön nurkkauksen värimaailma on kokenut suuria muutoksia!

Lähes valkoinen keittiö.

Rankan työviikon päätteeksi täytyi järjestää uudessa keittiössä romanttinen illallinen <3

Aitaprojekti on valmis! | Aidan rakentamisen budjetti ja aikataulu

Aloitimme aitaprojektin jo toukokuussa. Ja se lopulta valmistui elokuussa. Ainakin lopullisesti. Yhteensä aikaa ei olisi mennyt tunneissa varmaankaan kovin paljoa: mutta kun sitä tekee aina silloin tällöin niin se, että viimeiset maalaisut saatiin pintaan niin meidän kuin naapurinkin puolelta niin kyllähän siihen tovi vierähti. Heinäkuussa aidan suhteen ei tapahtunut oikeastaan mitään: helteet pitivät siitä huolen.

Yhteensä yhden pihaa sivuavan reunan aidan rakentaminen maksoi kaikkineen noin  1400 euroa. Olihan siinä metrejäkin yli 40 m. Mutta yllättävän kalliiksi aidan rakentaminen omatoimisesti tulee. Tämä summa siis sisältää niin puutavarat, ruuvit, maalit kuin kuorikatteetkin. Ei bensoja, ei työtunteja, peräkärryä eikä koneita ( jotka onneksi olivat omasta takaa!) Aidan korkeus on noin 120 cm.

Toukokuu: vanhan aidan irrottaminen ja hävittäminen roskalavalle. Puutavaran, ruuvien ja maalien ostaminen.

Terassiremontti kuvasta näkee, että vanha aita on poistettu tässä vaiheessa.

Aita edistyy!

Kesäkuu: Puutavaran sahaaminen valmiiseen muotoon ja tukipylväiden asentaminen. Aidan varsinainen rakentaminen.

Elokuu: Ei suurempia toimintoja.

Helteiden alkaessa aita oli saatu jo paikalleen ja sitä oltiin jopa hieman maalailtu!

Elokuu: aidan viimeistely, maalaaminen ja kuorikatteet. Ja kyllä siitä tuli komea! Samana iltana kun kaverimme kanssa viimeistelimme aidan maalauksen korjasimme yhtäkkii myös varastomme oven. Kyllä olemme eteviä ja tehokkaita. Molempiin saimme kaverilta apua kaljapalkalla! Kiitos vielä Markus.

Ovi sai uuden kasvojen kohotuksen!

Siinä se nyt on: valmis aita.

Punainen tupa ja oma perunamaa | Oodi pihalle

Olemme nyt asustaneet omakotitalossamme vuoden ympäri. Olemme kokeneet kaikkien vuoden aikojen haasteet ja parhaimmat puolet - ja emme ole koskaan olleet näin onnellisia. Omakotitaloelämä on meitä varten, emmekä enää osaisi kuvitellakaan muunlaista asumismuotoa.

Kasvimaa, Jussi ja kuokka?

 Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan piha-ihmisiä, kuten me olemme. Myös meillä oli epäilyksemme pihan hoitomäärän suhteen, mutta onneksi se on palkinnut huomattavasti enemmän kuin ottanut. Nurmikon leikkuu ja lumen luonti on näitä negativiisempia puolia: mutta onneksi osaamme niihinkin suhtautua hullun huumorin kautta, koska ovathan molemmat erinomaista hyötyliikuntaa. Tosin toivomme jatkossakin mahdollisimman lumettomia talvia. Nurmikon leikkuulta emme taas säästy: tonttimme on entisellä peltomaalla ja kas kummaa kaikki kasvaa tavallista paremmin: myös nurmikko. Ei ollut edes tänä kesänä kuivuudesta ongelmia.

Parasta omakotitalossa asumisessa on kuitenkin loppujen lopuksi tuo ihana taloa ympäröivä tontti, piha, joka kutsuu kaikenlaisiin tehtäviin. Silloin kun se ei kutsu, niin luonteenomaisesti keksimme uusia projekteja ihan vain silkasta tekemisen ilosta. Tämä vuoden parhaimmat kokemukset saimme kohopenkistä ja omasta kasvimaasta, ensi vuonna laajennamme pihallemme vielä suuremman kasvimaan. Lisäksi ostimme luumupuumme kaveriksi tohtorin päärynäpuun!

Retiisisadon ensimmäinen erä. Niin kauniin värisiä!

 Huomasimme, että kesä-syyskuun aikana kauppaostoksiemme loppusumma pieneni kolmanneksella, koska lähes kaikki tuoretuotteet löytyivät omasta pihasta: salaatit, pinaatit, retiisit, perunat, punajuuret, persiljat, basilikat, tillit, ruohosipilut jne. Niitä olis lähestulkoon riesaksi asti: salaattia emme saaneet kaikkea edes syötyä. Pinaatit, ruohosipulit, persiljat, karviaiset, mustaherukat ja punajuuret täyttivät myös pakkasen. Niistä saa siis nauttia myös tulevina kuukausina. Kolmen itäneen perunan uhraus kompostin sijaan mullalle tuotti meille uusia perunoita useita kiloja. Peruna olikin kesän positiivisin yllättäjä!

Syyskuun viimeinen perunasato. Komeita!

Vaikka vietimme tunteja ja tunteja niin pihamme kuin kasvimaamme parissa niin ei se meitä haitannut, puutarhan hoito kun on meille mieluinen harrastus. Ruokabloggaajakin löytää itsestää täysin uusia puolia kun pääsee kasvattamaan omaa ruokaansa aivan alusta saakka. Saimme osasta sadosta, jopa ensi vuoden siemenet kerättyä talteen.

Enpä ollut ennen kesää 2014 nähnyt salaatin kukkivan!

Kasvimaan hoito oli terapeuttista ja ravitsevaa. Ja siltikin meillä jäi paljon paljon aikaa myös muille projekteille: kuten aidan rakentamiselle, väliaikaisen terassin rakentamiseen, saunaremontille, vanhojen verantojen maalaamiseen jne. Ja kyllä olimme molemmat kokopäivätyössä ja vietimme ihan oikeaakin vapaa-aikaa! Kuten kuvasta näkyy kruunutilliäkin tuli enemmän kuin tarpeeksi mm. rapujuhliin!

Rapujuhlat kruunasi tämä valtava kruunutilli!

Nyt kun syyskuu on täällä ja laitamme pihaa talvikuntoon voimme vain haikailla kesän hauskoja hetkiä pihan parissa. Edessä on pitkä, kylmä ja pimeä talvi, joten emmeköhän ole taas jo huhtikuun alussa valmiina uusiin kokeiluihin ja projekteihin niin pihan kuin talommekin kanssa.

Aidan rakentaminen nollasta valmiiksi | Ensimmäinen aitaprojekti

Kun muutimme taloomme lähes vuosi sitten meillä oli se valkoinen aita ympäröimässä pihapiiriämme. Tuulikylän alueelle valkoinen aita näyttäisi olevan ominainen näky: lähes joka pihaa ympäröi valkoinen aita tai kuusiaita. Pian kuitenkin saimme huomata, että meidän aitamme ei ollut aivan täysissä voimissaan: se oli laho ja paikoittain valmiiksi murtunut. Naapurimme informoivat meitä, että olivat edellisenä talvena puoliksi toivoneet ja puoliksi pelänneet, että aita pettää lumen alta ja kaatuu. Toinen naapurimme otti ohjat omiin käsiinsä, poisti toiselta puolelta aidan ja korvasi sen kuusi-istutuksilla.

Niinpä aita-projekti oli itsestään selvyys tänä kesänä. Meidän onneksemme rajanaapurimme ovat mukavia ja ottavat yhtälailla osaa aita-projektiin: yhteistyönä poistimme vanhan aidan ja tulemme rakentamaan ja kustantamaan uuden aidan. Vanha aita lähti moottorisahalla alle tunnissa irti ja sen hävitystä varten tilasimme viikonlopuksi siihen tarkoitetun roskalavan. Hintaa roskalavalle tuli alle 100 euroa ja samalla pääsimme eroon myös muista painekyllästetyistä puujätteistä. Kätevä kevätsiivous siis!

Seuraavaksi oli vuorossa materiaalin ostaminen ja aitaalueen siistiminen. Miehet shoppailivat tukipuut, jotka maksoivat noin 160 euroa. Säästimme vanhat aitatolpat, joihin sijoitamme tukipuut ja painamme maahan. Puutavara, jota ostimme hiottiin ja kastettiin muutamaan kertaan maalissa, jotta puu kestää paremmin olosuhteita ja säätä, eikä homehdu.

Tällä välin me naiset ajoimme niin-raivostuttavan-ylikasvaneen-ruohon entisen aidan alta: sitä ei oltu saatu siistittyä koska ruohonleikkuri ei matalan aidan alle ennen ollut mahtunut.  Note to self: jos joskus rakennat aidan, joka on nurmikon päällä niin nosta aidan alaosa niin korkealle, että voit ajaa nurmen sen alta kätevästi ja siististi. Lisäksi korkeammalle nostettu aita ei mätäne samalla lailla kuin matalalle asennettu. Jos on lemmikkejä tämän ongelman voi ratkaista laittamalla verkkoa aidan alaosaan.

Suunnitelmana on alustaa aita kuorikatteella: näin ei tarvitse ajaa nurmea aidan alta ja työ helpottuu. Lopputulos on myös paljon siistimmän näköinen. Kuorikatteen alle laitamme maisemointi- tai suodatinkangasta estääksemme vielä enemmän juurien ja kasvien läpipääsyn. Näin ollen tehtävänä on myös kaivaa nurmikko ja osa maasta aidan kohdalta niin, että siihen saa laitettua nämä väliaineet. Lapio rohkeasti käteen ja kaivamaan.

Omakotitalon sähkölämmitys | Sähkölasku talvella

Lupasin palata aiheeseen omakotitalon sähkölämmitys talvella. No nyt vihdoin sain oli aikaa paneutua asiaan. Vuoden 2013-2014 talvi tosin oli tavallista lämpöisempi: keskilämpötila ulkona taisi olla jossain (-5)-(-10) välillä ja vain muutamia yli -20 pakkaspäiviä. Sikäli voisin kirjoittaa vielä erillisien bloggauksen kovista pakkasista ja niiden vaikutuksista sähkölaskuun.

Vuoden alusta kahdelta talvikuukaudelta sähkölaskumme oli yht. 488,70 €. Eli siis noin kaksinkertainen kesän laskuun.  Kuukausittainen sähkölasku olisi siis 244 €. Tähän sisältyy lämmitys ja kaikki muu sähkön käyttö. Päiväsähköä on kulunut noin tarkalleen 870 kWh ja yösähköä 3560 kWh. Onpa siis ihanaa kun kesä tulee ja sähkölaskut taas pienenevät!

Pidimme talvella yölämmitystä samoin kuin kesällä muutamalla erotuksella. Ensinnäkin yötremostaatin lämpöasetus nousi asetuksesta 2 -> asetukseen 4. Toinen muutos oli, että emme pitäneet mitään huoneita ilman lämmitystä: siispä kaikissa huoneissa oli lämmitys päällä öisin. Päivisin taas märkätilojen, eli suihkun, saunan ja kylpyläosaston lattialämmitys oli 24/7 päällä ja asetuksella 3-4. Jouluvalot saattoivat tuoda oman lisäyksensä laskuun, samoin auton lämmitys, lisätarve valoille ja se, ettäö talvella sitä viettää enemmän aikaa sisällä ja kotona. Sähkölämmityksen lisäksi lämmitimme takkaa kun pakkanen meni -10 kylmemmälle puolelle.

Jos haluat käydä lukemassa tarkemman kuvauksen siitä millainen sähkölämmitys meillä, minkä kokoinen talo jne. on löydät bloggauksen täältä.

Omakotitalossa asumisen etuja

Toisinaan ei tarvita kuin yksi Taloussanomien artikkeli muistuttamaan, kuin hyvä valinta on asua omakotitalossa. Eipä tarvitse riidellä turhuuksista, kun saa itse tehdä päätökset omasta kodistaan, sen remontoimisesta ja jopa siitä mihin autonsa parkkeeraa.

Käykääs lukasemassa! TALOUSSANOMAT: Autot ja remontit: näin taloyhtiössä riidellään. http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2014/04/03/autot-ja-remontit-nain-taloyhtioissa-riidellaan/20144792/310

Omakotitalo ja sähkölämmitys | Kesän sähkölasku

Omakotitalon sähkölämmitys. Tämä on aihe, josta olisin halunnut tietoa silloin kun olimme taloshoppailemassa. Suurpiirteiset vuosikulutukset, keskustelupalstojen kauhutarinat. Ne olivat ainoita lähteitä, joita löysin tästä omakotitalon sähkölämmityksen kuluista. Eli toisin sanoen ei mitään varmaa. Tämän vuoksi halusinkin kirjoittaa bloggauksen tästä aiheesta muille tietoa etsiville. Talon sähkölämmitys ja sen kustannuksethan eivät kerro mitään, jos ei samalla jaa tietoja talon koosta, muodosta, lisävarusteista jne.

Talon mitat

Talomme on 143 neliön kokoinen asuinneliöiltä. Talomme on on suurinpiirtein T-mallinen. Tämä vaikuttaa lämmitykseen siten, että lämmitys jakautuu hieman. T:n hattu on lämpimin alue talossa, kun taas T:n jalka on kylmempi. Huoneet, joissa on ovia ja isoja ikkunoita ovat kylmimpiä. Kylmin huone on ruokahuoneemme, jossa on tuplaovi ja lattiasta kattoon ikkunat. Talomme on rakennettu sekä tiilestä että puusta. Tiiliverhoilu on alhaalla ja ylhäällä puu. Talo eristää hyvin: kesäisin talo pysyy viileänä ja talvisin lämpöisenä.

Sähkölaitteet

Lämmityksen ja vesivaraajan lisäksi käytämme kannettavaa tietokonetta noin 12 h/pvä, pöytäkonetta noin 1-2 h/päivä, astianpesukonetta noin 1,5h/päivä, radiota ja tv:tä noin 4h/päivä, uunia ja hellaa noin 1h/päivä, kahvinkeitintä 1-2h/pvä ja pyykinpesukonetta noin 2 h/vko. Saunaa käytämme todella harvoin  1krt/3 kk. Poreammetta 1-3 krt/vkossa, suihkua päivittäin. Lisäksi meillä on 185 cm korkeat jääkaappi ja pakastin päällä luonnollisesti jatkuvasti.

Mikään sähkölaitteistamme ei ole erityisen energiatehokas.

Valoja käytämme korkeintaan kahdessa huoneessa kerrallaan ja ainoastaan todella tarvittaessa.

Lattialämmitys

Meidän talomme on siis sähkölämmitteinen, lattiassa on vesikiertoinen sähkölämmitys, jota säädellään jokaisessa huoneessa olevalla säätimellä: säätöjä voi muutella 0-6 asetusten välillä. Lattialämmitys toimii omasta mielestäni paremmin sähkölämmitteisessä talossa kuin patteri. Patteri lämmittää ensisijaisesti yhtä kohtaa ja tilat, jotka ovat kaukaisimpana patterista ovat kylmiä ja koleita.

Lattialämmitys taas lämmittää tasaisesti ympäri huonetta ja taloa, näin talon lähes joka kolkka pysyy tasalämpöisenä. Lisäksi matot auttavat lämmitystä: lämpö imeytyy mattoihin, joiden kohdalla lattia pitää vielä paremmin lämpöä, vaikka lattialämmityksen sulkisikin.

Päivä- ja yösähkö

Meillä on sähkösopimus, jossa maksamme eri hintaa päivä- ja yösähköstä, yösähkö on hieman halvempaa. Sähkökaapissamme on myös asetukset, että voimme valita manuaalisen koko päiväisen lämmityksen tai pelkän yölämmityksen. Olemme valinneet pelkän yölämmityksen, ainoastaan siis märkätiloissa lattia lämpenee myös päivisin. Myös vesivaraajamme lämmittää vettä ainoastaan yöaikaan.

Yölämmitys lyö itsensä päälle joka päivä tasan kello 22.22. Se myös sammuu itsestään kello 7.20 aamulla.

Tämä on toimiva tapa säästää sähkölaskuissa. Iltasella seiskan jälkeen saattaa olla hieman viileää, mutta ei liian kylmä. Tällöinkin pärjää hyvin kun lämmittää takkaa tai lisää villasukat ja pitkähihaisen päälle. Kun meillä on vieraita kumpaakaan näistä ei tarvitse tehdä: kun ihmisiä on talossa 3 tai enemmän lämpötila nousee lähes välittömästi +20.

Kesän sähkölämmitys ja sähkölasku

Kesäisin ja kun ulkolämpötila on yli +10 astetta pidämme lattialämmitystä suurimmassa osassa huoneista 2-asetuksella. Olemme tottuneet hieman viileämpään ja erityisesti kuumina kesäpäivinä on ihanaa kun lämpötila on sisällä noin 18-19 astetta. Lämpötila kuitenkin nousee heti jos talossa on 3 tai enemmän ihmistä.

Huoneissa, joita emme käytä paljon (vierashuone ja työhuone) laitamme lattialämmityksen kokonaan pois päältä. Tällöin näiden huoneiden lämpötila on noin 16-17 ovien ollessa kiinni. Märkätiloissa, eli kylpyhuoneessa, suihkuhuoneessa ja saunassa säätelemme manuaalisesti sähkölämmitystä.

Heinäkuu-lokakuu sähkölaskumme oli yhteensä 440 €/4 kk. Eli toisin sanoen noin 110 €/kk.
Päiväsähköä oli kulunut 518 kWh ja yösähköä 2281 kWh.


Kun saamme talven sähkölaskun niin teen bloggauksen myös talven sähkölämmityksestä ja sähkölaskusta.

Talvi ja pihan ensimmäiset lumityöt | Tuntemuksia

Vuonna 2013 syksy jatkui pitkään. Itseasiassa valkoinen maa saatiin vasta lähempänä tammikuun puoltaväliä tänne Poriin. Näillä uunituoeella talonomistajilla ei siis ollut arjessaan mitään uusia kokemuksia ennen tammikuuta - muun muassa siitä syystä myös pitkä väli bloggaamisessa.

Lumiaura ja -lapio oli ostoslistallamme siis turhankin aikaisin - vaivasimme sillä ystävällistä asiakaspalvelijaa jo lokakuussa, koska kuvittelimme talven tulevan pian. Ja uusina talon omistajina meiltä ei lumikolaa löytynyt! Emmepä siis olisi edes halunneet kohdata ensimmäistä lumentäytteistä päivää ilman lumikolaa. Onneksemme saimme kuitenkin odotella ensimmäistä lumenaurausurakointia tänne tammikuulle saakka!

Ruohonleikkuun lisäksi, toiseksi pelotelluin aihe potentiaalisille talonostajille on yleensä lumen auraaminen omalta pihalta ja pihatieltä. Itse kuitenkin hieman jopa odotin tätä, haluaisin suhtautua lumen luontiin positiivisesti:hyötyliikuntana. Ja sitähän se onkin: oli seuraavana päivänä hieman kädet ja yläselkä maitohapoilla, mutta ei onneksi pahasti. Mutta loppujen lopuksi ei se niin paha nakki ollut kuin pelkäsin: uutuuden vieätystä kenties? Hulluutta? En tiedä, kysykää uudestaan 5 vuoden päästä.

Kuitenkin mielummin minä valitsen lumityöt hyötyliikuntana, varsinkin näissä olosuhteissa kun omistaa autokatoksen ja auton lämmityspaikan. Kun on elänyt keskustassa useita vuosia, ilman autopaikka, ilman auton lämmityspaikkaa ja ilman autokatosta, niin pidän lämmintä, suojassa sijaitsevaa autoa suurempana plussana kuin sitä, että ei tarvitsisi tehdä lumitöitä. Koska lumitöiden tekemisestä löydän  kuitenkin hyötyäkin. Mutta yritäppä löytää positiivisia puolia siitä, että säilytät autoasi keskustassa ilmaisella parkilla tienvarressa -vuosia - kylmässä, lumessa, lumiaurauksen hautaamana, likaisena, suojelemattomana ilkivallalta. Ja aina kun lähestyt autoasi mietit onko se vielä paikallaan? Missä kunnossa? Kuinka saat sen irti lumesta ja jäästä, joihin se on peittynyt aura-auton jäljiltä? Lähteekö se vielä käyntiin? Ja ei, tällainen auton säilyttäminen ei ole valinnasta kiinni vaan siitä, että kerrostaloissa ei vain riitä autopaikkoja kaikille, varsinkaan vuokralaisille.

Siispä valitsen lumityöt ja päästän automme viettämään mukavia eläkepäiviä. Ja aina kun harmittaa lumitöiden tekeminen, muistutan itseäni siitä toisesta vaihtoehdosta.

Syksyn satoa | Luumuja, mustaherukoita, pihlajanmarjoja ja karviaisia

Pihlajanmarjat keittymässä.

Aina kun muuttaa uuteen kotiin tulee eteen erinäisiä ongelmia ja yllätyksiä. Toisinaan kuitenkin tulee eteen positiivisiakin yllätyksiä, jotka muistuttavat siitä, kuinka mahtava päätös se muutto oli. Onneksi tässä kodissa ei ole tullut muuta päänvaivaa vastaan kuin rikkinäisiä kodinkoneita ja pintaviilauksen tarpeita.

Elokuun lopussa muistin taas miksi olen aina halunnut muuttaa omakotitaloon. Ei ainoastaan oman rauhan, ulko-oven ja vapauden takia, vaan myös pihan tuoman ilon vuoksi! Meidän uusi ja ihana pihamme on tuottanut vaikka mitä ihania yllätyksiä: tatteja, mustaherukoita, karviaisia, luumuja..Ja kun ruokabloggaaja kerran myös olen niin tämähän tarkoittaa ilmaista ja tuoretta torivalikoimaa minulle!

Kotipihan luumuja <3

Olen aivan innoissani kerännyt herkullisia marjoja ja hedelmiä. Olen valmistanut niistä mehua, ligööriä, hilloja, hyytelöitä ja chutneya. On aivan uskomattoman mahtavaa päästä hyötymään oman pihan tuotoksista. Suurin yllättäjä on ollut luumupuumme: se tuottaa ihan uskomattoman määrän luumuja. Ja ennen kaikkea nämä luumut ovat todella mehukkaita ja herkullisia. Minä kun pelkäsin, että luumu ei menestyisi näin pohjoisessa.

Herkullista pihlajanmarjahilloa.

Ensi vuonna aiomme istuttaa lisää hyötykasveja. Toiveissa on tyrnipensaat ja ehkä karhunvatukat!

Syksy tuo muutamin mukanaan kuin ainoastaan marja- ja hedelmäsatoa: nimittäin tunnelmaisia syysiltoja. Olemme täysin hurahtaneet ulko- ja takkatuleen! Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

Tatit.

Projektina omakotitalon sisustus

Minuun on iskenut hillitön into sisustaa: kun on uusi ja iso talo, on se kuin tyhjä canvas. En voi sille mitään. Ruokakaupassakin puolivahingossa harhailen matto- ja verho-osastolle. Huomaan katselevani tauluja ja lamppuja, vaikka suuntana oli varmasti maitohylly. Viimeisin villityksenä ovat somat ja näyttävät huonekasvit.

Onneksi Porissa ei siis ole Ikeaa, muuten varmaan kipittäisin sinne jatkuvasti. Vielä olisi nimittäin yksi huone sisustamatta ja tyhillään! Täytyisi vain keksiä idea, mikä sen tarkoitus on ja miten sen sisustaisi.

Olen myös huomannut, että sisustusmakuni on muuttunut hurjasti: ennen pidin tummasta puusta, lämpöisistä sävyistä ja korosteväreistä. Tänä päivänä olen rakastunut valkoisiin sävyihin ja lasiin. Lasin ja valkoisen värin kyky heijastaa valoa ja varjoja eri tavoilla kiehtoo minua. Erityisesti olen rakastunut korkeakiiltopintaan huonekaluissa, koska ne saavat tilan tuntua kun heijastavat valoa niin runsaasti ja ovat vielä hämmästyttävän helppohoitoisia. Innostus siihen lähti Ikean Expedit hyllystä, levisi ruokapöydän kautta sohvapöydälle. Vielä haaveilen samanlaisista valkoisista seinähyllyistä. Noh kaikki aikanaa. Onneksi suurin osa päivistä menee töissä niin ei tämä innostus ja unelmointi ei vallan karkaa käsistä.

Koti sisustusprojektina on minulle siis mitä mieluisin <3

Kerrostalosta omakotitaloon, suuri elämän muutos?

Nyt on muutama viikko jo kulunut ja arki asettunut paikoilleen uudessa kodissa. Muutto on ohi ja tavarat paikoillaan.Elämän rytmi on löytynyt jälleen.

Aikaisemmin useat ihmiset varoittelivat meitä siitä, että omakotitalossa asuminen ja sen omistaminen on elämänpituinen jatkuva projekti. Työmaa ei lopu koskaan -mentaliteetilla. Ensimmäisten viikkojen aikana en kuitenkaan ole tällaista ilmiötä huomannut. Omasta mielestäni kerrostalossa vuokralla asuminen on aivan yhtä työlästä kuin omakotitalossakin.

Se, että olet vuokralla, ei tarkoita, etteikö tarvitsisi tehdä asioita, korjata asuntoa ja hoitaa ongelmia. Tai jos tarkoittaa jollekkin, niin ole onnellinen, se on erityisoikeus! Me olemme asuneet useassa eri asunnossa vuokralla, ja yhtälailla kuin omakotitalossa, niin lähes aina jokin on rikki tai puhki. Lähes aina on lista asioista mitä täytyy tehdä. Ja niinkuin omakotitalossa niin ei kerrostalossakaan kukaan kutsu sähkömiestä tai putkimiestä hoitamaan ongelmiasi kuin sinä itse.

Vuokralla ollessa vain harmittaa enemmän jos siitä täytyy maksaa itse, koska asunto ei ole oma. Jos pakastin hajoaa vuokra-asunnossa, niin voit soittaa vuokranantajalle ja vaatia uutta. Todellisuus on, että vuokranantaja saa itse päättää hankkiiko hän asuntoon uuden pakastimen vai ei, ja aikataulun siihen. Elämä olisi itseasiassa helpompaa, jos vuokralainen hankkisi sen itse, mutta kuka haluaa toisen vuokra-asuntoon sijoittaa rahaa. Samoin remontin kanssa: Vaikka asunto olisi vuokra-asunto, niin on se vuokralaiselle koti. Jos hän haluaa tehdä siihen muutoksia, parannuksia tai muuttaa sen ulkonäköä, tarvitsee hän siihen vuokranantajan luvan. Tässä tilanteessa jälleen vuokralainen todennäköisesti joutuisi sijoittamaan omaa rahaansa toisen omistamaan asuntoon, jos vuokranantaja ei suostu maksamaan uudistuksia. Pahimmassa tapauksessa vuokranantaja saattaisi nostaa vuokraa tästä hyvästä, koska asunnon arvo nousee remontin kautta.

 Olenkin aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ovat sitä mieltä, että kerrotalo-asuminen on helpompaa?  Omassa kodissa, omakotitalossa, jos jokin menee rikki niin saat sen omistajana korjata omalla aikataululla ja jopa tehdä tässä prosessissa valintoja. Jos edessä on putkiremontti, niin et joudu taivasalle yllättäen ainakaan. Muutenkin vuokralla asumisen ikuinen ongelma on kodin pysyvyys. Jos haluat tehdä pintaremonttia voit sitä tehdä kysymättä keneltäkään lupaa. Kaikista mahtavin herätys oli itselleni se, että saan pestä pyykkiä, pitää astianpesukonetta päällä ja olla suihkussa vaikka koko yön. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ei tarvitse tarkistaa kellosta, onko liian myöhäistä laittaa pesukone päälle tai hiljentää televisiota. Ja tämän mahdollisuuden ymmärtäminen on aivan ihanaa!

Kyllä omakotitalossa on vastuita, joita ei ole jos omistaa kerrostaloasunnon. Kuten pihan hoitaminen ja ruohonleikkuu. Mutta tuskimpa kukaan, joka inhoaa ylitse kaiken ruohon leikkaamista, ostaa omakotitaloa ison pihan kera? Itse ainakin näen pihan ja nurmikon hoidon mukavana asiani, voisin minä sen pari tuntia viikossa huomattavasti huonomminkin käyttää. Talvella pihan hoitaminen vaihtuu lumitöihin, joka tosin ei ole läheskään niin hauskaa puuhaa, sen myönnän. Näin kesäaikaan en kuitenkaan ole vielä löytänyt muita uusia töitä omakotitaloasumisessa verrattuna kerrostaloasumiseen.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan: milloin se kaikkien pelottelema työmaa ja elinikäinen projekti nimeltä omakotitalon hoito manifestoituu eteemme?

Pintaremontti | Pienellä vaivalla suuria muutoksia!

Tässä hieman kuvamateriaalia ennen ja jälkeen tunnelmista. Miten paljon pienellä seinäremontilla voikaan saada aikaiseksi?

Olohuone ennen...

Olohuone jälkeen.

Olohuone ja takka ennen...

Olohuone ja takka jälkeen.

Meidän makuuhuone ennen...

...Ja meidän makuuhuone remontin jälkeen.

Vierashuone ennen...

...ja jälkeen.

Muutto kerrostalokaksiosta omakotitaloon

Se tunne, kun neliöt kolminkertaistuvat. Se tunne, kun kerrankin tilaa on.

Muutimme 47 neliöisestä kerrostalokaksiosta 143 neliöiseen omakotitaloon. Muutos oli suuri. Joku voisi kuvitella, että tilaa jää valtvasti tyhjäksi. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkansa. Yllättävän paljon sitä saa kerättyä elämää ja tavaraa 47 neliöön. Vaikka edellisessä asunnossamme oli vain baarikeittiö/tupakeittiö olohuoneen yhteydessä niin todellisuudessa edes omakotitalomme erillinen iso keittiö kaappeineen ei meinaa riittää minulle. Tarvitsisin enemmän kaappi ja työskentelytilaa: ruokabloggaajan elinikäinen ongelma nääs.

Makuuhuone vaatehuoneineen täyttyi myös muuton yhteydessä alta aikayksikön. Mutta tämä ei lieni ihme? Kolme muuta makuuhuonetta (KYLLÄ, KOLME MUUTA, JA MEITÄ ON VAIN KAKSI.)saivat uuden tarkoituksen. Yksi pääsi vierashuoneeksi, toinen työhuoneeksi. Nämäkin huoneet täyttyivät ilman mitään ongelmaa. Ainoaksi ihmetyksen aiheeksi jäi neljäs makuuhuone. Sillä ei ole oikein mitään virkaa, koska kirjastoksi se ei muodoltaan ja sijainniltaan sovi. Kai siitäkin toistaiseksi tulee yksi vierashuone, huonekalut vain uupuvat.

Olohuoneen saimme sisustaa kokonaan uusiksi ja hyvä näin, ei minun lähes 10 vuotta vanha opiskelijaasuntoon ostettu 2,5 hengen vuodesohva enää ole elämänsä voimissa. Mutta se toimii edelleen erinomaisen hyvin vierashuoneessa sänkynä. Ruokailuhuone, tai meillä tuttavallisemmin aurinkohuone sai uuden sisustuksen myös: olen aina unelmoinut ruokapöydästä, jossa saa illallistaa jopa 8 hengen voimin. Ja nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen toteuttamaan tämän haaveen, koska meillä on siihen tilaa.


Eli todellisuudessa talomme täyttyi hyvinkin pian ja pienillä sijoituksilla. Yksi makuuhuone on tyhjillään kunnes löydämme sinne tarpeeksi edullisesti vierasvuoteen. Aurinkohuone sai unelmieni ruokapöydän tuolineen. Olohuoneeseen ostimme kauan kaipaammamme ison ja viihtyisän sohvan. 


Ja näin neliöt täytettiin tässä talossa, jota voin jo kutsua kodiksi.

Pintaremontti ennen muuttoa | Tapettien poisto

Jos en jostain osasta kovin paljon pitänyt seinäremontin tekemisessä, niin se oli tapetin poisto.

Aiemmat tapetit olivat todella tiukassa kiinni: pahimmillaan revimme seinistä tapetti muutaman sentin osissa pois. Eri huoneissa tapetti käyttäytyi hyvin eri tavalla, mutta ei yhdenkään tapetin poistaminen mukavaa puuhaa ollut. Yhden makuuhuoneen tapettien poistamiseen meni tapetista riippuen hieman yli vuorokausi kahden hengen työvoimalla. Olohuoneeseen meni noin kaksi päivää kolmen hengen työvoimalla. Koska tarkoituksena oli todellakin maalata seinät, niin täytyi meidän tehdä myös tasaista ja puhdasta jälkeä: pienimmätkin tapetin palat oli saatava pois ja kaikki kolot ja naulanreiät täytettävä kitillä. Vaikka työ oli hurjan aikaavievää, aivotonta, tarkkaa ja raskasta niin se kannatti: lopputulos oli uskomattoman siisti.

Tapetinpoistoaineissa oli paljon eroa. Ostimme aluksi sellaista tahmaista ja limaista tapetinpoistoainetta, jota levitettiin tapetille ja annettiin vaikuttaa. Se oli hyvin likaista ja älöttävää lantraamista. Toisinaan myös hidasta, koska kaikkiin tapetteihin se ei tuntunut soveltuvan. Vaikka tätä tapetinpoistoainetta kuinka yritti laittaa senille, ei tapetti lähtenyt helposti. Oli siis turvauduttava myös vesisuihkepulloon ja rätteihin. Vesisuihkepulloihin kannattaa ehdottomasti lisätä hieman tapetinpoistoainetta, koska pelkkä vesi oli vielä huonompi ja hitaampi vaihtoehto.

Toinen tapetinpoistoaine, jota kokeilimme oli todella myrkyllistä: se sekoitettiin veteen ja sitä käyttäessä oli käytettävä hengityssuojaa ja mielellään myös silmäsuojia. Ja siltikin se kirveli hengityselimiä ja silmiä, vaikka kuinka hyvin yritti siltä suojautua. Myös iho ärsyyntyi aineesta. Plussana tänä tapetinpoistoaine oli toimivaa ja nopeavaikutteista. Sen avulla vanha tapetti lähti nopeasti ja helposti irti seinästä. Mene ja tiedä sitten kumpi oli parempi ja järkevämpi vaihtoehto?

Tämä kokemus tapettien poistamisesta sai minut vakuuttuneemmaksi siitä, että ainoastaan yksi seinä kannattaa tapetoida ja muut maalata. Näin säästät tulevaisuuden asukkaan, joka voi olla myös sinä itse järkyttävältä työmäärältä. Seuraavaksi maalaamaan!

Tapetti on poistettu!

Pintaremontti ennen muuttoa | Ostoksilla

Kun on koko aikuisikänsä asunut kerrostalossa vuokralla, niin ei hirveästi ole voinut tai tarvinnut remontoida. Yleensä, jos asuntoon on tullut remontti se on tarkoittanut muuttoa pois. No emmepä me nytkään halunneet asua remontin aikana talossamme. Niinpä siirsimme muuttoa sinne parilla viikolla ja päätimme tehdä talolle pintaremontin. Onneksi talo ei sen enempää remontoimista tarvinnut.

Pieni pintaremontti tarkoitti meidän tapauksessamme 2 viikon työtä ja todellakin talon visuaalisen ilmeen muutosta. Lähes kaikki tapetti sai lähteä, koska halusimme oman näköisemme pinnat. Onneksi lattiat, katot ja kaakelit ovat kunnossa, niin niihin ei tarvitse koskea. Se nimittäin olisi tiennyt huomattavasti suurempaa laskua ja isompaa panostusta.

Koska todellakin ostimme ensimmäisen omakotitalomme ei meillä luonnollisestikaan ollut välineitä rempata taloa: tähän menikin varmasti suurin osuus remonttirahoista. Tarvitsimme vehkeet ja aineet niin tapetin poistoon, listojen, takan ja seinien esikäsittelyyn ja maalaamiseen sekä tapetoimiseen. Kaksi viikkoa näissä hommissa opetti todella paljon. Onneksi komeamman puoliskoni vanhemmat auttoivat remontoimisessa ja ohjeistivat muuten youtube-videoiden antamaan tietouteen. Olemme hyvin kiitollisia heidän avustaan ja ohjeistuksestaan. Emme olisikaan ikinä selvinnyt tästä remontista kahdestaan kahdessa viikossa ilman heidän apuaan: minä kun olin jalkapuoli (nilkan nivelsiteet pääsivät repeämään juuri ennen talokauppoja) ja komeampi puoliskoni vietti noin 50 tuntia viikosta työssä ja työmatkoilla.

Tapetit löysimme todella edullisesti, eikä meidän tarvinnut edes tyytyä huonoihin tai  visuaalisesti rumiin tapetteihin. Kolmeen huoneeseen löysimme alennuksesta tapetit: hinnat rullalta liikkuivat noin 5-9 euron välillä. Tässä säästi todella paljon, koska normaalihintaiset non-vowen tapetit maksavat noin 30-100 euroa/rulla. Loppuihin kahteen huoneeseen ostimme normaalihintaisia tapetteja, mutta onneksi nekin olivat noin 30 euron hintaluokkaa. Ja ennen kaikkea tapetit ovat aivan törkeän hienoja. En vaihtaisi niistä yhtäkään!

Säästimme myös siinä, että päätimme maalata huoneet valkoisiksi ja tapetoida ainoastaan yhden seinän näyttävästi. Näin rullia ei tarvinnut läheskään niin paljoa ja valkoinen maali on sen päälle vielä edullista. Suosittelen sydämellisesti tällaista ratkaisua.

Asuntokauppa ja pankin tarjoamat palvelut helpottamassa arkea

Talon kaupantekopäivä oli todella nopeaan ostotarjouksen hyväksymisestä. Kaksi viikkoa ostotarjouksen tekemisestä meillä oli edessä kaupantekopäivä. Ennen sitäkin oli paljon, paljon järjestettävää.

Heti kun ostotarjouksemme hyväksyttiin, siirsimme käsirahan kiinteistövälittäjän tilille. Tämän jälkeen menimme uudelleen pankkiimme ja kävimme kaikki käytännön asiat läpi. Saimme myös paljon vastauksia kysymyksiimme, asiakaspalvelu pankissa oli todella hyvää ja asiantuntevaa. Samalla sovimme päivän ja ajan kaupanteolle. Se on hieman haasteellista tietysti kun paikalle täytyy saada niin useita ihmisiä, mutta onneksemme saimme juuri sen ajan, joka meille sopi parhaiten.

Valitsemaltamme pankilta sai yllätyksekseni todellä hyvää palvelua: Kovin paljon ei jäänyt meidän toimitettavaksi tai tehtäväksi, pankki mielellään hoisi kaikki käytännön järjestelyt. Tällaisia olivat esimerkiksi tontin vuokraoikeuden siirto nimiimme, lainhuudatus yms. muuta pakolliset talokauppoihin liittyvät toimet. Tämä oli todella  hyvä, koska luonnollisesti meillä oli muutakin selvitettävää, järjestettävää ja tehtävää jo muuton kannalta. Jos meidän olisi itse täytynyt hoitaa kaikki nämä muutkin asiat, niin olisimme helposti olleet hyvinkin nuutuneita kaiken tämän keskellä.

Ennen varsinaista talon kaupantekoa varasimme ajan myös henkilökohtaisen pankkineuvojamme luokse. Tässä tapaamisessa allekirjoitimme ison, ison liudan papereita liittyen lainaan ja sen ehtoihin. Tähän meni hieman yli puoli tuntia. Enpä ole uudella nimelläni allekirjoittanut ennen tätä hetkeä yhteensä näin montaa kertaa. 

Saimme myös selville asian, joka oli vaivannut meitä: miten lainanlyhennys käytännössä hoituu? Meille perustettiin lainanlyhennystili, jolta erääntyy 1. päivä aina lainan kuukausilyhennyksen verran rahaa. Näin ollen siirrämme omilta tileiltämme lainanlyhennystilille rahaa ennen eräpäivää, hieman siis kuin maksaisimme "vuokraa". Ihanan yksinkertaista. Saamme myös lyhentää lainaamme toisinaan isommilla summilla, joita mahdollisesti säästämme.

Itse asuntokaupantekotilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs: kiinteistövälitystoimiston edustaja luki ääneen kauppakirjan, jonka allekirjoitimme. Sitten saimme kaikki talon viralliset paperi (kaksi mapillista!), kauppakirjan ja ensimmäisen avaimen. Loput avaimet saimme kahden päivän päästä kun omistusoikeus siirtyi virallisesti meille.

Asuntokaupasta jäi siis kätösiimme hirveä määrä paperia, pari mappia, talo ja sen avain sekä hieno näkymä pankkitililllä, jossa minun tililtäni veloitettiin 171 050 euroa. Siitä olisi melkein pitänyt ottaa print screen. Hurjaa vai mitä? 

Kosteustarkistus | Ehto talon ostolle

Ostotarjouksen yhteydesssä sovimme myös kiinteistövälittäjän kanssa, että talolle tehtäisiin kosteustarkistus, jonka kustannukset puolitettaisiin myyjän kanssa. Tämä järjestely oli täydellinen. Laitoimme kosteustarkistuksen mahdolliset huonot tulokset myös ehdoksi kaupan toteutukselle. Tämän ansiosta saimme mielenrauhan ja kivi vierähti sydämeltämme.

Kosteustarkastukseen osallistui ammattilainen kosteustarkistaja, me ostajat, myyjä ja kiinteistövälittäjä. Kävimme läpi koko talon ja opimme talostamme myös paljon. Kosteustarkistaja selitti kaiken helpottavan ihmisläheisellä kielellä: ymmärsimme siis kaiken, koska hän vältti ammattikielellä puhumista. Lopuksi saimme vielä kirjallisen raportin kosteustarkastuksesta ja mahdollisista tulevaisuuden ongelmista ja korjausehdotuksista. Hieman alle 300 euron lasku tästä ei tuntunut ollenkaan pahalta!

Kosteustarkistuksessa mitattiin kaikkien märkätilojen kosteus: niin seinät, lattiat, lattiakaivot, wc-pöntöt kuin hanatkin. Lisäksi tutustuimme talon lämminvesivaraajiin ja vesikytkimiin. Tarkistimme myös talon katon, rännit, salaojat ja muut ulkona sijaitsevat vesitoiminnot. Lopuksi kosteustarkistaja vielä selvitti miten talo oltiin rakennettu ja pohjustettu ja että talon pohjassa ei ollut kosteutta.

Lähes kaikki oli hyvin: pieniä vikoja löytyi, jotka kyetään korjaamaan omatoimisesti. Suurin menoerä on todennäköisesti yhden wc-istuimen vaihtaminen. Eikun talon kaupantekoa kohti siis!

Talon toinen yksityisnäyttö, kiinteistön kuntotarkistus ja ostotarjouksen tekeminen

Kaikki kävi lopulta varsin nopeaan. En tiedä onko tämä tavallista, mutta olen aina kuvitellut, että talon ostamis-prosessissa menisi paljon aikaa - tai ainakin enemmän aikaa.

Kun olimme löytäneet talon, jonka halusimme niin pohdimme vielä kertaalleen paljon olimme valmiita siitä maksamaan. Sitten varasimme yksityisnäytön talolle. Mukanamme piti tulla eräs ystävämme, jonka olisi tehnyt talolle pintapuolisen kuntotarkastuksen, mutta hän estyi tulemasta paikalle, koska oli sairas.

Niinpä menimme talolle jälleen kerran kahdestaan. Yritimme löytää neuvoja, miten taloa kannattaisi tutkailla ja mihin kiinnittää huomiota: valitettavasti tällä kertaa internetin ihmeellinen maailma petti meidät. Ainakaan me emme löytäneet minkäälaista ohjeistusta kiinteistön kuntotarkastus for dummies tietoa. Ainoa mitä kehotettiin tekemään oli koputtelemaan seiniä, kokeilemaan hanoja, wc-pönttöjä, ovia, elektronisia laitteita, nuuskimaan ilmaa ja sen sellaista.

Niinpä menimme talolle koputellen ja kysellen. Joku voisi tietysti sanoa, että älä luota kiinteistövälittäjään, hänen työtään on myydä talo. Mutta toisaalta tuskimpa hänen tarkoituksensa valehdellakkaan on, koska jos ostamme talon väärissä oletuksissa sen kunnosta ja tarpeista, niin helpostihan siitä jää kiipeliin. Ja onhan kyseessä kiinteistövälittäjänkin ammatillinen maine, joka on helposti upotettu pohjamutaan näinkin pienen kokoisessa kaupungissa.

Vietimme talolla yli tunnin. Tämä todellakin kannatti tehdä ajan kanssa. Kävimme läpi lähes kaikki talon ongelmakohdat ja niiden mahdolliset ratkaisut. Lopuksi kiinteistövälittäjä kysyi meiltä millä mielellä olemme talosta nyt. Tahdoimme tehdä ostotarjouksen ja kerroimme sen summan. Pyysimme kiinteistövälittäjää kertomaa rehellisen mielipiteensä ostotarjouksen läpimenemisestä.

Niinpä täytimme paperit ja kiinteistövälittäjä lupasi soittaa heti kun saa edes suullisen mielipiteen myyjiltä. Sanoimme, että meille saa ilmoittaa samana iltanakin vaikka menisi kuinka myöhään. Ostotarjouksen raukeamispäivä laitettiin yllättävän kauaksi: jopa 5 päivän päähän, koska toinen myyjistä oli ulkomailla työmatkalla ja hänen allekirjoitustaan ei välttämättä olisi saatu kahdessa päivässä, joka oli toiveemme raukeamispäiväksi.

Siitä alkoikin sitten hurjan tiivis jännitys. Ajattelimme, että emme saa ikinä unta ja viikonloppukin menee piloille kun vain odotamme jännityksessä. Olihan nyt kyseessä elämämme isoimmat kaupat. Iloksemme ja suureksi yllätykseksemme kiinteistövälittäjä soittikin jo samana iltana kello 21.32. Hän oli saanut suullisesti vihreää valoa myyjiltä ja paperit allekirjoitettaisiin seuraavana maanantaina.

Tämä toi mukanaan aivan uskomattoman tunteen: meistä tulisi omakotitalon omistajia jo kahden ja puolen viikon päästä!

Meidän talo | Sen oikean löytäminen

Kävipä kerran niin kuin sadussa, että menetimme sydämemme ensimmäiselle.

Olimme tehneet hyvin paljon pohjatyötä ja tutkiskelua ja olimme suhteellisen nihkeitä lähtemään katsomaan näytölle taloja, jos niissä oli jotain vikaa. Päätimme kuitenkin valkata muutaman yksilön, jotka näyttivät paperilla aivan erinomaisilta. Ja siitä se sitten lähtikin.

Välittömästi kun astuimme ensimmäisen talon näytöltä ulos, oli molemmilla olo, että se oli nyt tämä tässä. Tämä on meidän kotimme. Ja tämä on saatava. Hullua vai mitä?

Talo oli todellisuudessa parempi kuin paperilla, tai tässä tapauksessa Oikotie.fi- esittelysivulla. On totta, että siinä oli puutteita, mutta ne olivat helppoja puutteita. Talo täytti lähes kaikki toiveemme.

Sen pohjapiirrustus oli juuri meidän toiveidemme mukainen, persoonallinen. Huonekorkeus oli ihanan korkea paikoitellen, jopa noin 3,5 m.
Talossa oli iso olohuone, keittiö ja ruokahuone, joita ei oltu eritelty erillisiksi huoneiksi. 
Talossa oli isot ikkunat, ja niitä oli sopivan paljon: luonnon valoa siis riittää.
Makuuhuoneita oli 4, mahdollisuus vierashuoneeseen ja työhuoneeseen.
Päämakuuhuoneessa oli vaatehuone.
Lattiat olivat kauniit, hyväkuntoiset ja hyvää materiaalia: laminaattia ja laattaa.
Talossa oli kaksi wc:tä, erikseen suihkutiloista. Myös kodinhoitohuone löytyy.
Talo sijaitsi toivealueellani, Tuulikylässä. Alue on uutta asuinaluetta, sopivan lähellä, mutta myös sopivan kaukana keskustasta. Rauhallinen asuinalue, kaunis maisema, paljon uusia taloja. Vuoden päästä parin kilometrin päähän valmistuu Satakunnan isoin ostoskeskus, joten palvelut ovat  paranemaan päin.
Talossa oli tarpeeksi neliöitä, 143 m2. Pihaakin oli riittävästi, hyvillä valmiilla istutuksilla ja aidalla: 1208 m2.
Pihalla oli autokatos ja ulkovarasto.
Talo oli rakennettu 2002 ja laajennettu 2006, sopivan ikäinen meidän toiveisiimme siis.
Talo oli hinnaltaan mahdollisen rajoissa, kun hintaa vertasi talon neliöihin ja ikään.

Lattioiden tärkeys.

Näiltä osin talo siis täytti toiveemme vallan mainiosti. Olihan siinä muutamia ongelmiakin:

Talossa oli sähkölämmitys, mutta kuten olemme jo aiemmin maininneet niin Porissa ei harrasteta maalämpöä vielä yhtä paljon kuin muualla. Onneksi tämä on kuitenkin korjattavissa. Plussana kuitenkin, talossa oli vesikierteinen lattialämmitys, eikä patterillinen.
Talo oli vuokratontilla. Vuokra ei ole päätä huimaava (600 euroa/vuosi), mutta haluaisimme omistustontin. 
Talossa oli paljon viimeistelemättömiä kohteita: toisesta wc-pöntöstä puuttui vedenhuuhtelun painike, yhdestä hanasta puuttui sulkija, listat olivat hyvin kuluneet, talo oli tyhjillään, mutta sinne oli jätetty epämääräisiä tavaroita ja seinähyllyjä.
Talossa oli kamalat tapetit. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta tapetit eivät olleet ainoastaan vanhahtavat vaan myös kuluneet puhki, niihin oli piirretty ja ne olivat paikoittain likaiset. Tapetit olivat talon identiteetin tiellä. 
Kodinhoitohuoneessa lattian ja seinän välissä oli rako, jolle ei saanut selitystä.
Kodinhoitohuone oli myös liian pieni omaan makuuni.
Suikuhuoneen ovikarmi oli tummunut ja pahan näköinen.
Pihan kasvit huusivat sitä, että niistä ei oltu pidetty huolta.

Talossa oli myös muutama yllättävä plussa, joita emme olleet edes harkinneet:

Talossa oli toinen iso kylpyhuone, jossa oli paljon säilytystilaa ja viihtyisä, ilta-auringollinen poreamme! Kylpyhuone oli hyvin tyylikäs ja se huokui spa-henkisyyttä.
Talossa oli jopa NELJÄ ulko-ovea. Yksi ulko-ovista oli kahden oven aukko, joten jopa isot huonekalut mahhtuisivat ovesta sisälle.
Talo oli ulkomuodoltaan viehättävä, yksikerroksinen talo. Se oli valmistettu sekä puusta että tiilestä.
Talossa oli myös varaava takka.

Aivan erinomaisen paljon hyviä puolia ja myös muutamia, korjattavia huonoja puolia. Silti tämä talo tuntui heti kolahtavan meihin. Se tuntui kodilta. Seuraavaksi siis pankkiin esittelemään uutta toivetta.

Kesän 2013 talotarjonta

Huomasimme varsin nopeaan, että kesä 2013 on hyvin otollinen aika seurailla talomyyntiä, ainakin Porissa. Asuntokauppa käy aika hiljaisesti ja tarjontaa on paljon: tuloksena on aika pitkälti ostajan markkinat. Uutisissa huhutaan myös nyt paljon siitä, että ihmiset ovat varovaisempia ostopäätöksissään ja pankit antavat viime vuotta vähemmän asuntolainoja. Täytyykin siis lähteä kokeilemaan onneaan pankkien kanssa varmaan seuraavaksi.

Nyt on paljon myynnissä 1960-70 luvulla rakennettuja omakoti- ja rivitaloja. Niissä on etuna hieman alhaisempi hinta, mutta miinuksena isompi remonttitarve. Koska olemme täysin keltanokkia omakotitalon omistajina niin vanhemmissa taloissa hirvittää remonttitarve. Vanhan talon ostaminen tuntuu kuin ostaisi kinder-munan: ikinä ei tiedä mitä yllätyksiä sisällä piilee! Jos taloomme tulee lähiaikoina isompi remontti, joudumme sen ulkoisena palveluna ostamaan, koska meillä ei ole minkäänlaista käsitystä omakotitalon korjaamisesta. Pieneen pintäremonttiin meillä taidot onneksi sentään riittää!

Toiveenamme ei ole ostaa taloa, jota täytyy remontoida viikkoja tai jopa kuukausia.

Vanhemmissa taloissa on myös mielestämme sellainen ongelma, että niissä on paljon seiniä ja useita huoneita. Niistä ei löydy sitä avaruutta ja valoisuutta, jota toivoisimme taloltamme. Lisäksi vanhemmat talot ovat usein aika synkkiä: niissä on vähän pieniä ikkunoita.

Myös uusia taloja on markkinoilla tänä kesänä suhteellisen paljon. Uusilla taloilla tarkoitan 2000-luvulla rakennettuja. Niiden huonona puolena on iso hintalappu. Hinnat usein lähtevät noin 200 000 eurost ylöspäin. Tässä hieman lisää toiveita, mitä meillä on tulevasta talostamme:

Koko: 120-160 neliötä asuintilaa
Mielellään hieman korkeammat huoneet, ne antavat suuremman tilan tuntua
Korkeintaan pintaremonttia kaipaava talo: tapettien ja listojen vaihto onnistuu

Pari- ja rivitaloja on myös suhteellisen paljon tarjolla. Niissä on suurimpana ongelmana koko. Ne ovat enimmäkseen 80-100 neliön kokoisia ja tiedämme jo nyt, että sellainen jäisi parissa vuodessa liian pieneksi. Haluamme ostaa kerralla tulevaisuuden tarpeiden mukaisen talon, emmekä vaihtaa kotia jatkuvasti. Mikään ei olisi kamalampi kohtalo kuin kahden asunnon loukku.

Nyt kun suurinpiirtein tiedämme mitä haluamme on aika alkaa käydä asuntonäytöillä ja pankeissa kilpailuttamassa asuntolainaa. Tai pahimmassa tapauksessa neuvottelemaan pankkien kanssa saammeko asuntolainaa ollenkaan?