Talon kaupantekopäivä oli todella nopeaan ostotarjouksen
hyväksymisestä. Kaksi viikkoa ostotarjouksen tekemisestä meillä oli
edessä kaupantekopäivä. Ennen sitäkin oli paljon, paljon järjestettävää.
Heti kun ostotarjouksemme hyväksyttiin, siirsimme käsirahan
kiinteistövälittäjän tilille. Tämän jälkeen menimme uudelleen pankkiimme
ja kävimme kaikki käytännön asiat läpi. Saimme myös paljon vastauksia
kysymyksiimme, asiakaspalvelu pankissa oli todella hyvää ja
asiantuntevaa. Samalla sovimme päivän ja ajan kaupanteolle. Se on hieman
haasteellista tietysti kun paikalle täytyy saada niin useita ihmisiä,
mutta onneksemme saimme juuri sen ajan, joka meille sopi parhaiten.
Valitsemaltamme pankilta sai yllätyksekseni todellä hyvää palvelua: Kovin paljon ei jäänyt meidän toimitettavaksi tai tehtäväksi, pankki mielellään hoisi kaikki käytännön järjestelyt. Tällaisia
olivat esimerkiksi tontin vuokraoikeuden siirto nimiimme, lainhuudatus
yms. muuta pakolliset talokauppoihin liittyvät toimet. Tämä oli todella
hyvä, koska luonnollisesti meillä oli muutakin selvitettävää,
järjestettävää ja tehtävää jo muuton kannalta. Jos meidän olisi itse
täytynyt hoitaa kaikki nämä muutkin asiat, niin olisimme helposti olleet
hyvinkin nuutuneita kaiken tämän keskellä.
Ennen varsinaista talon kaupantekoa varasimme ajan myös henkilökohtaisen pankkineuvojamme luokse. Tässä tapaamisessa allekirjoitimme ison, ison liudan papereita liittyen lainaan ja sen ehtoihin. Tähän meni hieman yli puoli tuntia. Enpä ole uudella nimelläni allekirjoittanut ennen tätä hetkeä yhteensä näin montaa kertaa.
Saimme myös selville asian, joka oli vaivannut meitä: miten lainanlyhennys käytännössä hoituu? Meille perustettiin lainanlyhennystili, jolta erääntyy 1. päivä aina lainan kuukausilyhennyksen verran rahaa. Näin ollen siirrämme omilta tileiltämme lainanlyhennystilille rahaa ennen eräpäivää, hieman siis kuin maksaisimme "vuokraa". Ihanan yksinkertaista. Saamme myös lyhentää lainaamme toisinaan isommilla summilla, joita mahdollisesti säästämme.
Itse asuntokaupantekotilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs: kiinteistövälitystoimiston edustaja luki ääneen kauppakirjan, jonka allekirjoitimme. Sitten saimme kaikki talon viralliset paperi (kaksi mapillista!), kauppakirjan ja ensimmäisen avaimen. Loput avaimet saimme kahden päivän päästä kun omistusoikeus siirtyi virallisesti meille.
Asuntokaupasta jäi siis kätösiimme hirveä määrä paperia, pari mappia, talo ja sen avain sekä hieno näkymä pankkitililllä, jossa minun tililtäni veloitettiin 171 050 euroa. Siitä olisi melkein pitänyt ottaa print screen. Hurjaa vai mitä?
Uunituore aviopari päätti kesällä 2013 ryhtyä asunnonomistajiksi. Ensiasunnoksi valikoitui perinteisen kerrostalon sijaan omakotitalo. Tässä blogissa käydään läpi keltanokkien kokemuksia talonostamisesta ja lopulta omakotitalon ylläpitämisestä. Elämän pituinen projekti alkaa än-yy-tee-nyt. Tervetuloa seuraamaan kokemuksiamme omakotitaloasumisesta!
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Kosteustarkistus | Ehto talon ostolle
Ostotarjouksen yhteydesssä sovimme myös kiinteistövälittäjän kanssa, että talolle tehtäisiin kosteustarkistus, jonka kustannukset puolitettaisiin myyjän kanssa. Tämä järjestely oli täydellinen. Laitoimme kosteustarkistuksen mahdolliset huonot tulokset myös ehdoksi kaupan toteutukselle. Tämän ansiosta saimme mielenrauhan ja kivi vierähti sydämeltämme.
Kosteustarkastukseen osallistui ammattilainen kosteustarkistaja, me ostajat, myyjä ja kiinteistövälittäjä. Kävimme läpi koko talon ja opimme talostamme myös paljon. Kosteustarkistaja selitti kaiken helpottavan ihmisläheisellä kielellä: ymmärsimme siis kaiken, koska hän vältti ammattikielellä puhumista. Lopuksi saimme vielä kirjallisen raportin kosteustarkastuksesta ja mahdollisista tulevaisuuden ongelmista ja korjausehdotuksista. Hieman alle 300 euron lasku tästä ei tuntunut ollenkaan pahalta!
Kosteustarkistuksessa mitattiin kaikkien märkätilojen kosteus: niin seinät, lattiat, lattiakaivot, wc-pöntöt kuin hanatkin. Lisäksi tutustuimme talon lämminvesivaraajiin ja vesikytkimiin. Tarkistimme myös talon katon, rännit, salaojat ja muut ulkona sijaitsevat vesitoiminnot. Lopuksi kosteustarkistaja vielä selvitti miten talo oltiin rakennettu ja pohjustettu ja että talon pohjassa ei ollut kosteutta.
Lähes kaikki oli hyvin: pieniä vikoja löytyi, jotka kyetään korjaamaan omatoimisesti. Suurin menoerä on todennäköisesti yhden wc-istuimen vaihtaminen. Eikun talon kaupantekoa kohti siis!
Kosteustarkastukseen osallistui ammattilainen kosteustarkistaja, me ostajat, myyjä ja kiinteistövälittäjä. Kävimme läpi koko talon ja opimme talostamme myös paljon. Kosteustarkistaja selitti kaiken helpottavan ihmisläheisellä kielellä: ymmärsimme siis kaiken, koska hän vältti ammattikielellä puhumista. Lopuksi saimme vielä kirjallisen raportin kosteustarkastuksesta ja mahdollisista tulevaisuuden ongelmista ja korjausehdotuksista. Hieman alle 300 euron lasku tästä ei tuntunut ollenkaan pahalta!
Kosteustarkistuksessa mitattiin kaikkien märkätilojen kosteus: niin seinät, lattiat, lattiakaivot, wc-pöntöt kuin hanatkin. Lisäksi tutustuimme talon lämminvesivaraajiin ja vesikytkimiin. Tarkistimme myös talon katon, rännit, salaojat ja muut ulkona sijaitsevat vesitoiminnot. Lopuksi kosteustarkistaja vielä selvitti miten talo oltiin rakennettu ja pohjustettu ja että talon pohjassa ei ollut kosteutta.
Lähes kaikki oli hyvin: pieniä vikoja löytyi, jotka kyetään korjaamaan omatoimisesti. Suurin menoerä on todennäköisesti yhden wc-istuimen vaihtaminen. Eikun talon kaupantekoa kohti siis!
torstai 11. heinäkuuta 2013
Talon toinen yksityisnäyttö, kiinteistön kuntotarkistus ja ostotarjouksen tekeminen
Kaikki kävi lopulta varsin nopeaan. En tiedä onko tämä tavallista, mutta olen aina kuvitellut, että talon ostamis-prosessissa menisi paljon aikaa - tai ainakin enemmän aikaa.
Kun olimme löytäneet talon, jonka halusimme niin pohdimme vielä kertaalleen paljon olimme valmiita siitä maksamaan. Sitten varasimme yksityisnäytön talolle. Mukanamme piti tulla eräs ystävämme, jonka olisi tehnyt talolle pintapuolisen kuntotarkastuksen, mutta hän estyi tulemasta paikalle, koska oli sairas.
Niinpä menimme talolle jälleen kerran kahdestaan. Yritimme löytää neuvoja, miten taloa kannattaisi tutkailla ja mihin kiinnittää huomiota: valitettavasti tällä kertaa internetin ihmeellinen maailma petti meidät. Ainakaan me emme löytäneet minkäälaista ohjeistusta kiinteistön kuntotarkastus for dummies tietoa. Ainoa mitä kehotettiin tekemään oli koputtelemaan seiniä, kokeilemaan hanoja, wc-pönttöjä, ovia, elektronisia laitteita, nuuskimaan ilmaa ja sen sellaista.
Niinpä menimme talolle koputellen ja kysellen. Joku voisi tietysti sanoa, että älä luota kiinteistövälittäjään, hänen työtään on myydä talo. Mutta toisaalta tuskimpa hänen tarkoituksensa valehdellakkaan on, koska jos ostamme talon väärissä oletuksissa sen kunnosta ja tarpeista, niin helpostihan siitä jää kiipeliin. Ja onhan kyseessä kiinteistövälittäjänkin ammatillinen maine, joka on helposti upotettu pohjamutaan näinkin pienen kokoisessa kaupungissa.
Vietimme talolla yli tunnin. Tämä todellakin kannatti tehdä ajan kanssa. Kävimme läpi lähes kaikki talon ongelmakohdat ja niiden mahdolliset ratkaisut. Lopuksi kiinteistövälittäjä kysyi meiltä millä mielellä olemme talosta nyt. Tahdoimme tehdä ostotarjouksen ja kerroimme sen summan. Pyysimme kiinteistövälittäjää kertomaa rehellisen mielipiteensä ostotarjouksen läpimenemisestä.
Niinpä täytimme paperit ja kiinteistövälittäjä lupasi soittaa heti kun saa edes suullisen mielipiteen myyjiltä. Sanoimme, että meille saa ilmoittaa samana iltanakin vaikka menisi kuinka myöhään. Ostotarjouksen raukeamispäivä laitettiin yllättävän kauaksi: jopa 5 päivän päähän, koska toinen myyjistä oli ulkomailla työmatkalla ja hänen allekirjoitustaan ei välttämättä olisi saatu kahdessa päivässä, joka oli toiveemme raukeamispäiväksi.
Siitä alkoikin sitten hurjan tiivis jännitys. Ajattelimme, että emme saa ikinä unta ja viikonloppukin menee piloille kun vain odotamme jännityksessä. Olihan nyt kyseessä elämämme isoimmat kaupat. Iloksemme ja suureksi yllätykseksemme kiinteistövälittäjä soittikin jo samana iltana kello 21.32. Hän oli saanut suullisesti vihreää valoa myyjiltä ja paperit allekirjoitettaisiin seuraavana maanantaina.
Tämä toi mukanaan aivan uskomattoman tunteen: meistä tulisi omakotitalon omistajia jo kahden ja puolen viikon päästä!
Kun olimme löytäneet talon, jonka halusimme niin pohdimme vielä kertaalleen paljon olimme valmiita siitä maksamaan. Sitten varasimme yksityisnäytön talolle. Mukanamme piti tulla eräs ystävämme, jonka olisi tehnyt talolle pintapuolisen kuntotarkastuksen, mutta hän estyi tulemasta paikalle, koska oli sairas.
Niinpä menimme talolle jälleen kerran kahdestaan. Yritimme löytää neuvoja, miten taloa kannattaisi tutkailla ja mihin kiinnittää huomiota: valitettavasti tällä kertaa internetin ihmeellinen maailma petti meidät. Ainakaan me emme löytäneet minkäälaista ohjeistusta kiinteistön kuntotarkastus for dummies tietoa. Ainoa mitä kehotettiin tekemään oli koputtelemaan seiniä, kokeilemaan hanoja, wc-pönttöjä, ovia, elektronisia laitteita, nuuskimaan ilmaa ja sen sellaista.
Niinpä menimme talolle koputellen ja kysellen. Joku voisi tietysti sanoa, että älä luota kiinteistövälittäjään, hänen työtään on myydä talo. Mutta toisaalta tuskimpa hänen tarkoituksensa valehdellakkaan on, koska jos ostamme talon väärissä oletuksissa sen kunnosta ja tarpeista, niin helpostihan siitä jää kiipeliin. Ja onhan kyseessä kiinteistövälittäjänkin ammatillinen maine, joka on helposti upotettu pohjamutaan näinkin pienen kokoisessa kaupungissa.
Vietimme talolla yli tunnin. Tämä todellakin kannatti tehdä ajan kanssa. Kävimme läpi lähes kaikki talon ongelmakohdat ja niiden mahdolliset ratkaisut. Lopuksi kiinteistövälittäjä kysyi meiltä millä mielellä olemme talosta nyt. Tahdoimme tehdä ostotarjouksen ja kerroimme sen summan. Pyysimme kiinteistövälittäjää kertomaa rehellisen mielipiteensä ostotarjouksen läpimenemisestä.
Niinpä täytimme paperit ja kiinteistövälittäjä lupasi soittaa heti kun saa edes suullisen mielipiteen myyjiltä. Sanoimme, että meille saa ilmoittaa samana iltanakin vaikka menisi kuinka myöhään. Ostotarjouksen raukeamispäivä laitettiin yllättävän kauaksi: jopa 5 päivän päähän, koska toinen myyjistä oli ulkomailla työmatkalla ja hänen allekirjoitustaan ei välttämättä olisi saatu kahdessa päivässä, joka oli toiveemme raukeamispäiväksi.
Siitä alkoikin sitten hurjan tiivis jännitys. Ajattelimme, että emme saa ikinä unta ja viikonloppukin menee piloille kun vain odotamme jännityksessä. Olihan nyt kyseessä elämämme isoimmat kaupat. Iloksemme ja suureksi yllätykseksemme kiinteistövälittäjä soittikin jo samana iltana kello 21.32. Hän oli saanut suullisesti vihreää valoa myyjiltä ja paperit allekirjoitettaisiin seuraavana maanantaina.
Tämä toi mukanaan aivan uskomattoman tunteen: meistä tulisi omakotitalon omistajia jo kahden ja puolen viikon päästä!
tiistai 9. heinäkuuta 2013
ASP-säätäminen
ASP-tili, eli asuntosäästöpalkkiotili on erityisesti nuorille tarkoitettu asuntosäästämisen muoto, jonka avulla mekin rahoitimme ensimmäisen asuntomme. ASP-tili toimii niin, että säästäjä tallettaa kahdeksana vuosineljänneksenä haluamansa summan (150-3000 EUR) tililleen. Tämä tarkoittaa siis 50-1000 EUR/kk. Asunnon hankkija tekee pankin kanssa sopimuksen, jossa hän sitoutuu säästämään vähintään 10 prosenttia asunnon hinnasta ja pankki antamaan lainaa, kun säästötavoite on saavutettu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ASP-tilille siirretään kuukausittain rahaa ja kahden vuoden kuluttua säästäjällä on käytössään asuntolaina.
ASP-lainassa on useita ensiasunnon ostajalle hyödyllisiä ominaisuuksia:
ASP-lainalle tai osalle siitä voi saada 10 vuoden ajan valtion korkotukea. Jos lainan korko ylittää korkotukiaikana 3,8 %, valtio maksaa 70 % tämän tason ylittävästä korosta. Tämä tarkoittaa, että maksat itse lainasi koron 3,8% asti (eli vihreän osan) ja tämän ylittävästä osasta maksat vain hieman alle kolmasosan. Valtio takaa osan lainasta. Koska pankki laskee asunnon arvosta vain 85% takaukseksi, valtiontakaus huolehtii loppusummasta. Säästetyille varoille saa hyvää korkoa.
ASP-laina on hyödyllinen ja ehdottomasti suositeltava säästämisen muoto, muutama asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä:
- Korkotuetun lainan määrä on rajoitettu paikkakuntakohtaisesti. Helsingissä lainaa saa 145 000 €, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla enintään 125 000 € ja muualla Suomessa enintään 100 000 €. Lainaa on mahdollisuus saada enemmän, mutta aikaisemmin mainittu korkotuki ei päde siihen.
- Mikäli olet säästänyt vuoden (eli neljä vuosineljännestä) ja pankkisi suhtautuu asiaan myötämielisesti, voit ostaa asunnon ennen kuin ASP-tilin ehdot täyttyvät. Tälläinen tilanne voi esimerkiksi olla mahdollinen jos saat paikkakuntasi enimmäislainamäärän kerättyä kokoon nopeammin kuin kahdessa vuodessa. Tällöin otat pankista aivan tavallista asuntolainaa, jonka vaihdat korkotuettuun ASP-lainaan tilin ehtojen täyttyessä. ASP-tilillä olevat rahat jäävät odottamaan tilille, mutta ainakin meidän pankkimme huomioi ne omarahoituksena. Lisäksi joudut tallettamaan ASP-tilille vähintään 50 EUR kuukaudessa.
Meidän talo | Sen oikean löytäminen
Kävipä kerran niin kuin sadussa, että menetimme sydämemme ensimmäiselle.
Olimme tehneet hyvin paljon pohjatyötä ja tutkiskelua ja olimme suhteellisen nihkeitä lähtemään katsomaan näytölle taloja, jos niissä oli jotain vikaa. Päätimme kuitenkin valkata muutaman yksilön, jotka näyttivät paperilla aivan erinomaisilta. Ja siitä se sitten lähtikin.
Välittömästi kun astuimme ensimmäisen talon näytöltä ulos, oli molemmilla olo, että se oli nyt tämä tässä. Tämä on meidän kotimme. Ja tämä on saatava. Hullua vai mitä?
Talo oli todellisuudessa parempi kuin paperilla, tai tässä tapauksessa Oikotie.fi- esittelysivulla. On totta, että siinä oli puutteita, mutta ne olivat helppoja puutteita. Talo täytti lähes kaikki toiveemme.
Sen pohjapiirrustus oli juuri meidän toiveidemme mukainen, persoonallinen. Huonekorkeus oli ihanan korkea paikoitellen, jopa noin 3,5 m.
Talossa oli iso olohuone, keittiö ja ruokahuone, joita ei oltu eritelty erillisiksi huoneiksi.
Talossa oli isot ikkunat, ja niitä oli sopivan paljon: luonnon valoa siis riittää.
Makuuhuoneita oli 4, mahdollisuus vierashuoneeseen ja työhuoneeseen.
Päämakuuhuoneessa oli vaatehuone.
Lattiat olivat kauniit, hyväkuntoiset ja hyvää materiaalia: laminaattia ja laattaa.
Talossa oli kaksi wc:tä, erikseen suihkutiloista. Myös kodinhoitohuone löytyy.
Talo sijaitsi toivealueellani, Tuulikylässä. Alue on uutta asuinaluetta, sopivan lähellä, mutta myös sopivan kaukana keskustasta. Rauhallinen asuinalue, kaunis maisema, paljon uusia taloja. Vuoden päästä parin kilometrin päähän valmistuu Satakunnan isoin ostoskeskus, joten palvelut ovat paranemaan päin.
Talossa oli tarpeeksi neliöitä, 143 m2. Pihaakin oli riittävästi, hyvillä valmiilla istutuksilla ja aidalla: 1208 m2.
Pihalla oli autokatos ja ulkovarasto.
Talo oli rakennettu 2002 ja laajennettu 2006, sopivan ikäinen meidän toiveisiimme siis.
Talo oli hinnaltaan mahdollisen rajoissa, kun hintaa vertasi talon neliöihin ja ikään.
Näiltä osin talo siis täytti toiveemme vallan mainiosti. Olihan siinä muutamia ongelmiakin:
Talossa oli sähkölämmitys, mutta kuten olemme jo aiemmin maininneet niin Porissa ei harrasteta maalämpöä vielä yhtä paljon kuin muualla. Onneksi tämä on kuitenkin korjattavissa. Plussana kuitenkin, talossa oli vesikierteinen lattialämmitys, eikä patterillinen.
Talo oli vuokratontilla. Vuokra ei ole päätä huimaava (600 euroa/vuosi), mutta haluaisimme omistustontin.
Talossa oli paljon viimeistelemättömiä kohteita: toisesta wc-pöntöstä puuttui vedenhuuhtelun painike, yhdestä hanasta puuttui sulkija, listat olivat hyvin kuluneet, talo oli tyhjillään, mutta sinne oli jätetty epämääräisiä tavaroita ja seinähyllyjä.
Talossa oli kamalat tapetit. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta tapetit eivät olleet ainoastaan vanhahtavat vaan myös kuluneet puhki, niihin oli piirretty ja ne olivat paikoittain likaiset. Tapetit olivat talon identiteetin tiellä.
Kodinhoitohuoneessa lattian ja seinän välissä oli rako, jolle ei saanut selitystä.
Kodinhoitohuone oli myös liian pieni omaan makuuni.
Suikuhuoneen ovikarmi oli tummunut ja pahan näköinen.
Pihan kasvit huusivat sitä, että niistä ei oltu pidetty huolta.
Talossa oli myös muutama yllättävä plussa, joita emme olleet edes harkinneet:
Talossa oli toinen iso kylpyhuone, jossa oli paljon säilytystilaa ja viihtyisä, ilta-auringollinen poreamme! Kylpyhuone oli hyvin tyylikäs ja se huokui spa-henkisyyttä.
Talossa oli jopa NELJÄ ulko-ovea. Yksi ulko-ovista oli kahden oven aukko, joten jopa isot huonekalut mahhtuisivat ovesta sisälle.
Talo oli ulkomuodoltaan viehättävä, yksikerroksinen talo. Se oli valmistettu sekä puusta että tiilestä.
Talossa oli myös varaava takka.
Aivan erinomaisen paljon hyviä puolia ja myös muutamia, korjattavia huonoja puolia. Silti tämä talo tuntui heti kolahtavan meihin. Se tuntui kodilta. Seuraavaksi siis pankkiin esittelemään uutta toivetta.
Olimme tehneet hyvin paljon pohjatyötä ja tutkiskelua ja olimme suhteellisen nihkeitä lähtemään katsomaan näytölle taloja, jos niissä oli jotain vikaa. Päätimme kuitenkin valkata muutaman yksilön, jotka näyttivät paperilla aivan erinomaisilta. Ja siitä se sitten lähtikin.
Välittömästi kun astuimme ensimmäisen talon näytöltä ulos, oli molemmilla olo, että se oli nyt tämä tässä. Tämä on meidän kotimme. Ja tämä on saatava. Hullua vai mitä?
Talo oli todellisuudessa parempi kuin paperilla, tai tässä tapauksessa Oikotie.fi- esittelysivulla. On totta, että siinä oli puutteita, mutta ne olivat helppoja puutteita. Talo täytti lähes kaikki toiveemme.
Sen pohjapiirrustus oli juuri meidän toiveidemme mukainen, persoonallinen. Huonekorkeus oli ihanan korkea paikoitellen, jopa noin 3,5 m.
Talossa oli iso olohuone, keittiö ja ruokahuone, joita ei oltu eritelty erillisiksi huoneiksi.
Talossa oli isot ikkunat, ja niitä oli sopivan paljon: luonnon valoa siis riittää.
Makuuhuoneita oli 4, mahdollisuus vierashuoneeseen ja työhuoneeseen.
Päämakuuhuoneessa oli vaatehuone.
Lattiat olivat kauniit, hyväkuntoiset ja hyvää materiaalia: laminaattia ja laattaa.
Talossa oli kaksi wc:tä, erikseen suihkutiloista. Myös kodinhoitohuone löytyy.
Talo sijaitsi toivealueellani, Tuulikylässä. Alue on uutta asuinaluetta, sopivan lähellä, mutta myös sopivan kaukana keskustasta. Rauhallinen asuinalue, kaunis maisema, paljon uusia taloja. Vuoden päästä parin kilometrin päähän valmistuu Satakunnan isoin ostoskeskus, joten palvelut ovat paranemaan päin.
Talossa oli tarpeeksi neliöitä, 143 m2. Pihaakin oli riittävästi, hyvillä valmiilla istutuksilla ja aidalla: 1208 m2.
Pihalla oli autokatos ja ulkovarasto.
Talo oli rakennettu 2002 ja laajennettu 2006, sopivan ikäinen meidän toiveisiimme siis.
Talo oli hinnaltaan mahdollisen rajoissa, kun hintaa vertasi talon neliöihin ja ikään.
![]() |
| Lattioiden tärkeys. |
Näiltä osin talo siis täytti toiveemme vallan mainiosti. Olihan siinä muutamia ongelmiakin:
Talossa oli sähkölämmitys, mutta kuten olemme jo aiemmin maininneet niin Porissa ei harrasteta maalämpöä vielä yhtä paljon kuin muualla. Onneksi tämä on kuitenkin korjattavissa. Plussana kuitenkin, talossa oli vesikierteinen lattialämmitys, eikä patterillinen.
Talo oli vuokratontilla. Vuokra ei ole päätä huimaava (600 euroa/vuosi), mutta haluaisimme omistustontin.
Talossa oli paljon viimeistelemättömiä kohteita: toisesta wc-pöntöstä puuttui vedenhuuhtelun painike, yhdestä hanasta puuttui sulkija, listat olivat hyvin kuluneet, talo oli tyhjillään, mutta sinne oli jätetty epämääräisiä tavaroita ja seinähyllyjä.
Talossa oli kamalat tapetit. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta tapetit eivät olleet ainoastaan vanhahtavat vaan myös kuluneet puhki, niihin oli piirretty ja ne olivat paikoittain likaiset. Tapetit olivat talon identiteetin tiellä.
Kodinhoitohuoneessa lattian ja seinän välissä oli rako, jolle ei saanut selitystä.
Kodinhoitohuone oli myös liian pieni omaan makuuni.
Suikuhuoneen ovikarmi oli tummunut ja pahan näköinen.
Pihan kasvit huusivat sitä, että niistä ei oltu pidetty huolta.
Talossa oli myös muutama yllättävä plussa, joita emme olleet edes harkinneet:
Talossa oli toinen iso kylpyhuone, jossa oli paljon säilytystilaa ja viihtyisä, ilta-auringollinen poreamme! Kylpyhuone oli hyvin tyylikäs ja se huokui spa-henkisyyttä.
Talossa oli jopa NELJÄ ulko-ovea. Yksi ulko-ovista oli kahden oven aukko, joten jopa isot huonekalut mahhtuisivat ovesta sisälle.
Talo oli ulkomuodoltaan viehättävä, yksikerroksinen talo. Se oli valmistettu sekä puusta että tiilestä.
Talossa oli myös varaava takka.
Aivan erinomaisen paljon hyviä puolia ja myös muutamia, korjattavia huonoja puolia. Silti tämä talo tuntui heti kolahtavan meihin. Se tuntui kodilta. Seuraavaksi siis pankkiin esittelemään uutta toivetta.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Unelmat vs. todellisuus talotarjonnassa
Olemme jo puolen vuotta selailleen Porin alueen asunto- ja talotarjontaa Oikotie.fi-sivustolla. Hyvinkin nopeaan käy niin, että pieni vilkaisu kohdesivustoon kertoo kaiken. Tarjolla on paljon ei missään nimessä, muutamia voisi harkita ja sitäkin vähemmän vau-efektin aikaansaavia kohteita.
Ensimmäiseksi ongelmaksi huomasimme sen, että Porissa ei paljon harrasteta maalämpöä: suurimmassa osassa taloista on sähkölämmitys ja muutamissa öljylämmitys. Maalämpö on ainoastaan taloissa, joihin meillä ei olisi mitenkään varaa. Öljylämmitteistä taloa emme edes harkitse: se siis jättää vaihtoehdoksi lähes ainoastaan sähkölämmitteiset talot. Tämä ehkä vähän hirvittää, koska vuokrattavissa asunnoissa olen tottunut välttelemään sähkölämmitteisiä asuntoja, niiden suurten lämpökustannusten takia.
Toinen mitä porilaiset talonomistajat eivät selvästikkään harrasta, ovat omistustontit! Surullista, mutta totta. Ymmärrän tämän ratkaisun toisaalta uusien talojen kanssa. Mutta, että tarjolla on 60-70-luvulla rakennettuja taloja, joissa tonttia ei olla lunastettu omaan omistukseen, sitä en vain ymmärrä. Kunnalta ostetut tontit eivät nimittäin Porissa edes paljoa maksa. Esimerkiksi tänä vuonna tontit ovat maksaneet Pohjois-Porin alueella, josta siis itse haluaisimme talomme ostaa, noin 8-15 tonttua riippuen tontin suuruudesta ja sijainnista. Eihän niiden vuokrakaan paljoa ole, mutta jos aikoo omakotitalossakin asua yli 10 vuotta, niin mielestämme tontin ostaminen on kaikin puolin järkevämpää. Lisäksi jos talon aikoo tulevaisuudessa myydä, niin onhan se houkuttelevampi ja nostaa talonkin arvoa, jos talo on omistustontilla.
Kolmas seikka, mikä vaivaa porilaisia asuntomarkkinoita on se, että myynnissä olevissa taloissa on hyvin harvoin tehty oman makumme mukaisia pintaremonttiratkaisuja. Täytyy siis oppia katsomaan tapettien, kaappien ja kaakeleiden läpi suurempaa kokonaisuutta. Onneksi kuitenkin nykyään on paljon kuvia ja aika hyvin pohjapiirroksia tarjolla taloista. Se helpottaa huomattavasti asuntonäyttökohteiden valkkaamista. Ja kaikkien näiden kohteiden joukosta valitsimmekin pari kohdetta, joita päätimme ihan mielenkiinnosta lähteä katsomaan.
Ensimmäiseksi ongelmaksi huomasimme sen, että Porissa ei paljon harrasteta maalämpöä: suurimmassa osassa taloista on sähkölämmitys ja muutamissa öljylämmitys. Maalämpö on ainoastaan taloissa, joihin meillä ei olisi mitenkään varaa. Öljylämmitteistä taloa emme edes harkitse: se siis jättää vaihtoehdoksi lähes ainoastaan sähkölämmitteiset talot. Tämä ehkä vähän hirvittää, koska vuokrattavissa asunnoissa olen tottunut välttelemään sähkölämmitteisiä asuntoja, niiden suurten lämpökustannusten takia.
Toinen mitä porilaiset talonomistajat eivät selvästikkään harrasta, ovat omistustontit! Surullista, mutta totta. Ymmärrän tämän ratkaisun toisaalta uusien talojen kanssa. Mutta, että tarjolla on 60-70-luvulla rakennettuja taloja, joissa tonttia ei olla lunastettu omaan omistukseen, sitä en vain ymmärrä. Kunnalta ostetut tontit eivät nimittäin Porissa edes paljoa maksa. Esimerkiksi tänä vuonna tontit ovat maksaneet Pohjois-Porin alueella, josta siis itse haluaisimme talomme ostaa, noin 8-15 tonttua riippuen tontin suuruudesta ja sijainnista. Eihän niiden vuokrakaan paljoa ole, mutta jos aikoo omakotitalossakin asua yli 10 vuotta, niin mielestämme tontin ostaminen on kaikin puolin järkevämpää. Lisäksi jos talon aikoo tulevaisuudessa myydä, niin onhan se houkuttelevampi ja nostaa talonkin arvoa, jos talo on omistustontilla.
Kolmas seikka, mikä vaivaa porilaisia asuntomarkkinoita on se, että myynnissä olevissa taloissa on hyvin harvoin tehty oman makumme mukaisia pintaremonttiratkaisuja. Täytyy siis oppia katsomaan tapettien, kaappien ja kaakeleiden läpi suurempaa kokonaisuutta. Onneksi kuitenkin nykyään on paljon kuvia ja aika hyvin pohjapiirroksia tarjolla taloista. Se helpottaa huomattavasti asuntonäyttökohteiden valkkaamista. Ja kaikkien näiden kohteiden joukosta valitsimmekin pari kohdetta, joita päätimme ihan mielenkiinnosta lähteä katsomaan.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Lainaneuvottelut pankkien kanssa
Olemme kuulleet monesta lähteestä erilaisia mielipiteitä siitä, missä vaiheessa kannattaa käydä neuvottelemassa pankkien kanssa asuntolainasta ja lainalupauksesta. Toisten mielestä se on järkevää vasta kun ensimmäinen oikea kohde löytyy, toisten mielestä taas se on järkevää jopa ennen kuin tiedossa on mielekäs asunto tai talo. Emme vieläkään ole varmoja kumpi on se järkevämpi tapa. Toisaalta jos tiedät mitä haluaisit ostaa on lainahakemuksia helpompi täyttää, kun tietää varmuudella kohteen tiedot, ostokohde materialiasoituu mielessä. Kuitenkin jos kohde on tiedossa voi neuvotteluille tulla helposti kiire. Jos kuitenkin hakee ennen kohteen löytymistä lainalupausta niin voi olla vaikea budjetoida, mitä arvelee kohteen tulevan maksamaan. Numeroita täytyy pyöritellä vertailun avulla päässä. Mutta, kumminkin pankin antama lainalupaus on taas budjettia määräävä.
Itse olimme näiden kahden välimaastossa kun päätimme tehdä lainahakemuksen. Olimme löytäneet kohteen, joka täytti toiveemme, mutta emme olleet vielä käyneet näytöllä talossa. Halusimme kuitenkin kokeilla, josko pankki olisi valmis antamaan meille tätä kohdetta vastaavan lainan. Teimme lainahakemukset aluksi netissä: halusimme helposti vertailla tällä tavoin potenttiaalisia pankkeja. Pankkien lainahakemuslomakkeiden erilaisuus hämmästytti meitä suuresti. Kaikilla pankeilla ne olivat erilaiset, eivätkä kaikki olleet hyviä pohjia. Huomasimme hyvin pian, että hakemuksia ei kannata netin kautta välttämättä tehdä ja vaikka tekeekin niin niistä ei saa suoria vastauksia. Jos on tosissaan pankkilainan suhteen on siihen varattava aika pankkiin ja mentävä paikanpäälle neuvottelemaan.
Netissä täytettävistä hakemuksista meille tuli sellainen maku, että niiden tarkoituksena on vain kalastaa potentiaalisilta asiakkailta tietoja. Toki hakemus helpotti sinänsä, että pankkivirkailijoilla oli sitten pohjatietoa meistä lainanhakijoina neuvotteluille.
Kävimme useammassa pankissa parin päivän aikana. Yhtälailla kuin hakemukset niin neuvottelut olivat hyvin erilaisia ja meihin suhtauduttiin hakijoina hyvin erillä lailla. Osasta pankeista tuli välittömästi kieltävä vastaus, osasta tuli lainalupaus. Ei siis kannata masentua vain yhden pankin tarjoamaan vastaukseen: muissa pankeissa voidaan suhtautua aivan päinvastaisesti erilaisiin hakijoihin. Pankit arvottavat asiakkaita eri kriteerien avuilla. Toisille pankeille on tärkeää kuukausitulot, jolloin työttömänä voi olla vaikea saada lainaa, vaikka pariskunnan yhteistulot riittäisivät lainanlyhennykseen. Toiset pankit eivät taas suhtaudu toisen lainanhakijan työttömyyteen aivan yhtä kieltävästi. Oma tilanteemme todistaa sen. Toinen meistä on vakituisessa työsuhteessa ja toinen työtön: silti saimme lainalupauksen. Tärkeämpää on pystyä osoittamaan säästöillä, koulutuksella ja työkokemuksella sekä elinkustannusarvioilla kyky hoitaa asuntolainaa. Kannattaa siis ehdottomasti käyttää aikaa omien elinkustannusten laskemiseen nyt ja tulevaisuudessa asuntolainan kanssa ja esitellä se pankkineuvotteluissa. Myös takaajia on hyvä miettiä ja pyytää jo ennen pankkineuvotteluita.
Pankeista saa myös hyvin erilaisia tarjouksia: Todelliset vuosikorot vaihtelivat yllättävän paljon, samoin muut edut. Myös tästä syystä suosittelemme ehdottomasti käymään useammassa pankissa, koska kilpailuttamalla pankkien tarjouksia voi saada todellakin rahanarvoisia säästöjä ja etuja.
Lainalupaus taskussamme lähdimme kohti uutta seikkailua: nimittäin talojen näyttöihin. Tämä osoittautui huomattavasti mukavammaksi touhuksi kuin lainaneuvotteluissa hyppiminen!
Itse olimme näiden kahden välimaastossa kun päätimme tehdä lainahakemuksen. Olimme löytäneet kohteen, joka täytti toiveemme, mutta emme olleet vielä käyneet näytöllä talossa. Halusimme kuitenkin kokeilla, josko pankki olisi valmis antamaan meille tätä kohdetta vastaavan lainan. Teimme lainahakemukset aluksi netissä: halusimme helposti vertailla tällä tavoin potenttiaalisia pankkeja. Pankkien lainahakemuslomakkeiden erilaisuus hämmästytti meitä suuresti. Kaikilla pankeilla ne olivat erilaiset, eivätkä kaikki olleet hyviä pohjia. Huomasimme hyvin pian, että hakemuksia ei kannata netin kautta välttämättä tehdä ja vaikka tekeekin niin niistä ei saa suoria vastauksia. Jos on tosissaan pankkilainan suhteen on siihen varattava aika pankkiin ja mentävä paikanpäälle neuvottelemaan.
Netissä täytettävistä hakemuksista meille tuli sellainen maku, että niiden tarkoituksena on vain kalastaa potentiaalisilta asiakkailta tietoja. Toki hakemus helpotti sinänsä, että pankkivirkailijoilla oli sitten pohjatietoa meistä lainanhakijoina neuvotteluille.
Kävimme useammassa pankissa parin päivän aikana. Yhtälailla kuin hakemukset niin neuvottelut olivat hyvin erilaisia ja meihin suhtauduttiin hakijoina hyvin erillä lailla. Osasta pankeista tuli välittömästi kieltävä vastaus, osasta tuli lainalupaus. Ei siis kannata masentua vain yhden pankin tarjoamaan vastaukseen: muissa pankeissa voidaan suhtautua aivan päinvastaisesti erilaisiin hakijoihin. Pankit arvottavat asiakkaita eri kriteerien avuilla. Toisille pankeille on tärkeää kuukausitulot, jolloin työttömänä voi olla vaikea saada lainaa, vaikka pariskunnan yhteistulot riittäisivät lainanlyhennykseen. Toiset pankit eivät taas suhtaudu toisen lainanhakijan työttömyyteen aivan yhtä kieltävästi. Oma tilanteemme todistaa sen. Toinen meistä on vakituisessa työsuhteessa ja toinen työtön: silti saimme lainalupauksen. Tärkeämpää on pystyä osoittamaan säästöillä, koulutuksella ja työkokemuksella sekä elinkustannusarvioilla kyky hoitaa asuntolainaa. Kannattaa siis ehdottomasti käyttää aikaa omien elinkustannusten laskemiseen nyt ja tulevaisuudessa asuntolainan kanssa ja esitellä se pankkineuvotteluissa. Myös takaajia on hyvä miettiä ja pyytää jo ennen pankkineuvotteluita.
Pankeista saa myös hyvin erilaisia tarjouksia: Todelliset vuosikorot vaihtelivat yllättävän paljon, samoin muut edut. Myös tästä syystä suosittelemme ehdottomasti käymään useammassa pankissa, koska kilpailuttamalla pankkien tarjouksia voi saada todellakin rahanarvoisia säästöjä ja etuja.
Lainalupaus taskussamme lähdimme kohti uutta seikkailua: nimittäin talojen näyttöihin. Tämä osoittautui huomattavasti mukavammaksi touhuksi kuin lainaneuvotteluissa hyppiminen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





