Talon toinen yksityisnäyttö, kiinteistön kuntotarkistus ja ostotarjouksen tekeminen

Kaikki kävi lopulta varsin nopeaan. En tiedä onko tämä tavallista, mutta olen aina kuvitellut, että talon ostamis-prosessissa menisi paljon aikaa - tai ainakin enemmän aikaa.

Kun olimme löytäneet talon, jonka halusimme niin pohdimme vielä kertaalleen paljon olimme valmiita siitä maksamaan. Sitten varasimme yksityisnäytön talolle. Mukanamme piti tulla eräs ystävämme, jonka olisi tehnyt talolle pintapuolisen kuntotarkastuksen, mutta hän estyi tulemasta paikalle, koska oli sairas.

Niinpä menimme talolle jälleen kerran kahdestaan. Yritimme löytää neuvoja, miten taloa kannattaisi tutkailla ja mihin kiinnittää huomiota: valitettavasti tällä kertaa internetin ihmeellinen maailma petti meidät. Ainakaan me emme löytäneet minkäälaista ohjeistusta kiinteistön kuntotarkastus for dummies tietoa. Ainoa mitä kehotettiin tekemään oli koputtelemaan seiniä, kokeilemaan hanoja, wc-pönttöjä, ovia, elektronisia laitteita, nuuskimaan ilmaa ja sen sellaista.

Niinpä menimme talolle koputellen ja kysellen. Joku voisi tietysti sanoa, että älä luota kiinteistövälittäjään, hänen työtään on myydä talo. Mutta toisaalta tuskimpa hänen tarkoituksensa valehdellakkaan on, koska jos ostamme talon väärissä oletuksissa sen kunnosta ja tarpeista, niin helpostihan siitä jää kiipeliin. Ja onhan kyseessä kiinteistövälittäjänkin ammatillinen maine, joka on helposti upotettu pohjamutaan näinkin pienen kokoisessa kaupungissa.

Vietimme talolla yli tunnin. Tämä todellakin kannatti tehdä ajan kanssa. Kävimme läpi lähes kaikki talon ongelmakohdat ja niiden mahdolliset ratkaisut. Lopuksi kiinteistövälittäjä kysyi meiltä millä mielellä olemme talosta nyt. Tahdoimme tehdä ostotarjouksen ja kerroimme sen summan. Pyysimme kiinteistövälittäjää kertomaa rehellisen mielipiteensä ostotarjouksen läpimenemisestä.

Niinpä täytimme paperit ja kiinteistövälittäjä lupasi soittaa heti kun saa edes suullisen mielipiteen myyjiltä. Sanoimme, että meille saa ilmoittaa samana iltanakin vaikka menisi kuinka myöhään. Ostotarjouksen raukeamispäivä laitettiin yllättävän kauaksi: jopa 5 päivän päähän, koska toinen myyjistä oli ulkomailla työmatkalla ja hänen allekirjoitustaan ei välttämättä olisi saatu kahdessa päivässä, joka oli toiveemme raukeamispäiväksi.

Siitä alkoikin sitten hurjan tiivis jännitys. Ajattelimme, että emme saa ikinä unta ja viikonloppukin menee piloille kun vain odotamme jännityksessä. Olihan nyt kyseessä elämämme isoimmat kaupat. Iloksemme ja suureksi yllätykseksemme kiinteistövälittäjä soittikin jo samana iltana kello 21.32. Hän oli saanut suullisesti vihreää valoa myyjiltä ja paperit allekirjoitettaisiin seuraavana maanantaina.

Tämä toi mukanaan aivan uskomattoman tunteen: meistä tulisi omakotitalon omistajia jo kahden ja puolen viikon päästä!

Meidän talo | Sen oikean löytäminen

Kävipä kerran niin kuin sadussa, että menetimme sydämemme ensimmäiselle.

Olimme tehneet hyvin paljon pohjatyötä ja tutkiskelua ja olimme suhteellisen nihkeitä lähtemään katsomaan näytölle taloja, jos niissä oli jotain vikaa. Päätimme kuitenkin valkata muutaman yksilön, jotka näyttivät paperilla aivan erinomaisilta. Ja siitä se sitten lähtikin.

Välittömästi kun astuimme ensimmäisen talon näytöltä ulos, oli molemmilla olo, että se oli nyt tämä tässä. Tämä on meidän kotimme. Ja tämä on saatava. Hullua vai mitä?

Talo oli todellisuudessa parempi kuin paperilla, tai tässä tapauksessa Oikotie.fi- esittelysivulla. On totta, että siinä oli puutteita, mutta ne olivat helppoja puutteita. Talo täytti lähes kaikki toiveemme.

Sen pohjapiirrustus oli juuri meidän toiveidemme mukainen, persoonallinen. Huonekorkeus oli ihanan korkea paikoitellen, jopa noin 3,5 m.
Talossa oli iso olohuone, keittiö ja ruokahuone, joita ei oltu eritelty erillisiksi huoneiksi. 
Talossa oli isot ikkunat, ja niitä oli sopivan paljon: luonnon valoa siis riittää.
Makuuhuoneita oli 4, mahdollisuus vierashuoneeseen ja työhuoneeseen.
Päämakuuhuoneessa oli vaatehuone.
Lattiat olivat kauniit, hyväkuntoiset ja hyvää materiaalia: laminaattia ja laattaa.
Talossa oli kaksi wc:tä, erikseen suihkutiloista. Myös kodinhoitohuone löytyy.
Talo sijaitsi toivealueellani, Tuulikylässä. Alue on uutta asuinaluetta, sopivan lähellä, mutta myös sopivan kaukana keskustasta. Rauhallinen asuinalue, kaunis maisema, paljon uusia taloja. Vuoden päästä parin kilometrin päähän valmistuu Satakunnan isoin ostoskeskus, joten palvelut ovat  paranemaan päin.
Talossa oli tarpeeksi neliöitä, 143 m2. Pihaakin oli riittävästi, hyvillä valmiilla istutuksilla ja aidalla: 1208 m2.
Pihalla oli autokatos ja ulkovarasto.
Talo oli rakennettu 2002 ja laajennettu 2006, sopivan ikäinen meidän toiveisiimme siis.
Talo oli hinnaltaan mahdollisen rajoissa, kun hintaa vertasi talon neliöihin ja ikään.

Lattioiden tärkeys.

Näiltä osin talo siis täytti toiveemme vallan mainiosti. Olihan siinä muutamia ongelmiakin:

Talossa oli sähkölämmitys, mutta kuten olemme jo aiemmin maininneet niin Porissa ei harrasteta maalämpöä vielä yhtä paljon kuin muualla. Onneksi tämä on kuitenkin korjattavissa. Plussana kuitenkin, talossa oli vesikierteinen lattialämmitys, eikä patterillinen.
Talo oli vuokratontilla. Vuokra ei ole päätä huimaava (600 euroa/vuosi), mutta haluaisimme omistustontin. 
Talossa oli paljon viimeistelemättömiä kohteita: toisesta wc-pöntöstä puuttui vedenhuuhtelun painike, yhdestä hanasta puuttui sulkija, listat olivat hyvin kuluneet, talo oli tyhjillään, mutta sinne oli jätetty epämääräisiä tavaroita ja seinähyllyjä.
Talossa oli kamalat tapetit. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta tapetit eivät olleet ainoastaan vanhahtavat vaan myös kuluneet puhki, niihin oli piirretty ja ne olivat paikoittain likaiset. Tapetit olivat talon identiteetin tiellä. 
Kodinhoitohuoneessa lattian ja seinän välissä oli rako, jolle ei saanut selitystä.
Kodinhoitohuone oli myös liian pieni omaan makuuni.
Suikuhuoneen ovikarmi oli tummunut ja pahan näköinen.
Pihan kasvit huusivat sitä, että niistä ei oltu pidetty huolta.

Talossa oli myös muutama yllättävä plussa, joita emme olleet edes harkinneet:

Talossa oli toinen iso kylpyhuone, jossa oli paljon säilytystilaa ja viihtyisä, ilta-auringollinen poreamme! Kylpyhuone oli hyvin tyylikäs ja se huokui spa-henkisyyttä.
Talossa oli jopa NELJÄ ulko-ovea. Yksi ulko-ovista oli kahden oven aukko, joten jopa isot huonekalut mahhtuisivat ovesta sisälle.
Talo oli ulkomuodoltaan viehättävä, yksikerroksinen talo. Se oli valmistettu sekä puusta että tiilestä.
Talossa oli myös varaava takka.

Aivan erinomaisen paljon hyviä puolia ja myös muutamia, korjattavia huonoja puolia. Silti tämä talo tuntui heti kolahtavan meihin. Se tuntui kodilta. Seuraavaksi siis pankkiin esittelemään uutta toivetta.

Lainaneuvottelut pankkien kanssa

Olemme kuulleet monesta lähteestä erilaisia mielipiteitä siitä, missä vaiheessa kannattaa käydä neuvottelemassa pankkien kanssa asuntolainasta ja lainalupauksesta. Toisten mielestä se on järkevää vasta kun ensimmäinen oikea kohde löytyy, toisten mielestä taas se on järkevää jopa ennen kuin tiedossa on mielekäs asunto tai talo. Emme vieläkään ole varmoja kumpi on se järkevämpi tapa. Toisaalta jos tiedät mitä haluaisit ostaa on lainahakemuksia helpompi täyttää, kun tietää varmuudella kohteen tiedot, ostokohde materialiasoituu mielessä. Kuitenkin jos kohde on tiedossa voi neuvotteluille tulla helposti kiire. Jos kuitenkin hakee ennen kohteen löytymistä lainalupausta niin voi olla vaikea budjetoida, mitä arvelee kohteen tulevan maksamaan. Numeroita täytyy pyöritellä vertailun avulla päässä. Mutta, kumminkin pankin antama lainalupaus on taas budjettia määräävä.

Itse olimme näiden kahden välimaastossa kun päätimme tehdä lainahakemuksen. Olimme löytäneet kohteen, joka täytti toiveemme, mutta emme olleet vielä käyneet näytöllä talossa. Halusimme kuitenkin kokeilla, josko pankki olisi valmis antamaan meille tätä kohdetta vastaavan lainan. Teimme lainahakemukset aluksi netissä: halusimme helposti vertailla tällä tavoin potenttiaalisia pankkeja. Pankkien lainahakemuslomakkeiden erilaisuus hämmästytti meitä suuresti. Kaikilla pankeilla ne olivat erilaiset, eivätkä kaikki olleet hyviä pohjia. Huomasimme hyvin pian, että hakemuksia ei kannata netin kautta välttämättä tehdä ja vaikka tekeekin niin niistä ei saa suoria vastauksia. Jos on tosissaan pankkilainan suhteen on siihen varattava aika pankkiin ja mentävä paikanpäälle neuvottelemaan.

Netissä täytettävistä hakemuksista meille tuli sellainen maku, että niiden tarkoituksena on vain kalastaa potentiaalisilta asiakkailta tietoja. Toki hakemus helpotti sinänsä, että pankkivirkailijoilla oli sitten pohjatietoa meistä lainanhakijoina neuvotteluille.


Kävimme useammassa pankissa parin päivän aikana. Yhtälailla kuin hakemukset niin neuvottelut olivat hyvin erilaisia ja meihin suhtauduttiin hakijoina hyvin erillä lailla. Osasta pankeista tuli välittömästi kieltävä vastaus, osasta tuli lainalupaus. Ei siis kannata masentua vain yhden pankin tarjoamaan vastaukseen: muissa pankeissa voidaan suhtautua aivan päinvastaisesti erilaisiin hakijoihin. Pankit arvottavat asiakkaita eri kriteerien avuilla. Toisille pankeille on tärkeää kuukausitulot, jolloin työttömänä voi olla vaikea saada lainaa, vaikka pariskunnan yhteistulot riittäisivät lainanlyhennykseen. Toiset pankit eivät taas suhtaudu toisen lainanhakijan työttömyyteen aivan yhtä kieltävästi. Oma tilanteemme todistaa sen. Toinen meistä on vakituisessa työsuhteessa ja toinen työtön: silti saimme lainalupauksen. Tärkeämpää on pystyä osoittamaan säästöillä, koulutuksella ja työkokemuksella sekä elinkustannusarvioilla kyky hoitaa asuntolainaa. Kannattaa siis ehdottomasti käyttää aikaa omien elinkustannusten laskemiseen nyt ja tulevaisuudessa asuntolainan kanssa ja esitellä se pankkineuvotteluissa. Myös takaajia on hyvä miettiä ja pyytää jo ennen pankkineuvotteluita.

Pankeista saa myös hyvin erilaisia tarjouksia: Todelliset vuosikorot vaihtelivat yllättävän paljon, samoin muut edut. Myös tästä syystä suosittelemme ehdottomasti käymään useammassa pankissa, koska kilpailuttamalla pankkien tarjouksia voi saada todellakin rahanarvoisia säästöjä ja etuja.

Lainalupaus taskussamme lähdimme kohti uutta seikkailua: nimittäin talojen näyttöihin. Tämä osoittautui huomattavasti mukavammaksi touhuksi kuin lainaneuvotteluissa hyppiminen!

Kesän 2013 talotarjonta

Huomasimme varsin nopeaan, että kesä 2013 on hyvin otollinen aika seurailla talomyyntiä, ainakin Porissa. Asuntokauppa käy aika hiljaisesti ja tarjontaa on paljon: tuloksena on aika pitkälti ostajan markkinat. Uutisissa huhutaan myös nyt paljon siitä, että ihmiset ovat varovaisempia ostopäätöksissään ja pankit antavat viime vuotta vähemmän asuntolainoja. Täytyykin siis lähteä kokeilemaan onneaan pankkien kanssa varmaan seuraavaksi.

Nyt on paljon myynnissä 1960-70 luvulla rakennettuja omakoti- ja rivitaloja. Niissä on etuna hieman alhaisempi hinta, mutta miinuksena isompi remonttitarve. Koska olemme täysin keltanokkia omakotitalon omistajina niin vanhemmissa taloissa hirvittää remonttitarve. Vanhan talon ostaminen tuntuu kuin ostaisi kinder-munan: ikinä ei tiedä mitä yllätyksiä sisällä piilee! Jos taloomme tulee lähiaikoina isompi remontti, joudumme sen ulkoisena palveluna ostamaan, koska meillä ei ole minkäänlaista käsitystä omakotitalon korjaamisesta. Pieneen pintäremonttiin meillä taidot onneksi sentään riittää!

Toiveenamme ei ole ostaa taloa, jota täytyy remontoida viikkoja tai jopa kuukausia.

Vanhemmissa taloissa on myös mielestämme sellainen ongelma, että niissä on paljon seiniä ja useita huoneita. Niistä ei löydy sitä avaruutta ja valoisuutta, jota toivoisimme taloltamme. Lisäksi vanhemmat talot ovat usein aika synkkiä: niissä on vähän pieniä ikkunoita.

Myös uusia taloja on markkinoilla tänä kesänä suhteellisen paljon. Uusilla taloilla tarkoitan 2000-luvulla rakennettuja. Niiden huonona puolena on iso hintalappu. Hinnat usein lähtevät noin 200 000 eurost ylöspäin. Tässä hieman lisää toiveita, mitä meillä on tulevasta talostamme:

Koko: 120-160 neliötä asuintilaa
Mielellään hieman korkeammat huoneet, ne antavat suuremman tilan tuntua
Korkeintaan pintaremonttia kaipaava talo: tapettien ja listojen vaihto onnistuu

Pari- ja rivitaloja on myös suhteellisen paljon tarjolla. Niissä on suurimpana ongelmana koko. Ne ovat enimmäkseen 80-100 neliön kokoisia ja tiedämme jo nyt, että sellainen jäisi parissa vuodessa liian pieneksi. Haluamme ostaa kerralla tulevaisuuden tarpeiden mukaisen talon, emmekä vaihtaa kotia jatkuvasti. Mikään ei olisi kamalampi kohtalo kuin kahden asunnon loukku.

Nyt kun suurinpiirtein tiedämme mitä haluamme on aika alkaa käydä asuntonäytöillä ja pankeissa kilpailuttamassa asuntolainaa. Tai pahimmassa tapauksessa neuvottelemaan pankkien kanssa saammeko asuntolainaa ollenkaan?