Keittiön pintaremontti | Pieni budjetti ja nopea aikataulu

Talvi on aina tämän blogin kannalta hiljaista aikaa: sitä tulee syvennyttyä työtehtäviin ja pimeän sekä kylmän keskellä ei oikein jaksa innostua talon tuomista projekteista. Joulussakin on tarpeeksi projektia!

No tammikuun mukana nousee uusi into ja toivo, kun päivät pitenevät ja valaistuvat. Alkaa haaveilla keväästä, pian kesästä. Ja tajuaa, että kesällä haluaa taas viettää mahdollisimman paljon aikaa pihan parissa, ei niinkään sisäprojekteissa. Näillä tunnelmilla me innostuimme - viimeinkin - tekemään keittiöömme pintaremontin. Olemme haaveilleet tästä... no siitä päivästä saakka kun ostimme talon. Keittiö on ollut ainoa todellinen jälki edellisistä asukkaista ja se on ollut ainoa huone, joka ei ole ollut yhtään oman makumme mukainen. Vaikka keittiö onkin omasta mielestäni kodin sydän - olenhan kotikokki ihminen ennen kaikkea - niin silti tämä projekti on saanut vain väistyä muiden projektien tieltä.

Tässä hieman tunnelmia ennen remonttia: kyllä näin keltainen ja persikkainen se on ollut.

 Sitten eräänä päivänä vain päätimme, että nyt! Ja hieman yli viikkoa myöhemmin keittiömme on aivan satumaisen ihana! Heihei keltaiset seinät, teidän dominoivaa tunnelmaa ei tule ikävä. Tervetuloa yhtenäisyys ja valko-harmaa sävymaailma.

Vertailumateriaalia: keittiö ennen.

 Budjettimme oli todella, todella pieni. Ostimme tässä samalla uuden auton, niin sinne menivät kaikki säästöt. Keittiölle tuli hintaa noin 100 euroa. Ja täytyy sanoa, että ihmeitä sai tällä sadalla eurolla aikaiseksi. Toisaalta hinnaksi voisi määritellä myös 200 euroa, koska meillä meni noin 100 euroa syksyllä kun vaihdoimme keittiökaapin oviin uudet, modernimmat ja hienommat vetimet. Kuitenkin ilme on aivan uusi ja harva varmaan uskoo, että tämä tehtiin näin pienellä budjetilla.

Uudelleen saumattu lattia. Aivan uskomaton muutos. Tämä vaati eniten aikaan ja työtäkin. Uskokaa tai älkää! En pidä saumaamisesta :(

Mitä siis tällä 100 eurolla sai aikaiseksi? Poistimme vanhat tapetit, maalasimme seinät valkoisiksi ja käytimme parin vuoden takaa olohuoneen jämätapetit yhteen seinään. Lisäksi saumasimme lattian uudestaan ja uudella värillä: harmaalla. Tämä vei lattiasta persikkamaisen sävyn lähes kokonaan. Vielä kun valkoiset seinät alkoivat heijastamaan valoa, niin lattia ei muistutakkaan enää persikkaa. Kaapit vähän, mutta ne ovat ihan kivan sävyiset jopa nyt valkoista seinää vasten. Voi onni ja ilo! Väsynyt olohan siitä tuli kun käytti kaksi viikonloppua ja viikon verran arki-iltoja  tähän projektiin, mutta kyllä se oli sen arvoista. Varsinkin kun miettii kuinka paljon iloa uusi look tuo meille! <3

Remontti kesken: Lattia valmis, listat maalattu ja ensimmäinen kerros maalia seinässäkin

Sitten vielä kuvia lähes valmiista keittiöstä: vain verhot ja matto puuttuu. Lisäksi meiltä loppui tapetti hieman kesken. Noin 85*85 alue jäi tapetoimatta ja samaa tapettia ei löydy enää mistään. Tähän tarvitaan jokin taiteellinen ratkaisu! ;)

Keittiö pieniä yksityiskohtia vaille valmis!

Pintaremontin jälkeen keittiön nurkkauksen värimaailma on kokenut suuria muutoksia!

Lähes valkoinen keittiö.

Rankan työviikon päätteeksi täytyi järjestää uudessa keittiössä romanttinen illallinen <3

Punainen tupa ja oma perunamaa | Oodi pihalle

Olemme nyt asustaneet omakotitalossamme vuoden ympäri. Olemme kokeneet kaikkien vuoden aikojen haasteet ja parhaimmat puolet - ja emme ole koskaan olleet näin onnellisia. Omakotitaloelämä on meitä varten, emmekä enää osaisi kuvitellakaan muunlaista asumismuotoa.

Kasvimaa, Jussi ja kuokka?

 Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan piha-ihmisiä, kuten me olemme. Myös meillä oli epäilyksemme pihan hoitomäärän suhteen, mutta onneksi se on palkinnut huomattavasti enemmän kuin ottanut. Nurmikon leikkuu ja lumen luonti on näitä negativiisempia puolia: mutta onneksi osaamme niihinkin suhtautua hullun huumorin kautta, koska ovathan molemmat erinomaista hyötyliikuntaa. Tosin toivomme jatkossakin mahdollisimman lumettomia talvia. Nurmikon leikkuulta emme taas säästy: tonttimme on entisellä peltomaalla ja kas kummaa kaikki kasvaa tavallista paremmin: myös nurmikko. Ei ollut edes tänä kesänä kuivuudesta ongelmia.

Parasta omakotitalossa asumisessa on kuitenkin loppujen lopuksi tuo ihana taloa ympäröivä tontti, piha, joka kutsuu kaikenlaisiin tehtäviin. Silloin kun se ei kutsu, niin luonteenomaisesti keksimme uusia projekteja ihan vain silkasta tekemisen ilosta. Tämä vuoden parhaimmat kokemukset saimme kohopenkistä ja omasta kasvimaasta, ensi vuonna laajennamme pihallemme vielä suuremman kasvimaan. Lisäksi ostimme luumupuumme kaveriksi tohtorin päärynäpuun!

Retiisisadon ensimmäinen erä. Niin kauniin värisiä!

 Huomasimme, että kesä-syyskuun aikana kauppaostoksiemme loppusumma pieneni kolmanneksella, koska lähes kaikki tuoretuotteet löytyivät omasta pihasta: salaatit, pinaatit, retiisit, perunat, punajuuret, persiljat, basilikat, tillit, ruohosipilut jne. Niitä olis lähestulkoon riesaksi asti: salaattia emme saaneet kaikkea edes syötyä. Pinaatit, ruohosipulit, persiljat, karviaiset, mustaherukat ja punajuuret täyttivät myös pakkasen. Niistä saa siis nauttia myös tulevina kuukausina. Kolmen itäneen perunan uhraus kompostin sijaan mullalle tuotti meille uusia perunoita useita kiloja. Peruna olikin kesän positiivisin yllättäjä!

Syyskuun viimeinen perunasato. Komeita!

Vaikka vietimme tunteja ja tunteja niin pihamme kuin kasvimaamme parissa niin ei se meitä haitannut, puutarhan hoito kun on meille mieluinen harrastus. Ruokabloggaajakin löytää itsestää täysin uusia puolia kun pääsee kasvattamaan omaa ruokaansa aivan alusta saakka. Saimme osasta sadosta, jopa ensi vuoden siemenet kerättyä talteen.

Enpä ollut ennen kesää 2014 nähnyt salaatin kukkivan!

Kasvimaan hoito oli terapeuttista ja ravitsevaa. Ja siltikin meillä jäi paljon paljon aikaa myös muille projekteille: kuten aidan rakentamiselle, väliaikaisen terassin rakentamiseen, saunaremontille, vanhojen verantojen maalaamiseen jne. Ja kyllä olimme molemmat kokopäivätyössä ja vietimme ihan oikeaakin vapaa-aikaa! Kuten kuvasta näkyy kruunutilliäkin tuli enemmän kuin tarpeeksi mm. rapujuhliin!

Rapujuhlat kruunasi tämä valtava kruunutilli!

Nyt kun syyskuu on täällä ja laitamme pihaa talvikuntoon voimme vain haikailla kesän hauskoja hetkiä pihan parissa. Edessä on pitkä, kylmä ja pimeä talvi, joten emmeköhän ole taas jo huhtikuun alussa valmiina uusiin kokeiluihin ja projekteihin niin pihan kuin talommekin kanssa.

Aidan rakentaminen nollasta valmiiksi | Ensimmäinen aitaprojekti

Kun muutimme taloomme lähes vuosi sitten meillä oli se valkoinen aita ympäröimässä pihapiiriämme. Tuulikylän alueelle valkoinen aita näyttäisi olevan ominainen näky: lähes joka pihaa ympäröi valkoinen aita tai kuusiaita. Pian kuitenkin saimme huomata, että meidän aitamme ei ollut aivan täysissä voimissaan: se oli laho ja paikoittain valmiiksi murtunut. Naapurimme informoivat meitä, että olivat edellisenä talvena puoliksi toivoneet ja puoliksi pelänneet, että aita pettää lumen alta ja kaatuu. Toinen naapurimme otti ohjat omiin käsiinsä, poisti toiselta puolelta aidan ja korvasi sen kuusi-istutuksilla.

Niinpä aita-projekti oli itsestään selvyys tänä kesänä. Meidän onneksemme rajanaapurimme ovat mukavia ja ottavat yhtälailla osaa aita-projektiin: yhteistyönä poistimme vanhan aidan ja tulemme rakentamaan ja kustantamaan uuden aidan. Vanha aita lähti moottorisahalla alle tunnissa irti ja sen hävitystä varten tilasimme viikonlopuksi siihen tarkoitetun roskalavan. Hintaa roskalavalle tuli alle 100 euroa ja samalla pääsimme eroon myös muista painekyllästetyistä puujätteistä. Kätevä kevätsiivous siis!

Seuraavaksi oli vuorossa materiaalin ostaminen ja aitaalueen siistiminen. Miehet shoppailivat tukipuut, jotka maksoivat noin 160 euroa. Säästimme vanhat aitatolpat, joihin sijoitamme tukipuut ja painamme maahan. Puutavara, jota ostimme hiottiin ja kastettiin muutamaan kertaan maalissa, jotta puu kestää paremmin olosuhteita ja säätä, eikä homehdu.

Tällä välin me naiset ajoimme niin-raivostuttavan-ylikasvaneen-ruohon entisen aidan alta: sitä ei oltu saatu siistittyä koska ruohonleikkuri ei matalan aidan alle ennen ollut mahtunut.  Note to self: jos joskus rakennat aidan, joka on nurmikon päällä niin nosta aidan alaosa niin korkealle, että voit ajaa nurmen sen alta kätevästi ja siististi. Lisäksi korkeammalle nostettu aita ei mätäne samalla lailla kuin matalalle asennettu. Jos on lemmikkejä tämän ongelman voi ratkaista laittamalla verkkoa aidan alaosaan.

Suunnitelmana on alustaa aita kuorikatteella: näin ei tarvitse ajaa nurmea aidan alta ja työ helpottuu. Lopputulos on myös paljon siistimmän näköinen. Kuorikatteen alle laitamme maisemointi- tai suodatinkangasta estääksemme vielä enemmän juurien ja kasvien läpipääsyn. Näin ollen tehtävänä on myös kaivaa nurmikko ja osa maasta aidan kohdalta niin, että siihen saa laitettua nämä väliaineet. Lapio rohkeasti käteen ja kaivamaan.

Omakotitalo ja ongelmana sokerimuurahaiset | Käytettyjen kahvipurujen ihme

Viime kesänä ongelmia ei ollut. Ei ollut muurahaisen muurahaista vaikka naapurimme niistä valittivatkin. Tänä keväänä ongelman ensioireet näyttäytyivät: lähes välittömästi kun naapurimme myrkytti talonsa sokerimuurahaisia vastaan alkoi niitä ilmestyä hiljalleen meille. Pieniä muurahaisia, ei edes jonoksi asti, mutta lähes koko ajan huomioimme niitä tallustelevan sisällä. Pian huomasimme, että pihallamme oli niitä myös paljon: siellä ne vilistivät jo jonoissa asti. Halusimme tehdä jotain asialle, ennen kuin ongelma kasvaisi liian suureksi.

Luumupuu täydessä komeudessaan!

Sokerimuurahaisten myrkytys oli meille vihoviimeinen vahtoehto. Meillä kun asustelee näitä kääpiökoiria ja kissa. Ja kaikki nuolevat ja imuroivat nurkkia sekä lattioita. Pahimmassa tapauksessa myrkytyksen kohteeksi joutuisi joku lemmikeistämme. Niinpä ensiavuksi päätimme ottaa kotikonstit käyttöön. Merisuola, kaneli ja maissijauhe ovat kaikille varmaan tutuimpia kotikonsteja. Näissä ongelmana on kuitenkin se, että jos näillä aineilla aikoo hankkiutua muurahaisista eroon näin isossa talossa niin aineksiin saa investoida jo jokusen verran euroja!

Löysimpiä sitten internetin ihmeellisestä maailmasta maailman ihmeellisimmän ratkaisun. Kahvinpurut. Kertaalleen keitetyn kahvin purut. Ja mitä ihmeellisintä: ne toimivat. Ripottelin kahvinpuruja hyvin väljästi ulkorakennuksemme ja talomme ympärille: tuloksena muurahaiset katosivat parissa päivässä eikä niitä ole sen jälkeen näkynyt. Ei siis tarvinnut liata edes sisätiloja. Ja kaikista parasta kahvinpurut menisivät joka tapauksessa käytön jälkeen kompostiin, joten periaatteessa tästä muurahaisten hävittämiskeinosta ei tullut ollenkaan edes kuluja.

Suosittelen siis kaikille, kun muurahaisia alkaa näkymään sisällä edes yksittäisiä niin reagoi nopeasti. Kerää joka päiväiset kahvinpurut ja levitä talosi ympärille. Koko talon ympärille ei siis tarvitse sirotella kahvinpuruja edes kerralla, vaan voi aivan hyvin aloittaa niistä kohdista, joissa muurahaisia näkyy. Aivan mahtava keksintö.

En tiedä toimiiko tämä muilla lajikkeilla kuin pienillä sokerimuurahaisilla, tai siinä tapauksessa, että muurahaisia on jo oikeasti jonoksi asti. Mutta kannattaa kokeilla!

Ja sitten silmän iloksi muutama ihana kuva meidän juuri kukkineesta luumupuustamme: Tässä todiste siitä, että kirsikkapuu ei ole se puutarhan kaunein!

Luumupuu

Luumupuu

Taistelu voikukkia vastaan | Miten voikukista pääsee eroon?

Jokaisella pihanomistajalla on oma mielipiteensä siitä onko voikukka luonnonkasvi vai rikkaruoho. Meille se on rikkaruoho. Voikukka menisi vielä ehkä nurmikolla, mutta koska ajotiemme on sorakiveä ja voikukat tunkeutuvat siitä jatkuvalla syötöllä läpi niin olemme päättäneet aloittaa mahdollisesti loputtoman taiston voikukkia vastaan.

Hulluahan tämä taistelu sikäli on, koska jos jollakin naapurilla voikukat kasvavat niin siemenet leviävät varmasti ja on miltei mahdottomuus päästä voikukista kokonaan eroon. Yritys on kuitenkin kova!

Ensimmäinen askel on katkaista kaikki voikukkien kukat pihalta aina kun niitä tulee - ja voi kuulkaas niitä riittää! Minulta meni juuri lähes tunti siihen, että tein tätä 1200 neliöisellä pihalla. Aina kun huokaisin helpotuksesta, että nyt (!) niin näkökiikarissa siinsi lisää keltaisia pörröpäitä ja aukeamattomia kukkasia. Huoh. Täytyy parin päivän päästä katsoa piha uudelleen läpi.

Sipulikasvien vieressä kasvavat voikukat saivat armahduksen.

 Voikukan hyötykäyttö ruoanlaitossa

 Olen kuullut myös villiä huhua voikukan hyötykäytöstä: periaatteessa kukista voisi tehdä simaa, viiniä tai olutta. Voikukan lehtiä taas voi käyttää salaatissa (keväällä ja alkukesästä), padoissa, keitoissa yms ja myös juuria voi hyödyntää. Jos siis lähtee taistelemaan voikukkia vastaa myrkyttämättä niitä ja näkee vaivaa niiden poimimiseen niin suosittelen ehdottomasti niiden hyötykäyttöä ruoanlaitossa. Täältä löytyy voikukka resepti moneen makuun!

Jos kaikki yritykset menevät mönkään, niin ehkä alistumme kohtaloomme ja ryhdymme laittamaan todenteolla ruokaa voikukista. Voikukka-ruokablogihan voisi olla mitä mielenkiintoisin idea?

Voikukan nyppiminen juurineen

Voikukkia on mahdollista irrottaa pienellä puutarhalapiolla tai jopa käsin vetämällä - tämä on kuitenkin vaivalloista, aikaa vievää ja mahdollisesti myös hyöty väliaikaista jos juuri ei katkea tarpeeksi syvältä. Myynnissä on myös tähän nimenomaiseen touhuun tarkoitettu voikukkarauta, jonka avulla voikukat pitäisi saada irrotettua kokonaan. Emme ole itse tällaista hankkineet, mutta se on harkinnassa jos sattuu silmiin kauppareissulla osumaan.

Kukkien kesäistä loistoa.

Voikukan myrkyttäminen

Voikukan myrkyttäminen on puuha mihin emme haluaisi ryhtyä. Siinä on pelkona niin nurmikon ja muiden pihakasvien kärsiminen tai kentie tuhoutuminen että lemmikit. Koska on kääpiökoiria ja kissa taloudessa niin ei haluaisi myrkkyjen kanssa alkaa pihalla leikkimään: seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Tietysti voikukille tarkotettuihin myrkkyihin voi aina tutustua. Keskustelupalstoilla olen törmännyt sellaisiin suosituksiin kuin torjuntatiiviste Toxan ja Starane.

Jatkan tilanne päivitystä kunhan pääsemme Voikukka projektissa eteenpäin: saa nähdä joudummeko tyytymään vihollisemme syömiseen!? ^^

Keväiset pihaprojektit | Uudet ja vanhat istutukset

Pääsiäinen meni enimmäkseen pihaprojektien parissa, sää suosi meitä ja se oli mitä erinomaisin tekosyy tarttua lapioon ja ryhtyä pihatöihin! Huomasimme viime kesänä ruohonleikkuun yhteydessä kuinka tätä viikottaista rutiinia vaikeuttaa aivan liian paljon yksi asia: nimittäin se, että istutusten, pensaiden ja puiden vierustaa ei ole alustettu millään tavalla vaan nurmikko kasvaa niissä kiinni.

Nurmikko on samaan aikaan ihana ja kamala asia. Kesän lempituoksuja on vasta leikattu nurmi, kesän ihanin tunne on lämmin nurmi paljaiden jalkojen alla ja vihreän pihan hohto. Nurmikon huono puoli on siinä, että se leviää alueille, joille se ei kuuluisi ja se on todella sinnikäs kasvi: nurmikon irottaminen ja leikkuu hankalista kohdista tuottaa turhia tuskaisia hetkiä.

Pihatöiden ohella voi myös nauttia lounas taivasalla ja korjata pyörän kumea.

Niinpä annan kaikille pihaa suunnitteleville ohjeen: jos teillä on puita, pensaita ja / tai kukkia, niin laittakaan jotain muuta kuin nurmikkoa kasvamaan niiden yhteyteen. Tuloksena on siistimpi ulkonäkö, vähemmän rikkaruohoja ja vähemmän tuskaisia hetkiä nurmikon leikkuun parissa.

Me alustimme vanhoja pensaita ja puita kivillä ja kuorikatteella. Ilme piristyi ja tämä helpottaa suuresti arkea. Yhden tavallista hankalemman puun alle laitoimme mehikasvipenkin, jonka päällystimme kuorikatteella ja ympäröimme tiilillä. Mikä ero! Muutos tuli halvaksi, koska rahaa meni ainoastaan kuorikatteeseen ja mehikasveihin. Tiilet ja kivet löytyivä jälleen pihan kätköistä ja sopivat erinomaisesti uusiokäyttöön.

Pihapaviljonki oli myös yksi ongelmaalue: se on alustettu laatoilla ja reunuksillä, joita ei voi ruohonleikkurilla siistiä, rehottivat todella pitkät ja epäsiistit nurmimättäät ja voikukat. Nurmimättäät olivat uhmanneet jälleen tilaa ja kasvaneet jopa paviljongin jalkojen ympärille ja laatoituksen päälle. Oli oma projektinsa repiä ja leikata nurmea tältä alueelta. Reuna-alueiden päälle laitoimme jälleen kiviä ja toivomme, että niillä on hillitsevä vaikutus nurmikon leviämiseen.

Omakotitalon pihaprojektit jatkuvat | Väliaikainen terassi pihalaatoista

Päätimme jo viime kesänä, että meillä ei ole varaa rakentaa terassia pihallemme. Ei vaikka se kuinka parantaisi pihan viihtyvyyttä. Tämä siksi, että haluamme tehdä terassin kunnolla ja suureksi. Eikä meillä yksinkertaisesti ole ollut mahdollisuutta säästää näin isoa projektia varten vuoden aikana. Muitakin menoja on ollut, kuten pienet pintaviilaukset talossa, jotka ovat yksittäisinä edullisia projekteja, mutta kun niitä kertyy enemmän niin yhtäkkiä puhutaankin isommista menoeristä. Ja emme halunneet luopua kaikista näistä pienistä parannuksista (kuten astiapesukoneen hankkimisesta, etupihan parantelusta, kasvimaan perustamisesta) terassin takia.  Niin ja tekihän uusi koiranpentummekin pienen loven vuosibudjettiin!

Kuitenkin jokainen aurinkoinen päivä painostaa meitä tekemään asialle jotain.

Mustaherukkapensaat vihertävät jo!

 Olemme päättäneet jo suurin piirtein millaisen terassin teemme, tai oikeastaan millaiset koska suunnitteilla on kaksi terassia. Ja olemme tähän suunnitelmaan saaneet sopimaan väliaikaisen ratkaisun. Sisäpihallamme on katettu pihalaatoilla terassin alku: Pihalaatat riittävät katetulle alueelle. Niinpä päätimme jatkaa tätä pihalaattaratkaisua hieman pidemmälle. Rakennamme kehikon pihalaatoille ja jatkamme pihalaatoilla terassia niin, että sisäpihalle mahtuu ruokailuryhmä ja grilli.
Terassista tulee noin 7m x 4m kokoinen.

Terassin alkumetrit.

 Arviomme kustannuksista:
pihalaatat 100 € (puolet on valmiiksi)
kehikko 20 €
Alustustlaatat, kivet ja suodatinkangas meillä on valmiina.
puuöljy 30 €

Kesällä 2015 rakennamme näillä näkymin kunnollisen terassin talon päähän, jolloin meillä on periaatteessa nämä kaksi haluamaamme terassia. Kesällä 2016 uusimme tämän tänä vuonna rakennetun väliaikaisen ratkaisun.

Tällä hetkellä terassin rakennus on alkumetreillään. Katsotaan mitä saadaan siitä aikaiseksi! Laitan kuvia sitten taas!

Kevät herättää pihan eloon | Projektina etupiha

Pitkästä aikaa on taas tapahtunut jotain erityistä talon omistajan rintamalla. Onneksi tämä on mieluista tekemistä. Nimittäin viime kesänä emme ehtineet vielä mitenkään pureutua pihan uudistamiseen, koska muutimme taloomme vasta heinäkuun lopulla ja talon sisäpinnat olivat ensisijaisempia projekteja. No nyt aikainen kevät on herättänyt aikaiset puutarhatontut ja olemme tarttuneet piha projektiin oikein kunnolla käsiksi! Ja pihan kunnostaminen on ollut yllättävän mukavaa puuhaa!

Alkuperöinen etupiha: nurmikkoa ja ylirehevöityneitä puita, pensaita sekä kasveja.

Ensimmäisenä projektina meillä on etupiha, koska se oli kaikista surkeimmassa kunnossa. Lisäksi etupiha oli tehty vaikeahoitoiseksi: alkuperäisessä kokoonpanossa etupiha oli kokonaan nurmikon ja ennen kaikkea erilaisten haittakavien valtaama. Löysimme voikukkia, joilla oli suuren porkkanan kokoisia juuria - ja niitä oli todella, todella paljon! Etupihan nurmikon ajelu ei ole myöskään mielekästä: välissä on aita, ilman porttia ja kivimurskepäällystetty ajopiha. Näin ollen ruohonleikkuri täytyi aina sammuttaa kesken leikkauksen kun siirtyi etupihalle. Etupiha oli myös kahdessa tasossa, maa oli epätasaista ja tiellä oli paljon istutuksia: kanervaa, kukkia, kukkapuskia ja syreeni. Nämä  myös olivat levinneet liitoksistaan, joka teki pihan hoidosta vielä suuremman urakan.

Koska alkuperäinen etupiha oli näin työläs ja vaikea hoitaa niin päätimme heti, että teemme etupihasta helppohoitoisen. Meillä on myös tarkka budjetti, koska muitakin pihaprojekteja riittää. Eli helppohoitoinen ja halpa etupiha, se oli tavoitteena.

Poistimme istutusalueelta kokonaan nurmikon, se ei ollut visuaalisesti hyvännäköinen ja oli suurin ongelma etupihassa. Tähän maan kääntämiseen meillä meni pitkä viikonloppu. Samalla poistimme turhia ja vaikeita istutuksia: etupihalle jäi vain kanervat, pari pensasta ja syreeni. Pienensimme myös tätä istutusaluetta ja samalla levensimme kivimurskapäällystettyä etuoven kulkutietä. Istutusalue päällystettiin kuorikatteella. Tulos oli mitä toivoimme siisti, helppohoitoinen ja halpa. Plussana tuli kuorikatteen mukana tuleva metsäinen tuoksu! Loppusummaksi etpihalle tuli hieman alle 80 euroa. Uusiokäytimme tiilit, laatat ja kivet mitä pihalta löytyi. Näin ollen jouduimme ostamaan ainoastaan kuorikatteen ja maisemointikankaan.

Uusittu etupiha: kuorikae valloittaa ulkonäöllään ja tuoksullaan.

Vanhan nurmikon yritimme hyötykäyttää: poistimme pihastamme tarpeettoman ja villiintyneen hiekkalaatikon, johon kasasimme paloina irrotettua nurmikkoa. Toiveena on, että nurmi kasvaisi vanhan hiekkalaatikon päälle. Jos ei kasva, tulee paikasta kasvimaa juureksille. Loput nurmet kuljetimme vanhalle tunkiolle, jossa oli puutarhajätteitä. Tällä tunkiolla on samat toiveet ja varasuunnitelmat kuin hiekkalaatikolla sillä poikkeuksella, että se saa asukikseen kurpitsoja.

Etupiha ja kuorikate.