Punainen tupa ja oma perunamaa | Oodi pihalle

Olemme nyt asustaneet omakotitalossamme vuoden ympäri. Olemme kokeneet kaikkien vuoden aikojen haasteet ja parhaimmat puolet - ja emme ole koskaan olleet näin onnellisia. Omakotitaloelämä on meitä varten, emmekä enää osaisi kuvitellakaan muunlaista asumismuotoa.

Kasvimaa, Jussi ja kuokka?

 Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan piha-ihmisiä, kuten me olemme. Myös meillä oli epäilyksemme pihan hoitomäärän suhteen, mutta onneksi se on palkinnut huomattavasti enemmän kuin ottanut. Nurmikon leikkuu ja lumen luonti on näitä negativiisempia puolia: mutta onneksi osaamme niihinkin suhtautua hullun huumorin kautta, koska ovathan molemmat erinomaista hyötyliikuntaa. Tosin toivomme jatkossakin mahdollisimman lumettomia talvia. Nurmikon leikkuulta emme taas säästy: tonttimme on entisellä peltomaalla ja kas kummaa kaikki kasvaa tavallista paremmin: myös nurmikko. Ei ollut edes tänä kesänä kuivuudesta ongelmia.

Parasta omakotitalossa asumisessa on kuitenkin loppujen lopuksi tuo ihana taloa ympäröivä tontti, piha, joka kutsuu kaikenlaisiin tehtäviin. Silloin kun se ei kutsu, niin luonteenomaisesti keksimme uusia projekteja ihan vain silkasta tekemisen ilosta. Tämä vuoden parhaimmat kokemukset saimme kohopenkistä ja omasta kasvimaasta, ensi vuonna laajennamme pihallemme vielä suuremman kasvimaan. Lisäksi ostimme luumupuumme kaveriksi tohtorin päärynäpuun!

Retiisisadon ensimmäinen erä. Niin kauniin värisiä!

 Huomasimme, että kesä-syyskuun aikana kauppaostoksiemme loppusumma pieneni kolmanneksella, koska lähes kaikki tuoretuotteet löytyivät omasta pihasta: salaatit, pinaatit, retiisit, perunat, punajuuret, persiljat, basilikat, tillit, ruohosipilut jne. Niitä olis lähestulkoon riesaksi asti: salaattia emme saaneet kaikkea edes syötyä. Pinaatit, ruohosipulit, persiljat, karviaiset, mustaherukat ja punajuuret täyttivät myös pakkasen. Niistä saa siis nauttia myös tulevina kuukausina. Kolmen itäneen perunan uhraus kompostin sijaan mullalle tuotti meille uusia perunoita useita kiloja. Peruna olikin kesän positiivisin yllättäjä!

Syyskuun viimeinen perunasato. Komeita!

Vaikka vietimme tunteja ja tunteja niin pihamme kuin kasvimaamme parissa niin ei se meitä haitannut, puutarhan hoito kun on meille mieluinen harrastus. Ruokabloggaajakin löytää itsestää täysin uusia puolia kun pääsee kasvattamaan omaa ruokaansa aivan alusta saakka. Saimme osasta sadosta, jopa ensi vuoden siemenet kerättyä talteen.

Enpä ollut ennen kesää 2014 nähnyt salaatin kukkivan!

Kasvimaan hoito oli terapeuttista ja ravitsevaa. Ja siltikin meillä jäi paljon paljon aikaa myös muille projekteille: kuten aidan rakentamiselle, väliaikaisen terassin rakentamiseen, saunaremontille, vanhojen verantojen maalaamiseen jne. Ja kyllä olimme molemmat kokopäivätyössä ja vietimme ihan oikeaakin vapaa-aikaa! Kuten kuvasta näkyy kruunutilliäkin tuli enemmän kuin tarpeeksi mm. rapujuhliin!

Rapujuhlat kruunasi tämä valtava kruunutilli!

Nyt kun syyskuu on täällä ja laitamme pihaa talvikuntoon voimme vain haikailla kesän hauskoja hetkiä pihan parissa. Edessä on pitkä, kylmä ja pimeä talvi, joten emmeköhän ole taas jo huhtikuun alussa valmiina uusiin kokeiluihin ja projekteihin niin pihan kuin talommekin kanssa.

Taistelu voikukkia vastaan | Miten voikukista pääsee eroon?

Jokaisella pihanomistajalla on oma mielipiteensä siitä onko voikukka luonnonkasvi vai rikkaruoho. Meille se on rikkaruoho. Voikukka menisi vielä ehkä nurmikolla, mutta koska ajotiemme on sorakiveä ja voikukat tunkeutuvat siitä jatkuvalla syötöllä läpi niin olemme päättäneet aloittaa mahdollisesti loputtoman taiston voikukkia vastaan.

Hulluahan tämä taistelu sikäli on, koska jos jollakin naapurilla voikukat kasvavat niin siemenet leviävät varmasti ja on miltei mahdottomuus päästä voikukista kokonaan eroon. Yritys on kuitenkin kova!

Ensimmäinen askel on katkaista kaikki voikukkien kukat pihalta aina kun niitä tulee - ja voi kuulkaas niitä riittää! Minulta meni juuri lähes tunti siihen, että tein tätä 1200 neliöisellä pihalla. Aina kun huokaisin helpotuksesta, että nyt (!) niin näkökiikarissa siinsi lisää keltaisia pörröpäitä ja aukeamattomia kukkasia. Huoh. Täytyy parin päivän päästä katsoa piha uudelleen läpi.

Sipulikasvien vieressä kasvavat voikukat saivat armahduksen.

 Voikukan hyötykäyttö ruoanlaitossa

 Olen kuullut myös villiä huhua voikukan hyötykäytöstä: periaatteessa kukista voisi tehdä simaa, viiniä tai olutta. Voikukan lehtiä taas voi käyttää salaatissa (keväällä ja alkukesästä), padoissa, keitoissa yms ja myös juuria voi hyödyntää. Jos siis lähtee taistelemaan voikukkia vastaa myrkyttämättä niitä ja näkee vaivaa niiden poimimiseen niin suosittelen ehdottomasti niiden hyötykäyttöä ruoanlaitossa. Täältä löytyy voikukka resepti moneen makuun!

Jos kaikki yritykset menevät mönkään, niin ehkä alistumme kohtaloomme ja ryhdymme laittamaan todenteolla ruokaa voikukista. Voikukka-ruokablogihan voisi olla mitä mielenkiintoisin idea?

Voikukan nyppiminen juurineen

Voikukkia on mahdollista irrottaa pienellä puutarhalapiolla tai jopa käsin vetämällä - tämä on kuitenkin vaivalloista, aikaa vievää ja mahdollisesti myös hyöty väliaikaista jos juuri ei katkea tarpeeksi syvältä. Myynnissä on myös tähän nimenomaiseen touhuun tarkoitettu voikukkarauta, jonka avulla voikukat pitäisi saada irrotettua kokonaan. Emme ole itse tällaista hankkineet, mutta se on harkinnassa jos sattuu silmiin kauppareissulla osumaan.

Kukkien kesäistä loistoa.

Voikukan myrkyttäminen

Voikukan myrkyttäminen on puuha mihin emme haluaisi ryhtyä. Siinä on pelkona niin nurmikon ja muiden pihakasvien kärsiminen tai kentie tuhoutuminen että lemmikit. Koska on kääpiökoiria ja kissa taloudessa niin ei haluaisi myrkkyjen kanssa alkaa pihalla leikkimään: seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Tietysti voikukille tarkotettuihin myrkkyihin voi aina tutustua. Keskustelupalstoilla olen törmännyt sellaisiin suosituksiin kuin torjuntatiiviste Toxan ja Starane.

Jatkan tilanne päivitystä kunhan pääsemme Voikukka projektissa eteenpäin: saa nähdä joudummeko tyytymään vihollisemme syömiseen!? ^^