Syksyn satoa | Luumuja, mustaherukoita, pihlajanmarjoja ja karviaisia

Pihlajanmarjat keittymässä.

Aina kun muuttaa uuteen kotiin tulee eteen erinäisiä ongelmia ja yllätyksiä. Toisinaan kuitenkin tulee eteen positiivisiakin yllätyksiä, jotka muistuttavat siitä, kuinka mahtava päätös se muutto oli. Onneksi tässä kodissa ei ole tullut muuta päänvaivaa vastaan kuin rikkinäisiä kodinkoneita ja pintaviilauksen tarpeita.

Elokuun lopussa muistin taas miksi olen aina halunnut muuttaa omakotitaloon. Ei ainoastaan oman rauhan, ulko-oven ja vapauden takia, vaan myös pihan tuoman ilon vuoksi! Meidän uusi ja ihana pihamme on tuottanut vaikka mitä ihania yllätyksiä: tatteja, mustaherukoita, karviaisia, luumuja..Ja kun ruokabloggaaja kerran myös olen niin tämähän tarkoittaa ilmaista ja tuoretta torivalikoimaa minulle!

Kotipihan luumuja <3

Olen aivan innoissani kerännyt herkullisia marjoja ja hedelmiä. Olen valmistanut niistä mehua, ligööriä, hilloja, hyytelöitä ja chutneya. On aivan uskomattoman mahtavaa päästä hyötymään oman pihan tuotoksista. Suurin yllättäjä on ollut luumupuumme: se tuottaa ihan uskomattoman määrän luumuja. Ja ennen kaikkea nämä luumut ovat todella mehukkaita ja herkullisia. Minä kun pelkäsin, että luumu ei menestyisi näin pohjoisessa.

Herkullista pihlajanmarjahilloa.

Ensi vuonna aiomme istuttaa lisää hyötykasveja. Toiveissa on tyrnipensaat ja ehkä karhunvatukat!

Syksy tuo muutamin mukanaan kuin ainoastaan marja- ja hedelmäsatoa: nimittäin tunnelmaisia syysiltoja. Olemme täysin hurahtaneet ulko- ja takkatuleen! Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

Tatit.

Biojätteen kompostointi | Tuleeko siitä mitään?

Prinsessoista biojätteeseen. Puolitoista kuukautta on vierähtänyt siitä kun hankimme kompostin. Biojätettä meillä tulee 1-5 pss (5 l pussi) viikossa. Eniten biojätteissämme on kahvinpuruja, kanamunien, vihannesten, kasvisten ja hedelmien kuoria. Lisäämme myös hieman talouspaperin silppua biojätteen sekaa, jotta se ei tulisi liian märäksi. Lihaa ja luita kompostiin ei saa laittaa, joten jos niitä jää menevät ne sekajätteisiin. Alustimme kompostimme puutarhajätteillä: risuilla ja ajetulla ruoholla. Parin viikon jälkeen saimme myös ostettu kompostiherätettä, jota lisäsimme aluksi kompostin pohjalle ja nykyään jokaiseen biojätepussiin.

Aluksi kompostissa ei tuntunut tapahtuvan mitään. Ei siis yhtään mitään. Lämpötila oli 15 astetta, komposti ei haissut miltään. Siellä ei tuntunut elävän tai haisevan mikään: ei edes niin tuttu biojäteroskiksen haju. Kun aloimme lisäämään kompostiherätettä lämpötila nousi hieman: 19 asteeseen. Pikkukärpäset ilmestyivät yhden appelsiinikuorilastin jälkeen. Myös hajua alkoi muodostumaan, mutta niin kai ilmeisesti kuuluukin? Mädän kanamunan hajuinen se ei kuitenkaan ole. Lopulta kärpäset katosivat. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Odotamme siis suurella mielenkiinnolla milloin todellinen elämä kompostissamme alkaa ja siitä on ilmeisesti merkkinä nopea lämpötilan nousu. Jännittää kuitenkin vähän se, ehtiikö tämä tapahtua ennen kuin talvi tulee. Nyt on jo syyskuu ja yöt kylmiä. Jos kompostimme ei lähde elämään talvipakkasiin mennessä täytynee kai harkita biojätteiden heittämistä sekajätteisiin talven ajaksi ja yrittää ensi keväänä uudestaan.

Projektina ylimääräinen makuuhuone | Prinsessahuone

Olemme jo kuukauden päivät asuneet uudessa kodissamme ja eiliseen saakka yksi huoneistamme edelleen huusi tyhjyyttään. Emme vain ole keksineet sille mitään käyttötarkoitusta. No sitten minä sain käsiini ikean kuvaston ja.. no se taisi olla siinä? Päätin tehdä huoneesta oman pukeutumishuoneeni. Niin sanotun oman prinsessahuoneeni. Inspiraatiota sain ikean kuvastossa esitellyistä useammastakin dressing room lavastuksesta. On se onni olla naimisissa miehen kanssa, jonka mielestä tämä on hyvä ja kelpo idea! <3

Huone on edelleen tyhjä, mutta idea on nyt syntynyt. Vaatisi nimittäin ainakin yhden Ikea reissun ennen kuin tämä idea saadaan toteutettua. Ja se tarkoittaa matkaa Tampereelle tai Vantaalle. No ei siinä mitään, tarvitsisimme edelleenkin  eteiseen ja omaan makuuhuoneeseemme kalusteita. Ja olohuoneeseen seinähyllyjä. To do-lista lyhenee päivittäin, mutta on se edelleen turhan pitkä.

Takka tulessa | Tuli takassa

Loman loputtua elämä on ollut enimmäkseen töitä, työmatkoja, kodinhoitoa ja lepäämistä. Eipä siinä välissä kovin paljon ole ehtinyt bloggailla, varsinkaan kun on kolme blogia, jotka vaativat huomiota!

Eilen saatiin kuitenkin jälleen ruksi seinään, kun tehtiin uudessa kodissamme jotain ensimmäistä kertaa: laitoimme nimittäin takkaan tulen! Yllättävän helposti se onnistui, vaikka tiesimme, että siitä on kuukausia ja kuukausia kun joku on viimeksi takkaa talossa lämmittänyt. Pelkona oli jonkinsortin linnunpesä savupiipussa tai jotain yhtä karmivaa. Itse ainakin muistan omasta lapsuudenkodistani sen, että kun kesän jälkeen ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa alkoi lämmittämään takkaa, niin savut saattoivat tullakkin sisälle savupiipun sijaan. Noh, meidän onneksemme oman takkamme lämmitys sujui ilman minkäänlaisia ongelmia.

Opimme kuitenkin pari uutta asiaa oman takkamme kanssa:

1) Ilmastointi täytyy laittaa pois päältä kun takkaa alkaa lämmittämään (yhden lähteen mukaan ainakin 1/2-1 tunniksi, toisten mukaan koko ajaksi)
2) Varaavan takan sivussa on suoravetovipu, jonka tarkoitus on säännöstellä ilmankiertoa. Vipu laitetaan pystyasentoon sytyksessä ja kun on saatu takka vetämään laitetaan se vaaka-asentoon. Vipu ei siis sulje piippua vaan kierrättää savut pidempää reittiä takan sisällä ja silloin varaa paremmin.

Ja kyllä muuten paloi takassa tuli ihanasti. Takkatuli saa lämmön lisäksi aikaiseksi ihania ääniä, tuoksua ja tunnelmaa. Perheemme karvakaveritkin olivat täpinöissään takasta. Nyt on siis syytä odotella myös vilpoisempia syysiltoja: ainakin silloin on hyvä tekosyy lämmittää takkaa. 


Varaava takka on todella hyvä lisä sähkölämmitteisessä talossa. Puut ovat tietysti yleensä kalliita, mutta onneksi saamme niitä vielä ainakin toistaiseksi sukulaisilta ilmaiseksi, koska he omistavat metsää. Nähtäväksi jää kuinka innokkaasti ryhdymme lämmittämään takkaa kun talvi tulee!

Ensimmäinen oman kodin takkatuli <3

Projektina puutarha

Kun päätimme ostaa omakotitalon, tiesimme, että suurin muutos elämässämme tulisi olemaan pihanhoidossa. Kerrostalossa kun omaa pihaa ei ole. Yllättäen. Tämä ei ollut ollenkaan paha asia, ainakaan itselleni. Myös komeampi puoliskoni on antanut viboja innostuksestaan pihaa kohtaan.

Kun muutimme uuteen kotiimme, ensimmäisten joukossa ostoslistalla oli ruohonleikkuri. Ruohonleikkaamista lukuunottamatta päätimme, että emme tänä kesänä vielä koske pihaan muuten. Kesän aika ja energia on suunnattava itse talon remontointiin, sisustamiseen ja askareisiin.

No pari viikkoa myöhemmin, jouduimme jo käskemään itseämme: älkää laittako pihaa kuntoon vielä! On parempi odottaa ensi kesään. Ja sitä hoemme yhä. Suunnittelua ja haaveilua emme voi lopettaa: haaveilemme ensi kesänä terassin rakentamisesta ja jossain vaiheessa pihatien laatoittamisesta. Suunnittelemme muutaman puun kaatoa, etupihalle ja takapihalle uusia istutuksia sekä verantojen maalamiista. Itsekuria täytyy löytyä, koska yleensä olemme ihmisiä, jotka haluavat tehdä nyt kaiken juuri nyt heti. No onneksi se nurmikko täytyy edelleen ajaa, rikkaruohoja kitkeä ja marjoja poimia, joten emme säntää vielä kaupoille.

Yhden asian tosin teimme: laitoimme pihallemme suihkulähteen. Se annettakoon meille anteeksi?

Projektina omakotitalon sisustus

Minuun on iskenut hillitön into sisustaa: kun on uusi ja iso talo, on se kuin tyhjä canvas. En voi sille mitään. Ruokakaupassakin puolivahingossa harhailen matto- ja verho-osastolle. Huomaan katselevani tauluja ja lamppuja, vaikka suuntana oli varmasti maitohylly. Viimeisin villityksenä ovat somat ja näyttävät huonekasvit.

Onneksi Porissa ei siis ole Ikeaa, muuten varmaan kipittäisin sinne jatkuvasti. Vielä olisi nimittäin yksi huone sisustamatta ja tyhillään! Täytyisi vain keksiä idea, mikä sen tarkoitus on ja miten sen sisustaisi.

Olen myös huomannut, että sisustusmakuni on muuttunut hurjasti: ennen pidin tummasta puusta, lämpöisistä sävyistä ja korosteväreistä. Tänä päivänä olen rakastunut valkoisiin sävyihin ja lasiin. Lasin ja valkoisen värin kyky heijastaa valoa ja varjoja eri tavoilla kiehtoo minua. Erityisesti olen rakastunut korkeakiiltopintaan huonekaluissa, koska ne saavat tilan tuntua kun heijastavat valoa niin runsaasti ja ovat vielä hämmästyttävän helppohoitoisia. Innostus siihen lähti Ikean Expedit hyllystä, levisi ruokapöydän kautta sohvapöydälle. Vielä haaveilen samanlaisista valkoisista seinähyllyistä. Noh kaikki aikanaa. Onneksi suurin osa päivistä menee töissä niin ei tämä innostus ja unelmointi ei vallan karkaa käsistä.

Koti sisustusprojektina on minulle siis mitä mieluisin <3

Kerrostalosta omakotitaloon, suuri elämän muutos?

Nyt on muutama viikko jo kulunut ja arki asettunut paikoilleen uudessa kodissa. Muutto on ohi ja tavarat paikoillaan.Elämän rytmi on löytynyt jälleen.

Aikaisemmin useat ihmiset varoittelivat meitä siitä, että omakotitalossa asuminen ja sen omistaminen on elämänpituinen jatkuva projekti. Työmaa ei lopu koskaan -mentaliteetilla. Ensimmäisten viikkojen aikana en kuitenkaan ole tällaista ilmiötä huomannut. Omasta mielestäni kerrostalossa vuokralla asuminen on aivan yhtä työlästä kuin omakotitalossakin.

Se, että olet vuokralla, ei tarkoita, etteikö tarvitsisi tehdä asioita, korjata asuntoa ja hoitaa ongelmia. Tai jos tarkoittaa jollekkin, niin ole onnellinen, se on erityisoikeus! Me olemme asuneet useassa eri asunnossa vuokralla, ja yhtälailla kuin omakotitalossa, niin lähes aina jokin on rikki tai puhki. Lähes aina on lista asioista mitä täytyy tehdä. Ja niinkuin omakotitalossa niin ei kerrostalossakaan kukaan kutsu sähkömiestä tai putkimiestä hoitamaan ongelmiasi kuin sinä itse.

Vuokralla ollessa vain harmittaa enemmän jos siitä täytyy maksaa itse, koska asunto ei ole oma. Jos pakastin hajoaa vuokra-asunnossa, niin voit soittaa vuokranantajalle ja vaatia uutta. Todellisuus on, että vuokranantaja saa itse päättää hankkiiko hän asuntoon uuden pakastimen vai ei, ja aikataulun siihen. Elämä olisi itseasiassa helpompaa, jos vuokralainen hankkisi sen itse, mutta kuka haluaa toisen vuokra-asuntoon sijoittaa rahaa. Samoin remontin kanssa: Vaikka asunto olisi vuokra-asunto, niin on se vuokralaiselle koti. Jos hän haluaa tehdä siihen muutoksia, parannuksia tai muuttaa sen ulkonäköä, tarvitsee hän siihen vuokranantajan luvan. Tässä tilanteessa jälleen vuokralainen todennäköisesti joutuisi sijoittamaan omaa rahaansa toisen omistamaan asuntoon, jos vuokranantaja ei suostu maksamaan uudistuksia. Pahimmassa tapauksessa vuokranantaja saattaisi nostaa vuokraa tästä hyvästä, koska asunnon arvo nousee remontin kautta.

 Olenkin aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ovat sitä mieltä, että kerrotalo-asuminen on helpompaa?  Omassa kodissa, omakotitalossa, jos jokin menee rikki niin saat sen omistajana korjata omalla aikataululla ja jopa tehdä tässä prosessissa valintoja. Jos edessä on putkiremontti, niin et joudu taivasalle yllättäen ainakaan. Muutenkin vuokralla asumisen ikuinen ongelma on kodin pysyvyys. Jos haluat tehdä pintaremonttia voit sitä tehdä kysymättä keneltäkään lupaa. Kaikista mahtavin herätys oli itselleni se, että saan pestä pyykkiä, pitää astianpesukonetta päällä ja olla suihkussa vaikka koko yön. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ei tarvitse tarkistaa kellosta, onko liian myöhäistä laittaa pesukone päälle tai hiljentää televisiota. Ja tämän mahdollisuuden ymmärtäminen on aivan ihanaa!

Kyllä omakotitalossa on vastuita, joita ei ole jos omistaa kerrostaloasunnon. Kuten pihan hoitaminen ja ruohonleikkuu. Mutta tuskimpa kukaan, joka inhoaa ylitse kaiken ruohon leikkaamista, ostaa omakotitaloa ison pihan kera? Itse ainakin näen pihan ja nurmikon hoidon mukavana asiani, voisin minä sen pari tuntia viikossa huomattavasti huonomminkin käyttää. Talvella pihan hoitaminen vaihtuu lumitöihin, joka tosin ei ole läheskään niin hauskaa puuhaa, sen myönnän. Näin kesäaikaan en kuitenkaan ole vielä löytänyt muita uusia töitä omakotitaloasumisessa verrattuna kerrostaloasumiseen.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan: milloin se kaikkien pelottelema työmaa ja elinikäinen projekti nimeltä omakotitalon hoito manifestoituu eteemme?