Syksyn satoa | Luumuja, mustaherukoita, pihlajanmarjoja ja karviaisia

Pihlajanmarjat keittymässä.

Aina kun muuttaa uuteen kotiin tulee eteen erinäisiä ongelmia ja yllätyksiä. Toisinaan kuitenkin tulee eteen positiivisiakin yllätyksiä, jotka muistuttavat siitä, kuinka mahtava päätös se muutto oli. Onneksi tässä kodissa ei ole tullut muuta päänvaivaa vastaan kuin rikkinäisiä kodinkoneita ja pintaviilauksen tarpeita.

Elokuun lopussa muistin taas miksi olen aina halunnut muuttaa omakotitaloon. Ei ainoastaan oman rauhan, ulko-oven ja vapauden takia, vaan myös pihan tuoman ilon vuoksi! Meidän uusi ja ihana pihamme on tuottanut vaikka mitä ihania yllätyksiä: tatteja, mustaherukoita, karviaisia, luumuja..Ja kun ruokabloggaaja kerran myös olen niin tämähän tarkoittaa ilmaista ja tuoretta torivalikoimaa minulle!

Kotipihan luumuja <3

Olen aivan innoissani kerännyt herkullisia marjoja ja hedelmiä. Olen valmistanut niistä mehua, ligööriä, hilloja, hyytelöitä ja chutneya. On aivan uskomattoman mahtavaa päästä hyötymään oman pihan tuotoksista. Suurin yllättäjä on ollut luumupuumme: se tuottaa ihan uskomattoman määrän luumuja. Ja ennen kaikkea nämä luumut ovat todella mehukkaita ja herkullisia. Minä kun pelkäsin, että luumu ei menestyisi näin pohjoisessa.

Herkullista pihlajanmarjahilloa.

Ensi vuonna aiomme istuttaa lisää hyötykasveja. Toiveissa on tyrnipensaat ja ehkä karhunvatukat!

Syksy tuo muutamin mukanaan kuin ainoastaan marja- ja hedelmäsatoa: nimittäin tunnelmaisia syysiltoja. Olemme täysin hurahtaneet ulko- ja takkatuleen! Mukavaa syyskuun alkua kaikille!

Tatit.

Biojätteen kompostointi | Tuleeko siitä mitään?

Prinsessoista biojätteeseen. Puolitoista kuukautta on vierähtänyt siitä kun hankimme kompostin. Biojätettä meillä tulee 1-5 pss (5 l pussi) viikossa. Eniten biojätteissämme on kahvinpuruja, kanamunien, vihannesten, kasvisten ja hedelmien kuoria. Lisäämme myös hieman talouspaperin silppua biojätteen sekaa, jotta se ei tulisi liian märäksi. Lihaa ja luita kompostiin ei saa laittaa, joten jos niitä jää menevät ne sekajätteisiin. Alustimme kompostimme puutarhajätteillä: risuilla ja ajetulla ruoholla. Parin viikon jälkeen saimme myös ostettu kompostiherätettä, jota lisäsimme aluksi kompostin pohjalle ja nykyään jokaiseen biojätepussiin.

Aluksi kompostissa ei tuntunut tapahtuvan mitään. Ei siis yhtään mitään. Lämpötila oli 15 astetta, komposti ei haissut miltään. Siellä ei tuntunut elävän tai haisevan mikään: ei edes niin tuttu biojäteroskiksen haju. Kun aloimme lisäämään kompostiherätettä lämpötila nousi hieman: 19 asteeseen. Pikkukärpäset ilmestyivät yhden appelsiinikuorilastin jälkeen. Myös hajua alkoi muodostumaan, mutta niin kai ilmeisesti kuuluukin? Mädän kanamunan hajuinen se ei kuitenkaan ole. Lopulta kärpäset katosivat. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Odotamme siis suurella mielenkiinnolla milloin todellinen elämä kompostissamme alkaa ja siitä on ilmeisesti merkkinä nopea lämpötilan nousu. Jännittää kuitenkin vähän se, ehtiikö tämä tapahtua ennen kuin talvi tulee. Nyt on jo syyskuu ja yöt kylmiä. Jos kompostimme ei lähde elämään talvipakkasiin mennessä täytynee kai harkita biojätteiden heittämistä sekajätteisiin talven ajaksi ja yrittää ensi keväänä uudestaan.

Projektina ylimääräinen makuuhuone | Prinsessahuone

Olemme jo kuukauden päivät asuneet uudessa kodissamme ja eiliseen saakka yksi huoneistamme edelleen huusi tyhjyyttään. Emme vain ole keksineet sille mitään käyttötarkoitusta. No sitten minä sain käsiini ikean kuvaston ja.. no se taisi olla siinä? Päätin tehdä huoneesta oman pukeutumishuoneeni. Niin sanotun oman prinsessahuoneeni. Inspiraatiota sain ikean kuvastossa esitellyistä useammastakin dressing room lavastuksesta. On se onni olla naimisissa miehen kanssa, jonka mielestä tämä on hyvä ja kelpo idea! <3

Huone on edelleen tyhjä, mutta idea on nyt syntynyt. Vaatisi nimittäin ainakin yhden Ikea reissun ennen kuin tämä idea saadaan toteutettua. Ja se tarkoittaa matkaa Tampereelle tai Vantaalle. No ei siinä mitään, tarvitsisimme edelleenkin  eteiseen ja omaan makuuhuoneeseemme kalusteita. Ja olohuoneeseen seinähyllyjä. To do-lista lyhenee päivittäin, mutta on se edelleen turhan pitkä.

Takka tulessa | Tuli takassa

Loman loputtua elämä on ollut enimmäkseen töitä, työmatkoja, kodinhoitoa ja lepäämistä. Eipä siinä välissä kovin paljon ole ehtinyt bloggailla, varsinkaan kun on kolme blogia, jotka vaativat huomiota!

Eilen saatiin kuitenkin jälleen ruksi seinään, kun tehtiin uudessa kodissamme jotain ensimmäistä kertaa: laitoimme nimittäin takkaan tulen! Yllättävän helposti se onnistui, vaikka tiesimme, että siitä on kuukausia ja kuukausia kun joku on viimeksi takkaa talossa lämmittänyt. Pelkona oli jonkinsortin linnunpesä savupiipussa tai jotain yhtä karmivaa. Itse ainakin muistan omasta lapsuudenkodistani sen, että kun kesän jälkeen ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa alkoi lämmittämään takkaa, niin savut saattoivat tullakkin sisälle savupiipun sijaan. Noh, meidän onneksemme oman takkamme lämmitys sujui ilman minkäänlaisia ongelmia.

Opimme kuitenkin pari uutta asiaa oman takkamme kanssa:

1) Ilmastointi täytyy laittaa pois päältä kun takkaa alkaa lämmittämään (yhden lähteen mukaan ainakin 1/2-1 tunniksi, toisten mukaan koko ajaksi)
2) Varaavan takan sivussa on suoravetovipu, jonka tarkoitus on säännöstellä ilmankiertoa. Vipu laitetaan pystyasentoon sytyksessä ja kun on saatu takka vetämään laitetaan se vaaka-asentoon. Vipu ei siis sulje piippua vaan kierrättää savut pidempää reittiä takan sisällä ja silloin varaa paremmin.

Ja kyllä muuten paloi takassa tuli ihanasti. Takkatuli saa lämmön lisäksi aikaiseksi ihania ääniä, tuoksua ja tunnelmaa. Perheemme karvakaveritkin olivat täpinöissään takasta. Nyt on siis syytä odotella myös vilpoisempia syysiltoja: ainakin silloin on hyvä tekosyy lämmittää takkaa. 


Varaava takka on todella hyvä lisä sähkölämmitteisessä talossa. Puut ovat tietysti yleensä kalliita, mutta onneksi saamme niitä vielä ainakin toistaiseksi sukulaisilta ilmaiseksi, koska he omistavat metsää. Nähtäväksi jää kuinka innokkaasti ryhdymme lämmittämään takkaa kun talvi tulee!

Ensimmäinen oman kodin takkatuli <3

Projektina puutarha

Kun päätimme ostaa omakotitalon, tiesimme, että suurin muutos elämässämme tulisi olemaan pihanhoidossa. Kerrostalossa kun omaa pihaa ei ole. Yllättäen. Tämä ei ollut ollenkaan paha asia, ainakaan itselleni. Myös komeampi puoliskoni on antanut viboja innostuksestaan pihaa kohtaan.

Kun muutimme uuteen kotiimme, ensimmäisten joukossa ostoslistalla oli ruohonleikkuri. Ruohonleikkaamista lukuunottamatta päätimme, että emme tänä kesänä vielä koske pihaan muuten. Kesän aika ja energia on suunnattava itse talon remontointiin, sisustamiseen ja askareisiin.

No pari viikkoa myöhemmin, jouduimme jo käskemään itseämme: älkää laittako pihaa kuntoon vielä! On parempi odottaa ensi kesään. Ja sitä hoemme yhä. Suunnittelua ja haaveilua emme voi lopettaa: haaveilemme ensi kesänä terassin rakentamisesta ja jossain vaiheessa pihatien laatoittamisesta. Suunnittelemme muutaman puun kaatoa, etupihalle ja takapihalle uusia istutuksia sekä verantojen maalamiista. Itsekuria täytyy löytyä, koska yleensä olemme ihmisiä, jotka haluavat tehdä nyt kaiken juuri nyt heti. No onneksi se nurmikko täytyy edelleen ajaa, rikkaruohoja kitkeä ja marjoja poimia, joten emme säntää vielä kaupoille.

Yhden asian tosin teimme: laitoimme pihallemme suihkulähteen. Se annettakoon meille anteeksi?

Projektina omakotitalon sisustus

Minuun on iskenut hillitön into sisustaa: kun on uusi ja iso talo, on se kuin tyhjä canvas. En voi sille mitään. Ruokakaupassakin puolivahingossa harhailen matto- ja verho-osastolle. Huomaan katselevani tauluja ja lamppuja, vaikka suuntana oli varmasti maitohylly. Viimeisin villityksenä ovat somat ja näyttävät huonekasvit.

Onneksi Porissa ei siis ole Ikeaa, muuten varmaan kipittäisin sinne jatkuvasti. Vielä olisi nimittäin yksi huone sisustamatta ja tyhillään! Täytyisi vain keksiä idea, mikä sen tarkoitus on ja miten sen sisustaisi.

Olen myös huomannut, että sisustusmakuni on muuttunut hurjasti: ennen pidin tummasta puusta, lämpöisistä sävyistä ja korosteväreistä. Tänä päivänä olen rakastunut valkoisiin sävyihin ja lasiin. Lasin ja valkoisen värin kyky heijastaa valoa ja varjoja eri tavoilla kiehtoo minua. Erityisesti olen rakastunut korkeakiiltopintaan huonekaluissa, koska ne saavat tilan tuntua kun heijastavat valoa niin runsaasti ja ovat vielä hämmästyttävän helppohoitoisia. Innostus siihen lähti Ikean Expedit hyllystä, levisi ruokapöydän kautta sohvapöydälle. Vielä haaveilen samanlaisista valkoisista seinähyllyistä. Noh kaikki aikanaa. Onneksi suurin osa päivistä menee töissä niin ei tämä innostus ja unelmointi ei vallan karkaa käsistä.

Koti sisustusprojektina on minulle siis mitä mieluisin <3

Kerrostalosta omakotitaloon, suuri elämän muutos?

Nyt on muutama viikko jo kulunut ja arki asettunut paikoilleen uudessa kodissa. Muutto on ohi ja tavarat paikoillaan.Elämän rytmi on löytynyt jälleen.

Aikaisemmin useat ihmiset varoittelivat meitä siitä, että omakotitalossa asuminen ja sen omistaminen on elämänpituinen jatkuva projekti. Työmaa ei lopu koskaan -mentaliteetilla. Ensimmäisten viikkojen aikana en kuitenkaan ole tällaista ilmiötä huomannut. Omasta mielestäni kerrostalossa vuokralla asuminen on aivan yhtä työlästä kuin omakotitalossakin.

Se, että olet vuokralla, ei tarkoita, etteikö tarvitsisi tehdä asioita, korjata asuntoa ja hoitaa ongelmia. Tai jos tarkoittaa jollekkin, niin ole onnellinen, se on erityisoikeus! Me olemme asuneet useassa eri asunnossa vuokralla, ja yhtälailla kuin omakotitalossa, niin lähes aina jokin on rikki tai puhki. Lähes aina on lista asioista mitä täytyy tehdä. Ja niinkuin omakotitalossa niin ei kerrostalossakaan kukaan kutsu sähkömiestä tai putkimiestä hoitamaan ongelmiasi kuin sinä itse.

Vuokralla ollessa vain harmittaa enemmän jos siitä täytyy maksaa itse, koska asunto ei ole oma. Jos pakastin hajoaa vuokra-asunnossa, niin voit soittaa vuokranantajalle ja vaatia uutta. Todellisuus on, että vuokranantaja saa itse päättää hankkiiko hän asuntoon uuden pakastimen vai ei, ja aikataulun siihen. Elämä olisi itseasiassa helpompaa, jos vuokralainen hankkisi sen itse, mutta kuka haluaa toisen vuokra-asuntoon sijoittaa rahaa. Samoin remontin kanssa: Vaikka asunto olisi vuokra-asunto, niin on se vuokralaiselle koti. Jos hän haluaa tehdä siihen muutoksia, parannuksia tai muuttaa sen ulkonäköä, tarvitsee hän siihen vuokranantajan luvan. Tässä tilanteessa jälleen vuokralainen todennäköisesti joutuisi sijoittamaan omaa rahaansa toisen omistamaan asuntoon, jos vuokranantaja ei suostu maksamaan uudistuksia. Pahimmassa tapauksessa vuokranantaja saattaisi nostaa vuokraa tästä hyvästä, koska asunnon arvo nousee remontin kautta.

 Olenkin aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset ovat sitä mieltä, että kerrotalo-asuminen on helpompaa?  Omassa kodissa, omakotitalossa, jos jokin menee rikki niin saat sen omistajana korjata omalla aikataululla ja jopa tehdä tässä prosessissa valintoja. Jos edessä on putkiremontti, niin et joudu taivasalle yllättäen ainakaan. Muutenkin vuokralla asumisen ikuinen ongelma on kodin pysyvyys. Jos haluat tehdä pintaremonttia voit sitä tehdä kysymättä keneltäkään lupaa. Kaikista mahtavin herätys oli itselleni se, että saan pestä pyykkiä, pitää astianpesukonetta päällä ja olla suihkussa vaikka koko yön. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ei tarvitse tarkistaa kellosta, onko liian myöhäistä laittaa pesukone päälle tai hiljentää televisiota. Ja tämän mahdollisuuden ymmärtäminen on aivan ihanaa!

Kyllä omakotitalossa on vastuita, joita ei ole jos omistaa kerrostaloasunnon. Kuten pihan hoitaminen ja ruohonleikkuu. Mutta tuskimpa kukaan, joka inhoaa ylitse kaiken ruohon leikkaamista, ostaa omakotitaloa ison pihan kera? Itse ainakin näen pihan ja nurmikon hoidon mukavana asiani, voisin minä sen pari tuntia viikossa huomattavasti huonomminkin käyttää. Talvella pihan hoitaminen vaihtuu lumitöihin, joka tosin ei ole läheskään niin hauskaa puuhaa, sen myönnän. Näin kesäaikaan en kuitenkaan ole vielä löytänyt muita uusia töitä omakotitaloasumisessa verrattuna kerrostaloasumiseen.

Saapa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan: milloin se kaikkien pelottelema työmaa ja elinikäinen projekti nimeltä omakotitalon hoito manifestoituu eteemme?

Omakotitalon tuomia uusia tuulia: kierrätys ja jätelajittelu

Suurin muutos kun muuttaa kerrostalosta omakotitaloon on se, että tarvitset kaikkea mitä et ole ennen tarvinnut. Esimerkiksi jos kierrätät, kuten me, niin omakotitalossa kierrätykseen täytyy nähdä jopa vähän vaivaa. Meillä on kerrostalosta tottuneena 6 roskista ollut käytössä. Hullua vai mitä?

Kaikki vieraamme saavat niistä aina päänvaivaa, vaikka meille se on aivan itsestäänselvä asia. Roskat lajitellaan energiajätteisiin, biojätteisiin, paperijätteisiin, metalli- ja lasijätteisiin. Loput laitetaan sekajätteisiin.

Olen huomannut, että normaalissa omakotitalo-kodissa lähes kaikki lentää sekajätteisiin, koska ei jakseta nähdä vaivaa, aikaa tai rahaa jätteiden kuljetukseen muualle. Meidän taloudessamme sekajätettä on aina syntynyt kaikista vähiten. Nyt siis kaksi maailmaa kohtaa: jaksammeko enää nähdä vaivaa jätteiden lajitteluun vai ei?

Yritys on ainakin kova: hankimme sekajätteastian lisäksi pihaamme energiajäteastian, vaikka se maksaakin hieman extraa. Kun syksy ja talvi tulee, yritämme polttaa takassa lähes kaikki paperi- ja pahvijätteet. Kesäisin ne pitäisi viedä kodin ulkopuolelle kierrätykseen, samoin kuin lasi- ja metallijätteet.

Biojäte on ehkä suurin ongelma, koska se on jäte, jonka todellakin haluaisimme kierrättää. Onhan siitä melkeinpä eniten haittaa ympäristöllekin. Biojätettä ei ilmeisesti noudeta Porin alueella omakotitalopihasta. Ostoslistalle nousi siis niin hassu ja uusi ilmiö kuin komposti. Kompostissakin on oma ongelmansa kun sen aloittaa tyhjästä: sen käynnistämiseen tarvitsisi valmista kompostissa käynyttä ainesta. No mistäs sellaista saat, kun asut kaupungissa, jossa ei ole sukulaisia ja kaverit eivät vielä ole siirtyneet elämänvaiheeseen, jossa tarvitse kompostia. Lisäksi kompostin käyminen kestää todella kauan. Pohdituttaakin miten uusi kompostimme (jonka pitäisi olla neljän hengen taloudelle) riittää meille kahdelle. Ei, että heittäisimme paljon ruokaa roskiin. Mutta kahvinpurut, puutarhajäte ja week-day-kasvissyöjien kasvistenkuoret ja -perkausjätteet kyllä kuormittavat ihan mukavasti kompostia. Lihaa ja luitahan kompostiin ei saa edes laittaa.

Saapa siis nähdä miten meidän kierrätys- ja lajittelubuumillemme käy. Onko se omakotitalossa tuhoon tuomittua?

Pintaremontti | Pienellä vaivalla suuria muutoksia!

Tässä hieman kuvamateriaalia ennen ja jälkeen tunnelmista. Miten paljon pienellä seinäremontilla voikaan saada aikaiseksi?

Olohuone ennen...

Olohuone jälkeen.

Olohuone ja takka ennen...

Olohuone ja takka jälkeen.

Meidän makuuhuone ennen...

...Ja meidän makuuhuone remontin jälkeen.

Vierashuone ennen...

...ja jälkeen.

Muutto kerrostalokaksiosta omakotitaloon

Se tunne, kun neliöt kolminkertaistuvat. Se tunne, kun kerrankin tilaa on.

Muutimme 47 neliöisestä kerrostalokaksiosta 143 neliöiseen omakotitaloon. Muutos oli suuri. Joku voisi kuvitella, että tilaa jää valtvasti tyhjäksi. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkansa. Yllättävän paljon sitä saa kerättyä elämää ja tavaraa 47 neliöön. Vaikka edellisessä asunnossamme oli vain baarikeittiö/tupakeittiö olohuoneen yhteydessä niin todellisuudessa edes omakotitalomme erillinen iso keittiö kaappeineen ei meinaa riittää minulle. Tarvitsisin enemmän kaappi ja työskentelytilaa: ruokabloggaajan elinikäinen ongelma nääs.

Makuuhuone vaatehuoneineen täyttyi myös muuton yhteydessä alta aikayksikön. Mutta tämä ei lieni ihme? Kolme muuta makuuhuonetta (KYLLÄ, KOLME MUUTA, JA MEITÄ ON VAIN KAKSI.)saivat uuden tarkoituksen. Yksi pääsi vierashuoneeksi, toinen työhuoneeksi. Nämäkin huoneet täyttyivät ilman mitään ongelmaa. Ainoaksi ihmetyksen aiheeksi jäi neljäs makuuhuone. Sillä ei ole oikein mitään virkaa, koska kirjastoksi se ei muodoltaan ja sijainniltaan sovi. Kai siitäkin toistaiseksi tulee yksi vierashuone, huonekalut vain uupuvat.

Olohuoneen saimme sisustaa kokonaan uusiksi ja hyvä näin, ei minun lähes 10 vuotta vanha opiskelijaasuntoon ostettu 2,5 hengen vuodesohva enää ole elämänsä voimissa. Mutta se toimii edelleen erinomaisen hyvin vierashuoneessa sänkynä. Ruokailuhuone, tai meillä tuttavallisemmin aurinkohuone sai uuden sisustuksen myös: olen aina unelmoinut ruokapöydästä, jossa saa illallistaa jopa 8 hengen voimin. Ja nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen toteuttamaan tämän haaveen, koska meillä on siihen tilaa.


Eli todellisuudessa talomme täyttyi hyvinkin pian ja pienillä sijoituksilla. Yksi makuuhuone on tyhjillään kunnes löydämme sinne tarpeeksi edullisesti vierasvuoteen. Aurinkohuone sai unelmieni ruokapöydän tuolineen. Olohuoneeseen ostimme kauan kaipaammamme ison ja viihtyisän sohvan. 


Ja näin neliöt täytettiin tässä talossa, jota voin jo kutsua kodiksi.

Pientä pintaremonttia ennen muuttoa | Seinien tapetointi

Koko talon pintaremontista seinien tapetointi oli mielestäni hauskinta puuhaa. Seiniä tapetoidessa koko huoneen luonne ja ilme muuttui täysin. Vaikka olihan huoneiden valkoiseksi maalaamisellakin suuri merkitys niin silti tapetoiminen oli kuin kermaa kakun päällä.

Työhuoneen seinät.

Tapetin kohdistaminen

Tapetoidessa tulee huomioida muutamia asioita: Jos ostat kuviollista tapettia (kuten me) niin hukkapalojen määrää on todella vaikea arvioida. Meidän talomme tapauksessa seinien korkeus vaihteli paljonkin aina noin 2 metristä 3,6 metriin. Lisäksi osa seinistä oli sellaisia, että ne kasvoivat korkeutta metrinkin verran, joten siinäkin oli oma puuhastelunsa. Tapetin kohdistamisesta syntyvä hukkatapetti oli siis joka kerta yllätys. Mutta vaikka tapettikaupoilla myyjä olikin huolissaan siitä, että riittääkö meillä tapetit niin huoli oli turha: lähes jokaista tapettia jäi yli rullallinen. Tämä on sikäli kuitenkin hyvä juttu, koska nyt voimme tulevaisuuden niin vaatiessa jopa korjata tapettia, jos siihen tulee jälkiä.

Meillä meni siis makuuhuoneiden _yksittäisiin_ pieniin seiniin keskimäärin 2 rullaa tapettia (seinien korkeus 2-3 metriä ja leveys n 3 m ->).

Olohuoneen isoon ja korkeaan seinään meillä meni tapettia noin kolme rullaa.(korkeus 3,6 m ja leveys joten suurempaa). Mutta kuten jo kirjoitin, on vaikea arvioida paljon tapettia todellisuudessa menee, koska kohdistaminen voi joko osua nappiin tai mennä täysin metsään. (Muistakaa myös tapettiostoksilla ostaa samaa erää olevia tapetteja, samassa hyllyssä oleva sama tapetti voi nimittäin olla eri erää. Totuus selviää sarjanumeroista).

Makuuhuoneen tapetointia

Tapetointi

Me valitsimme tarkoituksella Non-vowen tapettia, koska se oli helpoin liittää seinään: liisteri levitetään suoraan seinään ja tapetti sen päälle. Tärkeitä työvälineitä ovat liisterin, liisteriharjan ja tasoitusharjan lisäksi märkä rätti, lyijykynä, sakset, mattoveitsi ja vesivaaka/vatupassi. Ja luonnollisesti tarpeeksi korkeat tikkaat.

Kun liisteri on levitetty seinään on aika nousta tikkaat ylös ja asetella tapetti suoraan ja kohdilleen ylhäältä alaspäin. Ylhäältä se on hyvä kiinnittää hyvin. Älä luota seinien suoruuteen vaan tarkista tapetin suoruus vatupassilla. Kun tapetti on kohdillaan kiinnitä se tasoitusharjalla vetämällä sitä ylänurkasta alas/sivulle päin. Varmista, että ilmakuplia ei jää. Leikkaa tapetti alhaalta mattoveitsellä.

Seuraava vuota kohdistetaan ensimmäiseen vuotaan liisterin levittämisen jälkeen. Tämän jälkeen ylimääräinen tapetti leikataan ylhäältä pois. Kohdistusta jatketaan kunnes kuviot täsmäävät ja vuotojen välille ei jää rakoja. Tapettien reunat pyyhitään hieman märällä rätillä ja poistetaan ylimääräiset liisterit välistä.

Entäs sitten pistorasiat ja muut haitat tapetoinnin tiellä? Tapetti asetellaan samallalailla kuin aiemminkin. Kohdasta, jossa pistorasia on, leikataan keskelle reikä. Reikää suurennetaan ylös, alas ja molemmilla sivuille. Tämän jälkeen suorakulmio leikataan saksilla tarkasti pois. Tähän voi mennä hetki, joten liisteriä saattaa joutua lisäämään operaation jälkeen pienemmällä pensselillä.

Tapetointi onnistuu yksinkin, mutta parhaan tuloksen saa kun hommassa on kaveri mukana.

Tapetoinnin välivaihe.

Pintaremontti ennen muuttoa | Seinien maalauspuuhissa

Mikään ei ole mahtavampi fiilis kuin se, kun tietää, että tapetinpoistoproggis alkaa olla lopuillaan. Tai no ehkä miljoona asiaa, mutta jos kehyksenä on tämä pintaremontti niin näin pieni asia tekee meidät äärettömän onnellisiksi. Tapetin poiston jälkeen seiniä täytyi vielä hieman hioa ja kitata vanhoja naulanreikiä piiloon. Tämän jälkeen maalasimme aina kolme seinää neljästä valkoiseksi: tulos oli lähes uskomaton! Huoneet suurenivat silmissä ja tulivat valoisemmiksi. Valon taittuminen ja tunnelma huoneissa myös aivan täysin.

Valkoinen maali seinässä on myös tulevaisuuden pinta-remontteja ajatellen mitä mainioin ratkaisu. Sen päälle voi tapetoida tai maalata melkeinpä mitä tahansa. Se antaa siis talolle puhtaan kanvaksen. Eikä ole pelkoa, että maailmasta valkoinen maali loppuisi kuten monissa erikoisissa maalisävyissä on ongelmana.

Olohuone alkuperäisillä keltaisilla tapeteilla.

Olohuone valkoiseksi maalauksen jälkeen.

Samalla kun maalasimme seiniä, päätimme myös maalata hieman elämää nähneitä lattia- ja seinälistoja. Nekin näyttivät täysin uusilta käsittelyn jälkeen. Niihin käytimme eri maalia kuin seiniin: hiomisen jälkeen listat maalattiin vesiliukoisella huonekalumaalilla.




Koska olohuoneessamme kaikki on nyt niin valkoista niin oli vain järkevää päivittää myös takan pinta: sekin uudelleen maalattiin valkoiseksi lateksimaalilla. Tulos oli sävähdyttävä: takka oli kuin uusi.

Kun uusii pintamateriaaleja suosittelen ehdottomasti päivittämään myös tällaiset yksityiskohdat kuin takka ja listat. Vaikka ne näyttäisivät valkoisilta/puhtailta ennen muiden pintojen käsittelyä niin asia voi olla toisin kun seinäpinnat saa uusittua.

Pintaremontti ennen muuttoa | Tapettien poisto

Jos en jostain osasta kovin paljon pitänyt seinäremontin tekemisessä, niin se oli tapetin poisto.

Aiemmat tapetit olivat todella tiukassa kiinni: pahimmillaan revimme seinistä tapetti muutaman sentin osissa pois. Eri huoneissa tapetti käyttäytyi hyvin eri tavalla, mutta ei yhdenkään tapetin poistaminen mukavaa puuhaa ollut. Yhden makuuhuoneen tapettien poistamiseen meni tapetista riippuen hieman yli vuorokausi kahden hengen työvoimalla. Olohuoneeseen meni noin kaksi päivää kolmen hengen työvoimalla. Koska tarkoituksena oli todellakin maalata seinät, niin täytyi meidän tehdä myös tasaista ja puhdasta jälkeä: pienimmätkin tapetin palat oli saatava pois ja kaikki kolot ja naulanreiät täytettävä kitillä. Vaikka työ oli hurjan aikaavievää, aivotonta, tarkkaa ja raskasta niin se kannatti: lopputulos oli uskomattoman siisti.

Tapetinpoistoaineissa oli paljon eroa. Ostimme aluksi sellaista tahmaista ja limaista tapetinpoistoainetta, jota levitettiin tapetille ja annettiin vaikuttaa. Se oli hyvin likaista ja älöttävää lantraamista. Toisinaan myös hidasta, koska kaikkiin tapetteihin se ei tuntunut soveltuvan. Vaikka tätä tapetinpoistoainetta kuinka yritti laittaa senille, ei tapetti lähtenyt helposti. Oli siis turvauduttava myös vesisuihkepulloon ja rätteihin. Vesisuihkepulloihin kannattaa ehdottomasti lisätä hieman tapetinpoistoainetta, koska pelkkä vesi oli vielä huonompi ja hitaampi vaihtoehto.

Toinen tapetinpoistoaine, jota kokeilimme oli todella myrkyllistä: se sekoitettiin veteen ja sitä käyttäessä oli käytettävä hengityssuojaa ja mielellään myös silmäsuojia. Ja siltikin se kirveli hengityselimiä ja silmiä, vaikka kuinka hyvin yritti siltä suojautua. Myös iho ärsyyntyi aineesta. Plussana tänä tapetinpoistoaine oli toimivaa ja nopeavaikutteista. Sen avulla vanha tapetti lähti nopeasti ja helposti irti seinästä. Mene ja tiedä sitten kumpi oli parempi ja järkevämpi vaihtoehto?

Tämä kokemus tapettien poistamisesta sai minut vakuuttuneemmaksi siitä, että ainoastaan yksi seinä kannattaa tapetoida ja muut maalata. Näin säästät tulevaisuuden asukkaan, joka voi olla myös sinä itse järkyttävältä työmäärältä. Seuraavaksi maalaamaan!

Tapetti on poistettu!

Pintaremontti ennen muuttoa | Ostoksilla

Kun on koko aikuisikänsä asunut kerrostalossa vuokralla, niin ei hirveästi ole voinut tai tarvinnut remontoida. Yleensä, jos asuntoon on tullut remontti se on tarkoittanut muuttoa pois. No emmepä me nytkään halunneet asua remontin aikana talossamme. Niinpä siirsimme muuttoa sinne parilla viikolla ja päätimme tehdä talolle pintaremontin. Onneksi talo ei sen enempää remontoimista tarvinnut.

Pieni pintaremontti tarkoitti meidän tapauksessamme 2 viikon työtä ja todellakin talon visuaalisen ilmeen muutosta. Lähes kaikki tapetti sai lähteä, koska halusimme oman näköisemme pinnat. Onneksi lattiat, katot ja kaakelit ovat kunnossa, niin niihin ei tarvitse koskea. Se nimittäin olisi tiennyt huomattavasti suurempaa laskua ja isompaa panostusta.

Koska todellakin ostimme ensimmäisen omakotitalomme ei meillä luonnollisestikaan ollut välineitä rempata taloa: tähän menikin varmasti suurin osuus remonttirahoista. Tarvitsimme vehkeet ja aineet niin tapetin poistoon, listojen, takan ja seinien esikäsittelyyn ja maalaamiseen sekä tapetoimiseen. Kaksi viikkoa näissä hommissa opetti todella paljon. Onneksi komeamman puoliskoni vanhemmat auttoivat remontoimisessa ja ohjeistivat muuten youtube-videoiden antamaan tietouteen. Olemme hyvin kiitollisia heidän avustaan ja ohjeistuksestaan. Emme olisikaan ikinä selvinnyt tästä remontista kahdestaan kahdessa viikossa ilman heidän apuaan: minä kun olin jalkapuoli (nilkan nivelsiteet pääsivät repeämään juuri ennen talokauppoja) ja komeampi puoliskoni vietti noin 50 tuntia viikosta työssä ja työmatkoilla.

Tapetit löysimme todella edullisesti, eikä meidän tarvinnut edes tyytyä huonoihin tai  visuaalisesti rumiin tapetteihin. Kolmeen huoneeseen löysimme alennuksesta tapetit: hinnat rullalta liikkuivat noin 5-9 euron välillä. Tässä säästi todella paljon, koska normaalihintaiset non-vowen tapetit maksavat noin 30-100 euroa/rulla. Loppuihin kahteen huoneeseen ostimme normaalihintaisia tapetteja, mutta onneksi nekin olivat noin 30 euron hintaluokkaa. Ja ennen kaikkea tapetit ovat aivan törkeän hienoja. En vaihtaisi niistä yhtäkään!

Säästimme myös siinä, että päätimme maalata huoneet valkoisiksi ja tapetoida ainoastaan yhden seinän näyttävästi. Näin rullia ei tarvinnut läheskään niin paljoa ja valkoinen maali on sen päälle vielä edullista. Suosittelen sydämellisesti tällaista ratkaisua.

Asuntokauppa ja pankin tarjoamat palvelut helpottamassa arkea

Talon kaupantekopäivä oli todella nopeaan ostotarjouksen hyväksymisestä. Kaksi viikkoa ostotarjouksen tekemisestä meillä oli edessä kaupantekopäivä. Ennen sitäkin oli paljon, paljon järjestettävää.

Heti kun ostotarjouksemme hyväksyttiin, siirsimme käsirahan kiinteistövälittäjän tilille. Tämän jälkeen menimme uudelleen pankkiimme ja kävimme kaikki käytännön asiat läpi. Saimme myös paljon vastauksia kysymyksiimme, asiakaspalvelu pankissa oli todella hyvää ja asiantuntevaa. Samalla sovimme päivän ja ajan kaupanteolle. Se on hieman haasteellista tietysti kun paikalle täytyy saada niin useita ihmisiä, mutta onneksemme saimme juuri sen ajan, joka meille sopi parhaiten.

Valitsemaltamme pankilta sai yllätyksekseni todellä hyvää palvelua: Kovin paljon ei jäänyt meidän toimitettavaksi tai tehtäväksi, pankki mielellään hoisi kaikki käytännön järjestelyt. Tällaisia olivat esimerkiksi tontin vuokraoikeuden siirto nimiimme, lainhuudatus yms. muuta pakolliset talokauppoihin liittyvät toimet. Tämä oli todella  hyvä, koska luonnollisesti meillä oli muutakin selvitettävää, järjestettävää ja tehtävää jo muuton kannalta. Jos meidän olisi itse täytynyt hoitaa kaikki nämä muutkin asiat, niin olisimme helposti olleet hyvinkin nuutuneita kaiken tämän keskellä.

Ennen varsinaista talon kaupantekoa varasimme ajan myös henkilökohtaisen pankkineuvojamme luokse. Tässä tapaamisessa allekirjoitimme ison, ison liudan papereita liittyen lainaan ja sen ehtoihin. Tähän meni hieman yli puoli tuntia. Enpä ole uudella nimelläni allekirjoittanut ennen tätä hetkeä yhteensä näin montaa kertaa. 

Saimme myös selville asian, joka oli vaivannut meitä: miten lainanlyhennys käytännössä hoituu? Meille perustettiin lainanlyhennystili, jolta erääntyy 1. päivä aina lainan kuukausilyhennyksen verran rahaa. Näin ollen siirrämme omilta tileiltämme lainanlyhennystilille rahaa ennen eräpäivää, hieman siis kuin maksaisimme "vuokraa". Ihanan yksinkertaista. Saamme myös lyhentää lainaamme toisinaan isommilla summilla, joita mahdollisesti säästämme.

Itse asuntokaupantekotilaisuus oli lyhyt ja ytimekäs: kiinteistövälitystoimiston edustaja luki ääneen kauppakirjan, jonka allekirjoitimme. Sitten saimme kaikki talon viralliset paperi (kaksi mapillista!), kauppakirjan ja ensimmäisen avaimen. Loput avaimet saimme kahden päivän päästä kun omistusoikeus siirtyi virallisesti meille.

Asuntokaupasta jäi siis kätösiimme hirveä määrä paperia, pari mappia, talo ja sen avain sekä hieno näkymä pankkitililllä, jossa minun tililtäni veloitettiin 171 050 euroa. Siitä olisi melkein pitänyt ottaa print screen. Hurjaa vai mitä? 

Kosteustarkistus | Ehto talon ostolle

Ostotarjouksen yhteydesssä sovimme myös kiinteistövälittäjän kanssa, että talolle tehtäisiin kosteustarkistus, jonka kustannukset puolitettaisiin myyjän kanssa. Tämä järjestely oli täydellinen. Laitoimme kosteustarkistuksen mahdolliset huonot tulokset myös ehdoksi kaupan toteutukselle. Tämän ansiosta saimme mielenrauhan ja kivi vierähti sydämeltämme.

Kosteustarkastukseen osallistui ammattilainen kosteustarkistaja, me ostajat, myyjä ja kiinteistövälittäjä. Kävimme läpi koko talon ja opimme talostamme myös paljon. Kosteustarkistaja selitti kaiken helpottavan ihmisläheisellä kielellä: ymmärsimme siis kaiken, koska hän vältti ammattikielellä puhumista. Lopuksi saimme vielä kirjallisen raportin kosteustarkastuksesta ja mahdollisista tulevaisuuden ongelmista ja korjausehdotuksista. Hieman alle 300 euron lasku tästä ei tuntunut ollenkaan pahalta!

Kosteustarkistuksessa mitattiin kaikkien märkätilojen kosteus: niin seinät, lattiat, lattiakaivot, wc-pöntöt kuin hanatkin. Lisäksi tutustuimme talon lämminvesivaraajiin ja vesikytkimiin. Tarkistimme myös talon katon, rännit, salaojat ja muut ulkona sijaitsevat vesitoiminnot. Lopuksi kosteustarkistaja vielä selvitti miten talo oltiin rakennettu ja pohjustettu ja että talon pohjassa ei ollut kosteutta.

Lähes kaikki oli hyvin: pieniä vikoja löytyi, jotka kyetään korjaamaan omatoimisesti. Suurin menoerä on todennäköisesti yhden wc-istuimen vaihtaminen. Eikun talon kaupantekoa kohti siis!

Talon toinen yksityisnäyttö, kiinteistön kuntotarkistus ja ostotarjouksen tekeminen

Kaikki kävi lopulta varsin nopeaan. En tiedä onko tämä tavallista, mutta olen aina kuvitellut, että talon ostamis-prosessissa menisi paljon aikaa - tai ainakin enemmän aikaa.

Kun olimme löytäneet talon, jonka halusimme niin pohdimme vielä kertaalleen paljon olimme valmiita siitä maksamaan. Sitten varasimme yksityisnäytön talolle. Mukanamme piti tulla eräs ystävämme, jonka olisi tehnyt talolle pintapuolisen kuntotarkastuksen, mutta hän estyi tulemasta paikalle, koska oli sairas.

Niinpä menimme talolle jälleen kerran kahdestaan. Yritimme löytää neuvoja, miten taloa kannattaisi tutkailla ja mihin kiinnittää huomiota: valitettavasti tällä kertaa internetin ihmeellinen maailma petti meidät. Ainakaan me emme löytäneet minkäälaista ohjeistusta kiinteistön kuntotarkastus for dummies tietoa. Ainoa mitä kehotettiin tekemään oli koputtelemaan seiniä, kokeilemaan hanoja, wc-pönttöjä, ovia, elektronisia laitteita, nuuskimaan ilmaa ja sen sellaista.

Niinpä menimme talolle koputellen ja kysellen. Joku voisi tietysti sanoa, että älä luota kiinteistövälittäjään, hänen työtään on myydä talo. Mutta toisaalta tuskimpa hänen tarkoituksensa valehdellakkaan on, koska jos ostamme talon väärissä oletuksissa sen kunnosta ja tarpeista, niin helpostihan siitä jää kiipeliin. Ja onhan kyseessä kiinteistövälittäjänkin ammatillinen maine, joka on helposti upotettu pohjamutaan näinkin pienen kokoisessa kaupungissa.

Vietimme talolla yli tunnin. Tämä todellakin kannatti tehdä ajan kanssa. Kävimme läpi lähes kaikki talon ongelmakohdat ja niiden mahdolliset ratkaisut. Lopuksi kiinteistövälittäjä kysyi meiltä millä mielellä olemme talosta nyt. Tahdoimme tehdä ostotarjouksen ja kerroimme sen summan. Pyysimme kiinteistövälittäjää kertomaa rehellisen mielipiteensä ostotarjouksen läpimenemisestä.

Niinpä täytimme paperit ja kiinteistövälittäjä lupasi soittaa heti kun saa edes suullisen mielipiteen myyjiltä. Sanoimme, että meille saa ilmoittaa samana iltanakin vaikka menisi kuinka myöhään. Ostotarjouksen raukeamispäivä laitettiin yllättävän kauaksi: jopa 5 päivän päähän, koska toinen myyjistä oli ulkomailla työmatkalla ja hänen allekirjoitustaan ei välttämättä olisi saatu kahdessa päivässä, joka oli toiveemme raukeamispäiväksi.

Siitä alkoikin sitten hurjan tiivis jännitys. Ajattelimme, että emme saa ikinä unta ja viikonloppukin menee piloille kun vain odotamme jännityksessä. Olihan nyt kyseessä elämämme isoimmat kaupat. Iloksemme ja suureksi yllätykseksemme kiinteistövälittäjä soittikin jo samana iltana kello 21.32. Hän oli saanut suullisesti vihreää valoa myyjiltä ja paperit allekirjoitettaisiin seuraavana maanantaina.

Tämä toi mukanaan aivan uskomattoman tunteen: meistä tulisi omakotitalon omistajia jo kahden ja puolen viikon päästä!

ASP-säätäminen

ASP-tili, eli asuntosäästöpalkkiotili on erityisesti nuorille tarkoitettu asuntosäästämisen muoto, jonka avulla mekin rahoitimme ensimmäisen asuntomme. ASP-tili toimii niin, että säästäjä tallettaa kahdeksana vuosineljänneksenä haluamansa summan (150-3000 EUR) tililleen. Tämä tarkoittaa siis 50-1000 EUR/kk. Asunnon hankkija tekee pankin kanssa sopimuksen, jossa hän sitoutuu säästämään vähintään 10 prosenttia asunnon hinnasta ja pankki antamaan lainaa, kun säästötavoite on saavutettu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ASP-tilille siirretään kuukausittain rahaa ja kahden vuoden kuluttua säästäjällä on käytössään asuntolaina.

ASP-lainassa on useita ensiasunnon ostajalle hyödyllisiä ominaisuuksia:

ASP-lainalle tai osalle siitä voi saada 10 vuoden ajan valtion korkotukea. Jos lainan korko ylittää korkotukiaikana 3,8 %, valtio maksaa 70 % tämän tason ylittävästä korosta. Tämä tarkoittaa, että maksat itse lainasi koron 3,8% asti (eli vihreän osan) ja tämän ylittävästä osasta maksat vain hieman alle kolmasosan. Valtio takaa osan lainasta. Koska pankki laskee asunnon arvosta vain 85% takaukseksi, valtiontakaus huolehtii loppusummasta. Säästetyille varoille saa hyvää korkoa. 

ASP-laina on hyödyllinen ja ehdottomasti suositeltava säästämisen muoto, muutama asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä:

• Korkotuetun lainan määrä on rajoitettu paikkakuntakohtaisesti. Helsingissä lainaa saa 145 000 €, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla enintään 125 000 € ja muualla Suomessa enintään 100 000 €. Lainaa on mahdollisuus saada enemmän, mutta aikaisemmin mainittu korkotuki ei päde siihen.

• Mikäli olet säästänyt vuoden (eli neljä vuosineljännestä) ja pankkisi suhtautuu asiaan myötämielisesti, voit ostaa asunnon ennen kuin ASP-tilin ehdot täyttyvät. Tälläinen tilanne voi esimerkiksi olla mahdollinen jos saat paikkakuntasi enimmäislainamäärän kerättyä kokoon nopeammin kuin kahdessa vuodessa. Tällöin otat pankista aivan tavallista asuntolainaa, jonka vaihdat korkotuettuun ASP-lainaan tilin ehtojen täyttyessä. ASP-tilillä olevat rahat jäävät odottamaan tilille, mutta ainakin meidän pankkimme huomioi ne omarahoituksena. Lisäksi joudut tallettamaan ASP-tilille vähintään 50 EUR kuukaudessa.

Meidän talo | Sen oikean löytäminen

Kävipä kerran niin kuin sadussa, että menetimme sydämemme ensimmäiselle.

Olimme tehneet hyvin paljon pohjatyötä ja tutkiskelua ja olimme suhteellisen nihkeitä lähtemään katsomaan näytölle taloja, jos niissä oli jotain vikaa. Päätimme kuitenkin valkata muutaman yksilön, jotka näyttivät paperilla aivan erinomaisilta. Ja siitä se sitten lähtikin.

Välittömästi kun astuimme ensimmäisen talon näytöltä ulos, oli molemmilla olo, että se oli nyt tämä tässä. Tämä on meidän kotimme. Ja tämä on saatava. Hullua vai mitä?

Talo oli todellisuudessa parempi kuin paperilla, tai tässä tapauksessa Oikotie.fi- esittelysivulla. On totta, että siinä oli puutteita, mutta ne olivat helppoja puutteita. Talo täytti lähes kaikki toiveemme.

Sen pohjapiirrustus oli juuri meidän toiveidemme mukainen, persoonallinen. Huonekorkeus oli ihanan korkea paikoitellen, jopa noin 3,5 m.
Talossa oli iso olohuone, keittiö ja ruokahuone, joita ei oltu eritelty erillisiksi huoneiksi. 
Talossa oli isot ikkunat, ja niitä oli sopivan paljon: luonnon valoa siis riittää.
Makuuhuoneita oli 4, mahdollisuus vierashuoneeseen ja työhuoneeseen.
Päämakuuhuoneessa oli vaatehuone.
Lattiat olivat kauniit, hyväkuntoiset ja hyvää materiaalia: laminaattia ja laattaa.
Talossa oli kaksi wc:tä, erikseen suihkutiloista. Myös kodinhoitohuone löytyy.
Talo sijaitsi toivealueellani, Tuulikylässä. Alue on uutta asuinaluetta, sopivan lähellä, mutta myös sopivan kaukana keskustasta. Rauhallinen asuinalue, kaunis maisema, paljon uusia taloja. Vuoden päästä parin kilometrin päähän valmistuu Satakunnan isoin ostoskeskus, joten palvelut ovat  paranemaan päin.
Talossa oli tarpeeksi neliöitä, 143 m2. Pihaakin oli riittävästi, hyvillä valmiilla istutuksilla ja aidalla: 1208 m2.
Pihalla oli autokatos ja ulkovarasto.
Talo oli rakennettu 2002 ja laajennettu 2006, sopivan ikäinen meidän toiveisiimme siis.
Talo oli hinnaltaan mahdollisen rajoissa, kun hintaa vertasi talon neliöihin ja ikään.

Lattioiden tärkeys.

Näiltä osin talo siis täytti toiveemme vallan mainiosti. Olihan siinä muutamia ongelmiakin:

Talossa oli sähkölämmitys, mutta kuten olemme jo aiemmin maininneet niin Porissa ei harrasteta maalämpöä vielä yhtä paljon kuin muualla. Onneksi tämä on kuitenkin korjattavissa. Plussana kuitenkin, talossa oli vesikierteinen lattialämmitys, eikä patterillinen.
Talo oli vuokratontilla. Vuokra ei ole päätä huimaava (600 euroa/vuosi), mutta haluaisimme omistustontin. 
Talossa oli paljon viimeistelemättömiä kohteita: toisesta wc-pöntöstä puuttui vedenhuuhtelun painike, yhdestä hanasta puuttui sulkija, listat olivat hyvin kuluneet, talo oli tyhjillään, mutta sinne oli jätetty epämääräisiä tavaroita ja seinähyllyjä.
Talossa oli kamalat tapetit. Tämä on tietenkin mielipidekysymys, mutta tapetit eivät olleet ainoastaan vanhahtavat vaan myös kuluneet puhki, niihin oli piirretty ja ne olivat paikoittain likaiset. Tapetit olivat talon identiteetin tiellä. 
Kodinhoitohuoneessa lattian ja seinän välissä oli rako, jolle ei saanut selitystä.
Kodinhoitohuone oli myös liian pieni omaan makuuni.
Suikuhuoneen ovikarmi oli tummunut ja pahan näköinen.
Pihan kasvit huusivat sitä, että niistä ei oltu pidetty huolta.

Talossa oli myös muutama yllättävä plussa, joita emme olleet edes harkinneet:

Talossa oli toinen iso kylpyhuone, jossa oli paljon säilytystilaa ja viihtyisä, ilta-auringollinen poreamme! Kylpyhuone oli hyvin tyylikäs ja se huokui spa-henkisyyttä.
Talossa oli jopa NELJÄ ulko-ovea. Yksi ulko-ovista oli kahden oven aukko, joten jopa isot huonekalut mahhtuisivat ovesta sisälle.
Talo oli ulkomuodoltaan viehättävä, yksikerroksinen talo. Se oli valmistettu sekä puusta että tiilestä.
Talossa oli myös varaava takka.

Aivan erinomaisen paljon hyviä puolia ja myös muutamia, korjattavia huonoja puolia. Silti tämä talo tuntui heti kolahtavan meihin. Se tuntui kodilta. Seuraavaksi siis pankkiin esittelemään uutta toivetta.

Unelmat vs. todellisuus talotarjonnassa

Olemme jo puolen vuotta selailleen Porin alueen asunto- ja talotarjontaa Oikotie.fi-sivustolla. Hyvinkin nopeaan käy niin, että pieni vilkaisu kohdesivustoon kertoo kaiken. Tarjolla on paljon ei missään nimessä, muutamia voisi harkita ja sitäkin vähemmän vau-efektin aikaansaavia kohteita.

Ensimmäiseksi ongelmaksi huomasimme sen, että Porissa ei paljon harrasteta maalämpöä: suurimmassa osassa taloista on sähkölämmitys ja muutamissa öljylämmitys. Maalämpö on ainoastaan taloissa, joihin meillä ei olisi mitenkään varaa. Öljylämmitteistä taloa emme edes harkitse: se siis jättää vaihtoehdoksi lähes ainoastaan sähkölämmitteiset talot. Tämä ehkä vähän hirvittää, koska vuokrattavissa asunnoissa olen tottunut välttelemään sähkölämmitteisiä asuntoja, niiden suurten lämpökustannusten takia.

Toinen mitä porilaiset talonomistajat eivät selvästikkään harrasta, ovat omistustontit! Surullista, mutta totta. Ymmärrän tämän ratkaisun toisaalta uusien talojen kanssa. Mutta, että tarjolla on 60-70-luvulla rakennettuja taloja, joissa tonttia ei olla lunastettu omaan omistukseen, sitä en vain ymmärrä. Kunnalta ostetut tontit eivät nimittäin Porissa edes paljoa maksa. Esimerkiksi tänä vuonna tontit ovat maksaneet Pohjois-Porin alueella, josta siis itse haluaisimme talomme ostaa, noin 8-15 tonttua riippuen tontin suuruudesta ja sijainnista. Eihän niiden vuokrakaan paljoa ole, mutta jos aikoo omakotitalossakin asua yli 10 vuotta, niin mielestämme tontin ostaminen on kaikin puolin järkevämpää. Lisäksi jos talon aikoo tulevaisuudessa myydä, niin onhan se houkuttelevampi ja nostaa talonkin arvoa, jos talo on omistustontilla.

Kolmas seikka, mikä vaivaa porilaisia asuntomarkkinoita on se, että myynnissä olevissa taloissa on hyvin harvoin tehty oman makumme mukaisia pintaremonttiratkaisuja. Täytyy siis oppia katsomaan tapettien, kaappien ja kaakeleiden läpi suurempaa kokonaisuutta. Onneksi kuitenkin nykyään on paljon kuvia ja aika hyvin pohjapiirroksia tarjolla taloista. Se helpottaa huomattavasti asuntonäyttökohteiden valkkaamista. Ja kaikkien näiden kohteiden joukosta valitsimmekin pari kohdetta, joita päätimme ihan mielenkiinnosta lähteä katsomaan.

Lainaneuvottelut pankkien kanssa

Olemme kuulleet monesta lähteestä erilaisia mielipiteitä siitä, missä vaiheessa kannattaa käydä neuvottelemassa pankkien kanssa asuntolainasta ja lainalupauksesta. Toisten mielestä se on järkevää vasta kun ensimmäinen oikea kohde löytyy, toisten mielestä taas se on järkevää jopa ennen kuin tiedossa on mielekäs asunto tai talo. Emme vieläkään ole varmoja kumpi on se järkevämpi tapa. Toisaalta jos tiedät mitä haluaisit ostaa on lainahakemuksia helpompi täyttää, kun tietää varmuudella kohteen tiedot, ostokohde materialiasoituu mielessä. Kuitenkin jos kohde on tiedossa voi neuvotteluille tulla helposti kiire. Jos kuitenkin hakee ennen kohteen löytymistä lainalupausta niin voi olla vaikea budjetoida, mitä arvelee kohteen tulevan maksamaan. Numeroita täytyy pyöritellä vertailun avulla päässä. Mutta, kumminkin pankin antama lainalupaus on taas budjettia määräävä.

Itse olimme näiden kahden välimaastossa kun päätimme tehdä lainahakemuksen. Olimme löytäneet kohteen, joka täytti toiveemme, mutta emme olleet vielä käyneet näytöllä talossa. Halusimme kuitenkin kokeilla, josko pankki olisi valmis antamaan meille tätä kohdetta vastaavan lainan. Teimme lainahakemukset aluksi netissä: halusimme helposti vertailla tällä tavoin potenttiaalisia pankkeja. Pankkien lainahakemuslomakkeiden erilaisuus hämmästytti meitä suuresti. Kaikilla pankeilla ne olivat erilaiset, eivätkä kaikki olleet hyviä pohjia. Huomasimme hyvin pian, että hakemuksia ei kannata netin kautta välttämättä tehdä ja vaikka tekeekin niin niistä ei saa suoria vastauksia. Jos on tosissaan pankkilainan suhteen on siihen varattava aika pankkiin ja mentävä paikanpäälle neuvottelemaan.

Netissä täytettävistä hakemuksista meille tuli sellainen maku, että niiden tarkoituksena on vain kalastaa potentiaalisilta asiakkailta tietoja. Toki hakemus helpotti sinänsä, että pankkivirkailijoilla oli sitten pohjatietoa meistä lainanhakijoina neuvotteluille.


Kävimme useammassa pankissa parin päivän aikana. Yhtälailla kuin hakemukset niin neuvottelut olivat hyvin erilaisia ja meihin suhtauduttiin hakijoina hyvin erillä lailla. Osasta pankeista tuli välittömästi kieltävä vastaus, osasta tuli lainalupaus. Ei siis kannata masentua vain yhden pankin tarjoamaan vastaukseen: muissa pankeissa voidaan suhtautua aivan päinvastaisesti erilaisiin hakijoihin. Pankit arvottavat asiakkaita eri kriteerien avuilla. Toisille pankeille on tärkeää kuukausitulot, jolloin työttömänä voi olla vaikea saada lainaa, vaikka pariskunnan yhteistulot riittäisivät lainanlyhennykseen. Toiset pankit eivät taas suhtaudu toisen lainanhakijan työttömyyteen aivan yhtä kieltävästi. Oma tilanteemme todistaa sen. Toinen meistä on vakituisessa työsuhteessa ja toinen työtön: silti saimme lainalupauksen. Tärkeämpää on pystyä osoittamaan säästöillä, koulutuksella ja työkokemuksella sekä elinkustannusarvioilla kyky hoitaa asuntolainaa. Kannattaa siis ehdottomasti käyttää aikaa omien elinkustannusten laskemiseen nyt ja tulevaisuudessa asuntolainan kanssa ja esitellä se pankkineuvotteluissa. Myös takaajia on hyvä miettiä ja pyytää jo ennen pankkineuvotteluita.

Pankeista saa myös hyvin erilaisia tarjouksia: Todelliset vuosikorot vaihtelivat yllättävän paljon, samoin muut edut. Myös tästä syystä suosittelemme ehdottomasti käymään useammassa pankissa, koska kilpailuttamalla pankkien tarjouksia voi saada todellakin rahanarvoisia säästöjä ja etuja.

Lainalupaus taskussamme lähdimme kohti uutta seikkailua: nimittäin talojen näyttöihin. Tämä osoittautui huomattavasti mukavammaksi touhuksi kuin lainaneuvotteluissa hyppiminen!

Kesän 2013 talotarjonta

Huomasimme varsin nopeaan, että kesä 2013 on hyvin otollinen aika seurailla talomyyntiä, ainakin Porissa. Asuntokauppa käy aika hiljaisesti ja tarjontaa on paljon: tuloksena on aika pitkälti ostajan markkinat. Uutisissa huhutaan myös nyt paljon siitä, että ihmiset ovat varovaisempia ostopäätöksissään ja pankit antavat viime vuotta vähemmän asuntolainoja. Täytyykin siis lähteä kokeilemaan onneaan pankkien kanssa varmaan seuraavaksi.

Nyt on paljon myynnissä 1960-70 luvulla rakennettuja omakoti- ja rivitaloja. Niissä on etuna hieman alhaisempi hinta, mutta miinuksena isompi remonttitarve. Koska olemme täysin keltanokkia omakotitalon omistajina niin vanhemmissa taloissa hirvittää remonttitarve. Vanhan talon ostaminen tuntuu kuin ostaisi kinder-munan: ikinä ei tiedä mitä yllätyksiä sisällä piilee! Jos taloomme tulee lähiaikoina isompi remontti, joudumme sen ulkoisena palveluna ostamaan, koska meillä ei ole minkäänlaista käsitystä omakotitalon korjaamisesta. Pieneen pintäremonttiin meillä taidot onneksi sentään riittää!

Toiveenamme ei ole ostaa taloa, jota täytyy remontoida viikkoja tai jopa kuukausia.

Vanhemmissa taloissa on myös mielestämme sellainen ongelma, että niissä on paljon seiniä ja useita huoneita. Niistä ei löydy sitä avaruutta ja valoisuutta, jota toivoisimme taloltamme. Lisäksi vanhemmat talot ovat usein aika synkkiä: niissä on vähän pieniä ikkunoita.

Myös uusia taloja on markkinoilla tänä kesänä suhteellisen paljon. Uusilla taloilla tarkoitan 2000-luvulla rakennettuja. Niiden huonona puolena on iso hintalappu. Hinnat usein lähtevät noin 200 000 eurost ylöspäin. Tässä hieman lisää toiveita, mitä meillä on tulevasta talostamme:

Koko: 120-160 neliötä asuintilaa
Mielellään hieman korkeammat huoneet, ne antavat suuremman tilan tuntua
Korkeintaan pintaremonttia kaipaava talo: tapettien ja listojen vaihto onnistuu

Pari- ja rivitaloja on myös suhteellisen paljon tarjolla. Niissä on suurimpana ongelmana koko. Ne ovat enimmäkseen 80-100 neliön kokoisia ja tiedämme jo nyt, että sellainen jäisi parissa vuodessa liian pieneksi. Haluamme ostaa kerralla tulevaisuuden tarpeiden mukaisen talon, emmekä vaihtaa kotia jatkuvasti. Mikään ei olisi kamalampi kohtalo kuin kahden asunnon loukku.

Nyt kun suurinpiirtein tiedämme mitä haluamme on aika alkaa käydä asuntonäytöillä ja pankeissa kilpailuttamassa asuntolainaa. Tai pahimmassa tapauksessa neuvottelemaan pankkien kanssa saammeko asuntolainaa ollenkaan?

Unelmia omasta kodista

Lähes kaikki tuntemani ihmiset unelmoivat omasta kodista. Toisinaan se koti on omistuskoti niin kuin meidän tapauksessamme. Olemme jo yli puoli vuotta haaveilleet siitä, minkälainen olisi meille täydellinen koti. Onneksi haaveemme olivat melko yhteneväiset, koska muuten näin ison sijoituksen kohdalla olisi surullista joutua tekemään liian isoja kompromissejä.

Luin jostain jutun, että kun alkaa metsästämään omaa kotia, niin kannattaa tehdä Top10 piirteet, joita talolta toivoo. Jos löytää yksilön, joka täyttää edes 7/10 toiveista niin kannattaa taloa käydä katsastamassa näytöllä.

Tähän liitänkin meidän toiveet omalta kodilta:
Avara pohjapiirrustus - iso keittiö ja olohuone/olokeittiö (muunneltavuus)
3-4 makuuhuonetta (työhuone ja kirjasto mahdollisuus)
Tilava ja toimiva kodinhoitohuone
Hyvät lattiat (laminaatti, laatoitus)
1 kerroksinen
Hyvä ja kehittyvä alue
Uusi talo (2000-luvulla rakennettu)
Valmis piha
2 wc:tä
Hyvin säilytystilaa

Ja näillä kriteereillä lähdimme etsimään unelmiemme taloa ja kotia Porista. Nähtäväksi jäi olivatko toiveemme mahdottomat vai mahdolliset ja kuinka paljon joudumme tekemään kompromissejä.

Minä olen aina tiennyt, että haluan omistuskodissani on oma ulko-ovi. Tämähän määrittää asumismuotoa jo paljon: en ole koskaan halunnut ostaa kerrostaloasuntoa. Ehkä joskus vanhempana tulevaisuudessa, mutta niin kauan kun minussa riittää puhtia niin haluan oman pihan. Pohdimmekin jonkin verran omistuskotimme asumismuotoa komeamman puoliskoni kanssa.

Kerrostalo on toistaiseksi poissa laskelmissa, joten jäljelle jää rivi- ja paritalo sekä omakotitalo. Kerrostaloasumisen suurimpia harmeja on naapurin jatkuva, ainainen ja loputon läsnäolo sekä huomioiminen. Seinänaapureita saattaa pahimmillaan olla kahdeksankin kappaletta, joten se tuuri, että kaikkien naapureiden kanssa elämä on seesteistä on jopa ihme. Seinänaapureiden kanssa miettii lähes aina sekä omaa että naapureiden elämää ja käyttäytymistä. Joka kerta kun sulkee ulko-oven takaraivossa leijailee ajatus siitä, että entä jos koira haukkuu ja naapuri ärsyyntyy. Tästä taakasta itse halusin eroon.

Pari- ja rivitalossa seinänaapureita on vähemmän, mutta naapurit vaikuttavat elämään edelleen enemmän kuin omakotitalossa. Haluammeko tehdä näin ison taloudellisen sijoutuksen ja elämämme tärkeimmän sijoituksen kotiin, jossa meidän ja seinänaapurimme elämät ja tahdot eivät kohtaa toisiaan? Onneksi Porissa on tilanne, jossa pari-, rivi- ja omakotitalot ovat lähes samaa hintaluokkaa. Niinpä teimme aika pikaisesti päätöksen, että haluamme omakotitalon.

Pähkäilu asumismuodosta ei kuitenkaan mitenkään ole näin helppoa ja yksinkertaista. Seuraavaksi lähdimme pohtimaan haluammeko ostaa vanhan tai uuden omakotitalon tai kenties rakennuttaa valmistalon. Tilaillimme useita valmistaloesitteitä ja selailimme niitä luoden suuria suunnitelmia.

Harkitsimme vakavasti valmistalon rakennuttamista: silloin saisi juuri sellaisen pohjapiirroksen kuin haluaisi, talo olisi meitä varten rakennettu ja uusi. Miinuspuolina valmistalossa on se, että et näe ja koe lopputulosta vasta kun taloprojekti on valmis ja olet jo maksanut talosta. Entä jos talo ei mielytäkkään? Entä jos talon rakentaminen viivästyy? Entä jos talon rakentamisessa tehdään isoja virheitä, joiden kanssa joudumme elämään (ja maksamaan) koko loppuelämämme? Entä ne kaikki lisäkulut ja työt, joita valmistalon rakennuttamisesta tulee meille? Emme ymmärrä mitään talon rakentamisesta, joten olisiko valmistalo suuri riski meille rakennuttaa?

Valmistalojen pohjapiirrosten loputon valikoima ja selailu tosin antoi jotain myös muunlaisista taloista haaveileville: nimittäin ideaa siitä, minkälaisen talon haluaa. Me opimme hyvin nopeaan sen, mitä haluamme talon pohjapiirrokselta ja muutenkin mitä toivomme talolta. Eli suosittelen valmistalojen pohjapiirrosten tutustumiseen vaikka et välttämättä valmistaloa rakentaisi. Kun on nähnyt useita erilaisia ratkaisuja talon pohjalle, on helpompi hahmottaa mitä haluaa omalta taloltaan.

Ostaako oma koti vai eikö?

Olemme asuneet vuokralla kerrostalossa jo seitsemän vuotta. Niistä yhdessä viisi vuotta, erillään kaksi. Rahaa vuokra-asumiseen on mennyt pienimmillään 320 euroa ja suurimmillaan 490 euroa kuussa per nenä. Asumiskulut ovat olleet suurin menoerä elämässämme tähän saakka. Eikä näitä rahoja saa koskaan enää takaisin.

Päätimme perustaa yhteisein ASP-tilin heti kun molemmat meistä sai työpaikan. Hieman ehkä harmitti, että emme tehneet sitä aiemmin. Jopa pienituloisina saimme säästettyä 1000 euroa kuussa ASP-tilille tulevaa kotiamme varten. Luonnollisestikin tämä veti taloutemme tiukoille, koska sen lisäksi olemme maksaneet noin 700 euron asumiskuluja vuokra-asunnosta. Hieman yli vuoden säästettyämme päätimme laskea elinkustannuksemme tässä, vuokralla asuvan ja asuntoa varten säästävän, elämäntilanteen keskellä. Kannattaisiko meidän säätää ASP-tilimme loppuun vai ostaa asunto samantien?

Saimme iloksemme tietää, että ASP-säästäjä pystyy ostamaan asunnon jo siinä vaiheessa, kun ASP-tilille on kertynyt neljänä kalenterivuosineljänneksenä tarvittavat säästöt. Teemme toisen blogauksen, joka käsittelee tarkemmin ASP-lainan etuja ja ehtoja.

Niinpä päätimme vain alkaa katselemaan asuntoja ja taloja, jos sieltä vaikka jotain kivaa ja meille sopivaa löytyisi vaikka ASP-säästämisemme on vielä kesken. Koska mielummin maksamme talolainaa pois kuin heitämme vuokrarahoja taivaan tuuliin, tai toisin päin ajatellen maksamme toisten asuntolainaa pois maksamalla vuokraa.